Toggle sidebar

Oli niin ratkiriemukas kaupassa käynti reissu!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hösö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
hösö

hösö

Aktiivinen jäsen
03.10.2008
1 447
0
36
Meillä on tää 3v. uhmis talossa ja sen kanssa on kaupassa käynnit vaan suoritettava haittais se sitten muita kaupassa olioita kuinka ja paljon |O
Tai eihän se loppupeleissä niin hirveetä olis jos vieraat pitäis suunsa kiinni ja lopettais sen tuijottamisen :headwall:

Taas sai kuulla että miks pitää noin pientä huudattaa ja seuraavan hyllyjen välissä joku mumisee miehelleen että jo on kauheeta meininkiä :kieh: kassalla tuijotetaan kun oisin joidenkin makkarat vetäny kurkusta alas.
Tulis saakeli ite siihen suoriutumaan, ja mulla kun ei ole tapana ostaa lapselle jos ei ole puhetta ollu että ostetaan, huutais se sitten vaikka kuinka. Kyllähän tuo lapsi vaikka koko kaupan tyhjentäis, mutta kun se olen minä joka ne sitten maksais ja en ajatellu loppuelämääni ton lapsen kanssa kaupassa taistella
|O

Mua sitten sieppaa taas
:headwall:

Ja kyllä sanoin mielipiteeni kun en voinu pitää suutani kiinni, muutenkin jostain syvältä tää päivä.
 
Inhoon tuota tilannetta. Meidän lapsi tosin nuorempi, 1v5kk, mutta kun hermostuu niin sitten hermostuu. Ei auta ottaa syliin tms. Sitten saa vaan paheksuvia katseita ja pääs puristuksia. :kieh:
 
minä en ole joutunut kun kerran kantamaan lapsen kaupasta ulos, mutta silloinkin sain kyllä sellaisia katseita että ei tosikaan. Neiti oli alta 2v silloin ja sai kaupassa itkupotkuraivarit kun halusi kengät pois jalasta ja ei suostunut laittamaan niitä takaisin. Miksi pitää puuttua toisten asioihin ja varsinkin silloin saa arvostelua kun tekee oikein. Jokainenhan tietää, että kaupasta ulos kantaminen on se paras vaihtoehto kaikkien kannalta.
 
Kyllä mä tuollaisen ns. normaalin lapsen kiukuttelut-vanhemmat välinpitämättömyyden (näyttää siis siltä ulkopuoliselle ehkä ) ymmärrän. Mutta en sellaista joita välillä näkee. Kerrankin yksi isä seisoi kauppakärryn kanssa ja tyttö huusi vieressä raikuvasti, isä ei edes katsetta antanut, oli vain odottavaisen näköinen (ilmeisesti vaimo oli jossain kaupassa ). Miksi isä ei olisi voinut ottaa tyttöään syliin ja rauhoittaa kun siis ihan vain seisoivat paikallaan? Sitä mä en ymmärrä miksi ei voi läheisyyttä antaa jos toisella huono olo, vaikka sitten huono olo tulisikin siitä karkkipussista, silti lapsi kaipaisi läheisyyttä. Näin.
 
En arvostele, mut jostain kumman syystä kukaan mun neljästä lapsesta ei ole koskaan saanu minkäänlaista raivaria kaupassa tms.
tietävät että karkkia ostetaan karkkipäivänä, leluja en osta juuri koskaan (no siis synttäriksi ja jouluksi tms. mut niin että lapset olis kaupassa mukana), joskus voidaan ostaa jätskit tai purkkaa tms., mut jostain kumman syystä olen ollut onnekas ja välttynyt kohtauksilta.
Ja usein on ainakin kaks lapsista mukana, usein kaikki neljäkin (iältään3-10v), eli ei ees johdu siitä, etteivät kauppaan pääsis ;)

Tai joo...yhden kerran laitoin vanhimman (loi sillon 8v) autoon kesken kauppareissun, kun kiusas pikkusiskoaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä mä tuollaisen ns. normaalin lapsen kiukuttelut-vanhemmat välinpitämättömyyden (näyttää siis siltä ulkopuoliselle ehkä ) ymmärrän. Mutta en sellaista joita välillä näkee. Kerrankin yksi isä seisoi kauppakärryn kanssa ja tyttö huusi vieressä raikuvasti, isä ei edes katsetta antanut, oli vain odottavaisen näköinen (ilmeisesti vaimo oli jossain kaupassa ). Miksi isä ei olisi voinut ottaa tyttöään syliin ja rauhoittaa kun siis ihan vain seisoivat paikallaan? Sitä mä en ymmärrä miksi ei voi läheisyyttä antaa jos toisella huono olo, vaikka sitten huono olo tulisikin siitä karkkipussista, silti lapsi kaipaisi läheisyyttä. Näin.
Click to expand...

