Oliko muille ahdistuksen paikka musiikin tuntien laulukoe?

[Scarlett O Harava]

Mä tiesin jo hyvin pienenä, että mä en osaa laulaa. Esiintyminen on myös aina jännittäny, ehkä ny vähän vähentyny se jännitys iän myötä, mutta ei paljoa.

Oli kauhunpaikka ala-asteella ku piti laulaa yksin koko luokan edes ku oli laulukoe. Ja kamalaa oli sekin, että piti laulaa yksin opettajan edes. Ku sen vain tiesi, että ei osaa laulaa niin sitte kidutetaan tuolla tavalla.

Peruskoulun ajan tais mun musiikin numero olla aina seiska eikä sitä ainakaan laululla ja rytmitajulla saanu nousemaan... Lukios oli yks pakollinen musiikinkurssi ja siä ei ollu laulukoetta. Meidän piti tehdä jostaki musiikkiin liittyvästä asiasta esim. bändistä esitelmä ja sitte oli koe. Arvosana 9 tuosta kurssista.

Mä en kyllä oo tuon laulukokeen kannalla. En ainakaa sellaasen, että pitää koko luokan edes laulaa.

 

[MorbidMama]

No toDellakin oli...mä en tajua miksi ihmeessä se oli joku esiintymiskoe. Sitten alkoi sujua jo paremmin kun yläasteen laulukokeet suoritettiin kaksin open kanssa pianon säestyksellä.

 

[Carnival]

Oli kauhun paikka, vaikka osaankin laulaa. Hirveä jännitys oli sekä ala- että yläasteella. Numero taisi olla 9 molemmista laulukokeista.

 

["vieras"]

Siihen nähden, miten huono laulamaan olin ja olen edelleen, ei laulukoe ihan valtava pelon aihe ollut. Lauloin kovaa ja niin helpon laulun, kuin mahdollista.

 

["Vieras"]

Meillä ei menty luokan eteen. Aika tylyä tuollainen. En muista oliko se nyt niin kamalaa vaikka varmaan ääni on vavissut, olen musikaalinen joten tiesin aina osaavani.

 

["northern soul"]

Oli ihan kamalaa. Hyi helvetti, vielakin puistattaa.

 

["vieras"]

Ihan hirveetä oli. Vaikka meillä oli sellainen käytäntö, että jos joku nauraa toisen laululle, niin nauraja joutuu opettajanhuoneeseen esiintymään.

 

[Lispetti]

Ei ollut.
Annoin tulla sytämen kyllyydestä
Musiikki aina ollut 10 ja meillä oli pändikin.

Jännittäjille pitäisi mun mielestä olla joku toinen systeemi, ettei ainakaan nyt luokan edessä! Vaikka osais laulaakin, jännitys voi viedä vireen mennessään.

 

["vieras"]

Oli kauheeta. Jännitti niin, että sain kuuluviin vain piipitystä, vaikka laulaa jotenkuten osaankin. Onneksi ei aina tarvinnut ihan koko luokan edessä laulaa, vaan sai jäädä pienemmissä ryhmissä välitunilla laulamaan. Kova paikka se oli silti. Viimeinen laulukoe oli seiskalla. Silloin laulettiin vain opettajalle, ja session päätteeksi opettaja joko totesi, että tervetuloa kuoroon tai sitten ei todennut.

 

[mui]

Mä en osannut laulaa ja jännitin, joten ikuiset traumat jäi noista laulukokeista. En uskalla edes yhteislaulutilanteissa avata suutani, rokkikeikoilla korkeintaan.

 

[lissukka.]

Meillä ei laulettu koko luokan edessä. Yläasteella oli vain laulukoe ja siitä sain 9. Minusta törkeää että olisi pitänyt koko luokan edessä laulaa. Mä olin sellasella erityisellä "nörttiluokalla", oli paljon ujoa älykköä. ei olisi heille laulamisesta tullut mitään.

 

[uhj]

Ii kyllä ikinä joutunut laulamaan koko luokan edessä, ala-asteella tais olla kaksi laulukoetta ja yläasteella oli ihan vapaaehtoinen juttu ja laulamisen lisäksi sai myös vain soittaa jotain eli se oli sellainen jolla sai plussaa joka sitten huomioitiin arvostelussa. Mulla on aina ollut musiikin numero se 8, lukion ainokainen musiikini kurssi oli 10 koska sillon keskityttiin musiikin historiaan ja kuunneltiin paljon musiikkia ja se oli sellaista todella rentoa ja tais olla vaan kaksi helppoa teoriajuttua ja siinä se. Lukiossa oli muuten ensimmäinen kerta kun oikeasti tykkäsin musiikista oppiaineena, opettajakin oli nuori mies joka opetti aina hirveällä innolla ja intohimolla meille asioita ja kannusti kaikkia aina. Ihanan herttainen mies oli

 

["vieras"]

Kyllä, kamalat traumat jäi laulukokeista. Meilläkin jokainen vuorollaan joutui luokan eteen laulamaan valitsemansa laulun, ja nauruthan sieltä aina tuli päin naamaa, jopa opettajalta. Taisi kyllä melkein jokainen joutua nauretuksi, kun meillä oli muutama häirikköoppilas luokalla, mutta kun itsetunto on muutenkin huono, niin kyllähän se kamala paikka aina oli. En kouluvuosien jälkeen missään tilanteessa suostunut laulamaan ääneen, en missään, enkä kenenkään kuullen. Vasta kun oma esikoiseni syntyi, opettelin kotona laulamaan ääneen lapselle ja huomasin, että en oikeastaan kovin huonosti edes laula. Nykyään käyn lasten kanssa muskareissa ja yhteislaulutilaisuuksissa, hoilotan kotona ja jopa muutamien sukulaisten/kavereitten kuullen. Jotkut tuntuvat pitävän minua jopa ihan hyvänä laulajana.

