T
Turhautunut M35
Vieras
Hei kaikille.
Haluaisin hieman kysyä apua/neuvoa minua ahdistavaan kysymykseen.
Toivon vastausten olevan asiallisia ja rakentavia.
Eli ongelma on seuraava:
Olemme olleet naimisissa kohta 10vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Yhden reissun jälkeen kun vaimo oli radalla kaikki muuttui. Seuraavat viikot olivat aivan hirveitä ja vaimo ilmoitti haluavansa erota. Mitään ei kuulma ole tapahtunut mikä olisi syy tähän eroon. Asiat ovat nyt vaan kuulma niin että ero on ainut vaihtoehto. Siinä sitten rupesin järjestelemään asioita ja kaikki näytti päättyvän eroon. Jollain ihmeen ilveellä saimme asiat selvitettyä ja yhteiselo jatkui, mutta sen laatu on nykyään aivan kamala. Mikään ei tunnu kiinnostavan vaimoa enää jos siihen liityn minä jollain tavalla. Asiat mistä puhutaan ovat vain työhön liittyviä. Minkäänlaista osoitusta välittämisestä minua kohtaa ei ole. Enkä todellakaan tarkoita, että pitäisi kokoajan olla toisissa kiinni. Makuuhuoneessa on hyvin jäätävä tunnelmä eli suomeksi siellä ei tapahdu yhtään mitään enää. Vaimo tuntuu tekevän kaikkensa jotta ei tarvitsisi harrastaa seksiä minun kanssa. Silloin joskus kun oli vielä jotain toimintaa tuolla makkarissa, niin yritin aina kaikkeni jotta voisin olla hyvä aviomies vaimolleni. Toteutin aina hänen kaikki toiveensa ja varmistin hänen saavan aina kaiken mitä vaan halusi. Tässä onnistuin ennen hyvin. Nykyään hyvin hankalaa kun mitään toimintaa ei sillä saralla ole. Olen ihmetellyt onko tapahtunut jotain mistä minun pitäisi olla tietoinen, mutta vaimo ei puhu mitään ja kaikki on hänen mukaan hyvin. Puhumista olen yrittänyt monet kerrat ilman tulosta. Tämä tilanne ajaa minut kohti sekoamista, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä/olla tekemättä. Onko avioero edessä? Miten kauan ihminen jaksaa elää suhteessa jossa ollaan vaan kuin kämppikset vaikka pitäisi olla aviopari? Eli jakaa ilot ja surut. Puhua ja keskustella. Onko oman mielenterveyden kannalta parempi nostaa kädet pystyyn ja pistää tavarat jakoon? Tilanne ahdistaa minua todella paljon. Miten lapset suhtautuvat jos tulee ero? Vai elänkö elämääni ahdistuksessa ja vitutksessa jotta kulissi hienosta perheestä säilyy ja kenellekkään muulle ei tule paha mieli paitsi minulle?
Miten hoitaa tilanne jos toisen mukaan ei ole mitään selvitettävää? Onko vaimolla toinen mies? WTF?
Haluaisin hieman kysyä apua/neuvoa minua ahdistavaan kysymykseen.
Toivon vastausten olevan asiallisia ja rakentavia.
Eli ongelma on seuraava:
Olemme olleet naimisissa kohta 10vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Yhden reissun jälkeen kun vaimo oli radalla kaikki muuttui. Seuraavat viikot olivat aivan hirveitä ja vaimo ilmoitti haluavansa erota. Mitään ei kuulma ole tapahtunut mikä olisi syy tähän eroon. Asiat ovat nyt vaan kuulma niin että ero on ainut vaihtoehto. Siinä sitten rupesin järjestelemään asioita ja kaikki näytti päättyvän eroon. Jollain ihmeen ilveellä saimme asiat selvitettyä ja yhteiselo jatkui, mutta sen laatu on nykyään aivan kamala. Mikään ei tunnu kiinnostavan vaimoa enää jos siihen liityn minä jollain tavalla. Asiat mistä puhutaan ovat vain työhön liittyviä. Minkäänlaista osoitusta välittämisestä minua kohtaa ei ole. Enkä todellakaan tarkoita, että pitäisi kokoajan olla toisissa kiinni. Makuuhuoneessa on hyvin jäätävä tunnelmä eli suomeksi siellä ei tapahdu yhtään mitään enää. Vaimo tuntuu tekevän kaikkensa jotta ei tarvitsisi harrastaa seksiä minun kanssa. Silloin joskus kun oli vielä jotain toimintaa tuolla makkarissa, niin yritin aina kaikkeni jotta voisin olla hyvä aviomies vaimolleni. Toteutin aina hänen kaikki toiveensa ja varmistin hänen saavan aina kaiken mitä vaan halusi. Tässä onnistuin ennen hyvin. Nykyään hyvin hankalaa kun mitään toimintaa ei sillä saralla ole. Olen ihmetellyt onko tapahtunut jotain mistä minun pitäisi olla tietoinen, mutta vaimo ei puhu mitään ja kaikki on hänen mukaan hyvin. Puhumista olen yrittänyt monet kerrat ilman tulosta. Tämä tilanne ajaa minut kohti sekoamista, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä/olla tekemättä. Onko avioero edessä? Miten kauan ihminen jaksaa elää suhteessa jossa ollaan vaan kuin kämppikset vaikka pitäisi olla aviopari? Eli jakaa ilot ja surut. Puhua ja keskustella. Onko oman mielenterveyden kannalta parempi nostaa kädet pystyyn ja pistää tavarat jakoon? Tilanne ahdistaa minua todella paljon. Miten lapset suhtautuvat jos tulee ero? Vai elänkö elämääni ahdistuksessa ja vitutksessa jotta kulissi hienosta perheestä säilyy ja kenellekkään muulle ei tule paha mieli paitsi minulle?
Miten hoitaa tilanne jos toisen mukaan ei ole mitään selvitettävää? Onko vaimolla toinen mies? WTF?