Meillä ainakin saattaa lapsi huutaa vieressä ja huutaa kahta kauheammin´, jos ottaa syliin ellei ole saanut tahtoaan läpi. Vaikea sanoa ulkopuolisena mikä se todellinen tilanne on ollut. Kukin taplaa tyylillään.
 
Onkohan meille osunut harvinaisen pirtsakka ja iloinen lapsi, tai sitte ikää ei vielä ole tarpeeksi. Mä kun mieheni kanssa rakkaudella teemme kaiken ja olemme hyvin läheisiä kaikki kolme keskenäään. Ja lapsi kyllä kiukuttelee, mutta aina selviää puhumalla kaikesta ja lapsi hyväksyy tilanteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En arvostele, mut jostain kumman syystä kukaan mun neljästä lapsesta ei ole koskaan saanu minkäänlaista raivaria kaupassa tms.
tietävät että karkkia ostetaan karkkipäivänä, leluja en osta juuri koskaan (no siis synttäriksi ja jouluksi tms. mut niin että lapset olis kaupassa mukana), joskus voidaan ostaa jätskit tai purkkaa tms., mut jostain kumman syystä olen ollut onnekas ja välttynyt kohtauksilta.
Ja usein on ainakin kaks lapsista mukana, usein kaikki neljäkin (iältään3-10v), eli ei ees johdu siitä, etteivät kauppaan pääsis ;)

Tai joo...yhden kerran laitoin vanhimman (loi sillon 8v) autoon kesken kauppareissun, kun kiusas pikkusiskoaan!
Click to expand...


En ole koskaan joutunu nyt 6v. pojan kanssa taistelemaan näin kun tän tytön kanssa nyt. Lapsetkin on erilaisia.
 
joo on se vaan kumma et ihmiset tuntuu luulevan että me huudatetaan lapsia tahallaan sielä kaupasa :kieh: mää en ainakaa osta lapsille aina jotain jos ne haluaa,ja huutakoot,minkä teet mutta huudon takia en kyllä periksi anna.
 
Onneksi meille ei ole KOSKAAN käynyt noin. Ostetaan toisinaan lapsille jotain ja useimmiten ei, jolloin riittää ihan vaan sen sanominen, että ei osteta. Liika tiukkuus ei ole hyväksi missään asiassa.
 
minun yks opettajani sanoi että noita tilanteita varten pitäs olla sellanen selkään liimattava kyltti jossa lukee"opetustilanne ÄLÄ PUUTU TÄHÄN" ;) kun itse tietää toimineensa oikein ja tilanteen taustat joista voi toki sanoa sivullisillekin että hän on väsynyt eikä halua kenkiä jalkaan mutta sukkasillaankaan ei kotiin lähdetä. :D :D huumorista on apua ,minä ainakin kunnioitan uhmisten vanhempia jotka säilyttävät huumorintajunsa ja napakkuutensa.... jos aikuinen käyttäytyy uhmiksen tavoin on tilanne lähinnä nolo. :ashamed: :ashamed:
 
minä myönnän, joskus tulee tuijotettua. mut ei pahalla. vaan myötätunnolla.

siskoni huusi kaupassa jotain. äitini kaappasi kainaloon, vei autoon istumaan ja kävi suorittamassa ostokset loppuun. sitten oli keskusteltu asiasta eikä sisko päässyt kauppaan pariin viikkon mukaan. sisko oli jotain 3-4 vanha.
 
4 vuotias poika taisi saada elämänsä ensimmäisen hepulin kaupassa. Ja tottakai kyseessä oli pieni paikkakunta, jonne oltiin just muutettu !!!!
Joten kun poika heittäytyi kassahihnojen kohdalla lattialle huutamaan ja sätkimään, ja minä sitten siirsin sen verran, ettei kärryjen alle jää, mutta poika hinasi itsensä takaisin siihen kohti, missä olisi parhaiten kaikkien tiellä.. niin eiköhän paikalle tommaa pitkänhuiskea myymäläpäällikkö tai vastaava (ei omistaja, koska on S-kauppa) ja tuli semmonen olo, että siinä tullaan tarkistamaan, miksi tässä kaupassa ilmeisesti kaupan historiassa ensimmäistä kertaa kuuluu lapsen rääkyminen ja kiukuttelu!