 

[Littledeath]

Ei ollut. Olen hyvä laulamaan

 

[laulelija]

Meillä ei laulettu missään vaiheessa luokan edessä, vaan opettajan kanssa kahdestaan. Itselle ei olisi ollut ongelma laulaa luokan edessä, kun tykkään laulaa ja olen siinä ihan hyväkin.

Mut en ole kyllä ikinä ymmärtänyt tuon laulukokeen funktiota, ja vielä vähemmän sitä, että miksi pitää esiintyä luokan edessä. Onko tietoa? Millä tavalla tuollainen nyt mittaa yhtään mitään peruskoulun opetussuunnitelmana kuuluvia musikaalisia valmiuksia?

 

[Draumsyn]

Ei ollut. Jännittihän se, mutta ei liikaa.

Enkä ole erityisen hyvä laulamaan.

 

["vieras"]

Mut en ole kyllä ikinä ymmärtänyt tuon laulukokeen funktiota, ja vielä vähemmän sitä, että miksi pitää esiintyä luokan edessä. Onko tietoa? Millä tavalla tuollainen nyt mittaa yhtään mitään peruskoulun opetussuunnitelmana kuuluvia musikaalisia valmiuksia?

Minäkään en ymmärrä jos pitää luokan edessä laulaa, mutta muuten opettajan on aika vaikea arvioida oppilaan musikaalisuutta jos ei koskaan kuule kunnolla tämän esimerkiksi laulavan tai soittavan mitään. Vähän niin kuin pitäisi antaa kuvaamataidosta numero näkemättä yhtään oppilaan tekemää kuvistyötä.

 

[Kuumahuuli]

Meillä ei ollut laulukokeita, koska olin musiikkiluokalla. Sen sijaan musiikkiluokille ja kuoroon oli pääsykokeet, joissa oli lauluosuus. Kyllä ääni värisi, mutta hyvin ne taisivat mennä

 

[Akaatti]

Meillä ei joutunut laulamaan yksin kuin kerran, 7. luokalla opettajalle ja se oli aivan hirveää. Kamalaa nöyryytystä. Siinä oli siis aina kaksi oppilasta ja opettaja ja piti laulaa yksin. Minä sain siitä arvion välttävä.

 

[vakkis]

Meillä sai aina laulaa pelkästään opettajalle joten ei ollut paha ollenkaan

 

["nih"]

[QUOTE="vieras";27327448]Minäkään en ymmärrä jos pitää luokan edessä laulaa, mutta muuten opettajan on aika vaikea arvioida oppilaan musikaalisuutta jos ei koskaan kuule kunnolla tämän esimerkiksi laulavan tai soittavan mitään. Vähän niin kuin pitäisi antaa kuvaamataidosta numero näkemättä yhtään oppilaan tekemää kuvistyötä.[/QUOTE]

Minä en ymmärrä, miksi musiikista pitää antaa numeroa...

Ap:lle: todellakin jäi traumat. Mä en laula tänä päivänäkään muuta kuin ihan hiljaa ja perhepiirissä. :/

 

[Jellonainen]

Jäi traumat, ja vasta nyt kolmekymppisenä uskallan taas laulaa niin että joku muukin kuin omat lapset kuulee. Yläasteella musiikinnro olisi ollut kutonen ihan vain asenteen vuoksi, mutta kun toisen (kuvis/musiikki) sai ottaa hyväksyttynä, niin musiikin otin.

Ja hiukan järkytyin kun kuulin isommilta alakoululaisilta, että täällä on laulukoe edelleen luokan edessä. Pelkälle opettajallekin saa laulaa, mutta se laskee arvosanaa. Kysyn vain mikä on moisen laulukokeen funktio. Ja opettaja vieläpä alle 30 v.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="vieras";27327448]Minäkään en ymmärrä jos pitää luokan edessä laulaa, mutta muuten opettajan on aika vaikea arvioida oppilaan musikaalisuutta jos ei koskaan kuule kunnolla tämän esimerkiksi laulavan tai soittavan mitään. Vähän niin kuin pitäisi antaa kuvaamataidosta numero näkemättä yhtään oppilaan tekemää kuvistyötä.[/QUOTE]

Miksi musikaalisuutta pitäisi arvostella numerolla peruskoulussa? Laulamista ja laulutekniikkaa ei siellä edes opeteta, tuossahan arvostellaan vain ja ainoastaan oppilaan lahjoja.

 

[Ultramariini]

Ei ollut minulle, mutta luokallani oli heitä, joille se sitä oli.
Minun traumani ja kauhuni herätettiin eloon liikuntatunneilla, joissa oli sellaisiakin tehtäviä, jotka piti tehdä vuorotellen yksittäin koko luokan nähden. Ja koska niiden tulokset olivat mitattavissa esim. pituushyppy, kuulan työntö jne. korostui hyvin selvästi se, että olin surkein
Osaan kohtalaisen hyvin laulaa ja yksinlaulaminen ei pientä pintajännitystä lukuunottamatta ollut minulle paha paikka, mutta ymmärrän kyllä, että joillekin on. Tosin ei kai enää ( tai ainkaan lasteni koulussa ) ole laulukokeita, ainakaan sellaisia, joissa yksin laulettaisiin koko luokan kuullen.

 

["Vieras"]

Se oli ihan kamalaa! Mä osaan oikeasti laulaa, mutta jännitin niin paljon että se kuulosti kaamealta. Numerot parani sitten, kun opettaja vaan alkoi kiertämään luokassa ja arvioi siinä vieressä kuunnellen koko luokan laulaessa samaan aikaan.