I
itkuinen
Vieras
En ymmärrä, oon kait jollain lailla masentunut. Meillä miehen kans on aika useasti tiuskimisia toisia kohtaan, olen vain välillä niin väsynyt että tuntuu etten jaksa enään yhtään mitään. Tuntuu aina siltä kun mieheni häpeäisi minua kun olen pyöreä, pyöreyteni johtuu siitä kun odotin esikoista niin lihoin koko raskauden aikana 32Kg kun oli yösyönnit yms. Koen huonoa itsetuntoa, pelikuvaakin kun katson niin toivoisin että olisin laiha ja kaunis, odotan nytten toista lasta jonka on tarkoitus syntyä marraskuussa, painoa on tullut tässä onneksi vain 4 - 5Kg.
Mies sanoi kerran suoraan päin naamaa kun en ollut tässä raskaudessa jaksanut meikata ja näyttää kauniilta kun olin väsynyt että näytin 40v juopolta. Olen 22v, se loukkas mua tosi pahasti ja aloin muistaakseni itkemään mutta mies ei koskaan pyydä anteeksi jos loukkaa, ollaan naimisissa ja tosiaan toinen yhteinen lapsi tulossa, muita lapsia ei ole. Mieheni on 24v, yleensää riidan aikana menen makuuhuoneeseen itkemään ja huoneen ovi kiinni, sitten tulee itse tuhoiset ajatukset mieleen ja tekis mieli mennä vetämään yliannostuksen nappeja tjn.
Kuitenkin tämä raskaus estää minua koska ajattelen esikoista ja tätä mahassa olevaa vauvaa. Jos en olisi raskaana tai minulla ei olisi yhtään lasta niin silloin voisin tehdä jotakin itselleni. Jos mies vähänkin tiuskaisee tai vastaa tiuskaisevasti niin purskahdan itkuun kun en kestä enkä jaksa kuunnella.
Mitä pitäisi tehdä? Saatan itkeä monta tuntia putkeen vain ja jossain välissä olo helpottaa taas. Joskus tuntuu että itkeminen on hyväksi, saa purkaa tunteita ja hengähtää syvään ja rahoittua.
Mies sanoi kerran suoraan päin naamaa kun en ollut tässä raskaudessa jaksanut meikata ja näyttää kauniilta kun olin väsynyt että näytin 40v juopolta. Olen 22v, se loukkas mua tosi pahasti ja aloin muistaakseni itkemään mutta mies ei koskaan pyydä anteeksi jos loukkaa, ollaan naimisissa ja tosiaan toinen yhteinen lapsi tulossa, muita lapsia ei ole. Mieheni on 24v, yleensää riidan aikana menen makuuhuoneeseen itkemään ja huoneen ovi kiinni, sitten tulee itse tuhoiset ajatukset mieleen ja tekis mieli mennä vetämään yliannostuksen nappeja tjn.
Kuitenkin tämä raskaus estää minua koska ajattelen esikoista ja tätä mahassa olevaa vauvaa. Jos en olisi raskaana tai minulla ei olisi yhtään lasta niin silloin voisin tehdä jotakin itselleni. Jos mies vähänkin tiuskaisee tai vastaa tiuskaisevasti niin purskahdan itkuun kun en kestä enkä jaksa kuunnella.
Mitä pitäisi tehdä? Saatan itkeä monta tuntia putkeen vain ja jossain välissä olo helpottaa taas. Joskus tuntuu että itkeminen on hyväksi, saa purkaa tunteita ja hengähtää syvään ja rahoittua.