Syy oli seuraava: otin alekopasta tuttipullon mutta siinä ei ollut hintaa. Lapsi halusi auttaa tavaroitten nostamisessa hihnalle, ja se kävi, mutta ei tuttipullon osalta, koska annoin sen myyjälle ja kysyin sen hintaa. Olisin toki lapselle kertonut miksi hän ei saa laittaa hihnalle pulloa, mutta yrityksistä huolimatta ei onnistunut, koska hän aloitti jo huutamisen ja miten siihen huudon päälle puhuu (muuten kuin huutamalla ja sitä en sentään viitsinyt). Joten heittäytyi sitten väärin kohdeltuna lattialle sätkyttelemään.

Tein ostokset, pakkasin ne rattaisiin ja sanoin lapselle: no niin, nyt mennään. tms. ja muksu vaikeni, nousi ylös, lähdettiin ulos kaupasta. hohhoijaa.

ei se lapsen huuto minua haitannut vaan se myymäläpäällikkö, joka tuli paikalle ikään kuin olisin ollut lasta kiusaamassa.

 
:hug: Tiedän tunteen. Meillä kohta 4v kanssa on toosi kiva käydä kaupassa. Siksi yleensä pyrin käymään yksin aina kun mahdollista. Maanantaina palo hermot yhteen mummeliin kun jäi mutisemaan sitä ja tätä et voisko pitää ihan omista asioistaan huolen aika kiukkusesti :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja viima80:
minä myönnän, joskus tulee tuijotettua. mut ei pahalla. vaan myötätunnolla.

siskoni huusi kaupassa jotain. äitini kaappasi kainaloon, vei autoon istumaan ja kävi suorittamassa ostokset loppuun. sitten oli keskusteltu asiasta eikä sisko päässyt kauppaan pariin viikkon mukaan. sisko oli jotain 3-4 vanha.
Click to expand...

Etkö ole seuraunnut täällä keskustelua tästä aiheesta? Lapsen jättäminen autoon yksin on heitteillejättö. :) !!??!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä:
minun yks opettajani sanoi että noita tilanteita varten pitäs olla sellanen selkään liimattava kyltti jossa lukee"opetustilanne ÄLÄ PUUTU TÄHÄN" ;) kun itse tietää toimineensa oikein ja tilanteen taustat joista voi toki sanoa sivullisillekin että hän on väsynyt eikä halua kenkiä jalkaan mutta sukkasillaankaan ei kotiin lähdetä. :D :D huumorista on apua ,minä ainakin kunnioitan uhmisten vanhempia jotka säilyttävät huumorintajunsa ja napakkuutensa.... jos aikuinen käyttäytyy uhmiksen tavoin on tilanne lähinnä nolo. :ashamed: :ashamed:
Click to expand...


Joo mulla ei ole tapana yleensä edes välittää tollasista kommenteista ja tuijotteluista mutta kun itellä on oikeen hirvee päivä muutenkin ja ei sitä niin innolla lapsen kiljumista kuuntele itsekään.
 
Meillä on myös vältytty kaupassa huutamiselta, vaikka uhmakohtauksia on kyllä muuten ollut ihan omiksi tarpeiksi.

Tuohon neuvomiseen kommentoin sen verran, että pienen lapsen itku on tosi ahdistavaa kuunneltavaa. Kai se on jokin sisäänrakennettu vietti, että ihminen tuntee tarvetta vastata lapsen itkuun ja kun ei voi, niin ahdistaa. Sitten tulee annettua niitä hyvää tarkoittavia neuvoja ihan huomaamattaan ja äiti usein kokee ne itseen kohdistuvana arvosteluna.
 
Ymmärrän täysin nuo uhmatilanteet ja silloin ei auta olla kuin tiukkana vaikka kuinka lapsi huutaa ja kuikkuaa, mutta täytyy myöntää että välillä tulee tuijoteltua VANHEMPIA jotka ei osaa käyttyäytyä. Ok, ei aina tiedä mitä on tilanteen takana, mutta viimeksi seurasin sivusta tällaista tilannetta:
Äiti kävelee kärryjen kanssa kaupassa, poika noin 4 v edellä hiljakseen tutkien kaikkia tavaroita. Oli kulmat kurtussa tutki makkaroita, joita olin menossa hakemaan. Poika huomasi ja vaihdettiin hymyt. Otin haluamani makkaran ja olin jatkamassa matkaa, kun poika otti yhden makkara paketin ja näytti sitä äidille. "Äiti kato, tää on sitä makkaraa mitä ukilla aina on" hymy korvissa. Äiti katsoi poikaa silmät leiskuen ja huusi täyttä kurkkua, että nyt se makkara pois ja sinä olet sellainen ja sellianen ja nyt mä teen kyllä lopun tästä ja yms. Huusi ja haukkui poikaa. Poika laski makkaran kädestään ja riiputti päätään ja otti kärrystä kiinni eikä sanonut enään mitään :snotty: Sättiminen jatkuu ja jatkui kassalle asti. Poika kulki vierellä hiljaa ja riiputtaen päätään. :o Kyllä siinä vaiheessa hieman sieppas sydämestä. Ehkä aiti oli hieman väsynyt, mutta tuo purkaus oli aivan turha!
 
ymmärrettävää ap.... kyllä mullakin on ollu tilanteita jolloin on pakko raahata lapset kauppaan kun mies on rekkareissussa vaikkas nyt joululahjaostoksille jos meinaa ylipäätään joulun saada niin on pakko kyllä sillä on itketty viimeksi muutama vko sitten 6v lelun valinnan vaikeutta...
Hauskin juttu on mun ystäväperheen lapset kun ne oli ollu vaasalandiassa ja joku oli pomppulinnassa potkassu pikkkuveikalta silmän mustaks ja sitten veljensä kans kaupassa mesoivat ja äiti kielsi tätä mustasilmää niin isoveiikka joka oli raapinu mennäviikolla kivellä autonkylen maalauskuntoon ja saanut tästä elämänsä ainokaisen kerran selkäänsä niis tää isoveikka isolla äänellä kehoitti äitiä että "anna sillekin selkään" ...ihan pokkana mustan silmänsä kans kovalla äänellä. Kyllä tästäkin oli voinu aatella vaikkas mitä lapsen pahoinpitelyjuttuja sivullisena vaikka tiedän että ko. perheessä ei sellaista harrasteta. :D :D
 
Kerran sain röyhistellä rintaani kun joku nainen tuli sanomaan että miten voitkin olla noin tyynen rauhallinen vaikka lapsi pitää kauheeta metakkaa kainalossa, että hän tuskailis naama punasena :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maricce:
Ymmärrän täysin nuo uhmatilanteet ja silloin ei auta olla kuin tiukkana vaikka kuinka lapsi huutaa ja kuikkuaa, mutta täytyy myöntää että välillä tulee tuijoteltua VANHEMPIA jotka ei osaa käyttyäytyä. Ok, ei aina tiedä mitä on tilanteen takana, mutta viimeksi seurasin sivusta tällaista tilannetta:
Äiti kävelee kärryjen kanssa kaupassa, poika noin 4 v edellä hiljakseen tutkien kaikkia tavaroita. Oli kulmat kurtussa tutki makkaroita, joita olin menossa hakemaan. Poika huomasi ja vaihdettiin hymyt. Otin haluamani makkaran ja olin jatkamassa matkaa, kun poika otti yhden makkara paketin ja näytti sitä äidille. "Äiti kato, tää on sitä makkaraa mitä ukilla aina on" hymy korvissa. Äiti katsoi poikaa silmät leiskuen ja huusi täyttä kurkkua, että nyt se makkara pois ja sinä olet sellainen ja sellianen ja nyt mä teen kyllä lopun tästä ja yms. Huusi ja haukkui poikaa. Poika laski makkaran kädestään ja riiputti päätään ja otti kärrystä kiinni eikä sanonut enään mitään :snotty: Sättiminen jatkuu ja jatkui kassalle asti. Poika kulki vierellä hiljaa ja riiputtaen päätään. :o Kyllä siinä vaiheessa hieman sieppas sydämestä. Ehkä aiti oli hieman väsynyt, mutta tuo purkaus oli aivan turha!
Click to expand...

Tuomonen on kyllä ikävää, tais väsymyksellä olla osansa asiaan vaikkei lapseen sitä pitäis purkaa.

 
Viimeksi bussissa taas ihmettelin, mikä tarve joillain vanhoilla naisilla on mulkoilla paheksuvasti. Pieni tyttö availi vaunupaikalla vähän ääntään, ei itkenyt mutta huudahteli siihen malliin että kohta menee hermo. Näiden muutamien huudahdusten takia erään vanhan tätsyn piti oikein hitaasti ja vaivalloisesti könytä penkissän ympäri vain nähdäkseen, että KUKA siellä huutaa. Eikä ollut sympaattinen katse se, sen voin sanoa:D
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa