Olettepa te todella sidottuja lapsiinne?

  • Viestiketjun aloittaja "ella"
  • Ensimmäinen viesti
Ei mun elämä ole loppunut, tässähän mä pihisen.
Ja niin kai ne nuo muutkin kirjoittelijat hyvinkin hengissä ovat.

Vanhemmuus tietysti muuttaa elämää, kuten kaikki vastuu.
Työssäkäyminen, opiskelu tai vaikkapa koiran omistaminenkin muuttaa elämää.
 
"elämää"
No mulla loppui yksi elämänvaihe lasten syntymään ja alkoi uusi. Seuraavaa muutosta odotellessa kun lapset kasvaa isoiksi... Jokainen vaihe rikastaa elämää. Olisihan se sääli jos ei lehteä uskaltaisi kääntää ja jättää mennyttä. Vähän niin kuin väkipakolla jatkaa samalla linjalla vaikka ihan selkeä muutoskohta elämässä on.
 
Nnkl
[QUOTE="ella";28959424]Mulla ei ole elämä loppunut lapseni syntymään monella tuntuu olevan.[/QUOTE]

Avaisit tätä nyt pikkusen enemmän. Miten tässä nyt ollan lapsissa kiinni? Ei kai niitä voi keskenään kotiakaan jättää.
 
"hohhoijaa"
ei se tarkoita et muilla "elämä loppui" vaik eivät baariin rynnänneetkään vauvan ollessa viikon vanha, kuten sinä (viittaus tuohon aloittamaasi toiseen keskusteluun).

Katsos, joillekin se "elämä" voi olla ja on jotain ihan muuta (uskallan väittää että jopa parempaa) kuin teinimäistä baareissa rymyämistä.
 
"niin"
Ei mun elämäni olen loppunut mihinkään. Tämä on yksi vaihe elämässä. Se kestää vain hetken ja sitten on taas aikaa tehdä sitä mitä huvittaa. Kun lapset on pieniä, niin mulle on luonnollinen valinta olla heissä kiinni. Vaikka olen fyysisesti pois, niin silti heistä on ainakin itsellä huoli ja vastuu. Olisi aika surullista jos vanhemmuus ei muuttaisi elämää.
 
"hohhoijaa"
[QUOTE="hohhoijaa";28959446]ei se tarkoita et muilla "elämä loppui" vaik eivät baariin rynnänneetkään vauvan ollessa viikon vanha, kuten sinä (viittaus tuohon aloittamaasi toiseen keskusteluun).

Katsos, joillekin se "elämä" voi olla ja on jotain ihan muuta (uskallan väittää että jopa parempaa) kuin teinimäistä baareissa rymyämistä.[/QUOTE]

Tuosta jäi välistä sana PAKONOMAISTA baareissa rymyämistä. Grow up. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, katso sanakirjasta.
 
"Juulianna"
[QUOTE="hohhoijaa";28959446]ei se tarkoita et muilla "elämä loppui" vaik eivät baariin rynnänneetkään vauvan ollessa viikon vanha, kuten sinä (viittaus tuohon aloittamaasi toiseen keskusteluun).

Katsos, joillekin se "elämä" voi olla ja on jotain ihan muuta (uskallan väittää että jopa parempaa) kuin teinimäistä baareissa rymyämistä.[/QUOTE]

Mietin juuri, että miksi ap:n piti tehdä oma aloitus tästä kun olisi voinut laittaa kommenttinsa siihen edelliseen provoaloitukseensa.
 
"vieras"
Viittaako aloittaja tässä tuohon toiseen ketjuunsa baarissa käymisestä? Läheskään kaikilla baarissa käyminen ei ole "elämisen" määritelmä tai edes minkään tason kiinnostuksen kohde. Minä olen yksi niistä, jotka eivät ole käyneet lapsen synnyttyä baarissa. Sitä ennenkin kävin ehkä tyyliin kerran vuodessa jonkun opiskelijatapahtuman päätteeksi. Sen sijaan olen käynyt valokuvauskurssilla, tavannut kavereita muualla kuin baarissa, harrastanut tanssia, käynyt leffassa ja teatterissa jne. Olen myös matkustanut useamman kerran vuodessa lapsen kanssa ja arkeni on minusta ihanan aktiivista. Ja tärkeä osa sitä arkea, elämää, on se lapsi. Elämään kuuluu toki muutakin, mutta onhan tuo lapsonen aika oleellisessa roolissa, ja olen vähintään yhtä elävä ja onnellinen kuin ennen lapsen syntymää :)

Olen varmaan tiiviimmin lapsen kanssa kuin moni muu, ja vähemmän tiiviilläkin varmasti pärjäisi, mutta minä en koe, että olisin joutunut "luopumaan elämästä" vaan olen saanut elämääni (elämäämme) vain aivan mahtavaa täydennystä!

Ja ei, en aio elää ainoastaan lapseni/lasteni kautta ja tiedän kyllä, että he ovat minulla lainassa vain ja heillä tulee olemaan omat elämänsä. Ehkä juuri siksi nautin tästä tässä ja nyt. Niin kuin varmasti muutkin äidit sillä määrällä sellaisia menoja minkä kokevat sopivaksi.
 
Ei se elämä loppunut,päin vastoin!Alkoi!Uusi aikakausi äitinä..Mihin ikinä viittaatkin,niin ei mun elämä ole ollut koskaan kiinni siittä,pääsenkö menemään baariin,leffaan tai muuta..Minä nautin joka solulla lasteni kanssa kotona olosta,elin koko sen 12 vuotta,jonka olin "kotiäitinä".
 
"Mie"
[QUOTE="niin";28959451]Ei mun elämäni olen loppunut mihinkään. Tämä on yksi vaihe elämässä. Se kestää vain hetken ja sitten on taas aikaa tehdä sitä mitä huvittaa. Kun lapset on pieniä, niin mulle on luonnollinen valinta olla heissä kiinni. Vaikka olen fyysisesti pois, niin silti heistä on ainakin itsellä huoli ja vastuu. Olisi aika surullista jos vanhemmuus ei muuttaisi elämää.[/QUOTE]

Näinpä! Mulla vauva 2,5kk ja pisin aika jonka vauvasta olen ollut erossa, oli 2h kun kävin kampaajalla. Saan omaa aikaa n.kerran viikkoon kun käyn esim.shoppailemassa yms. Ja tää kelpaa ja riittää mulle kun olen asennoitunut tähän että tälläistä tää nyt on ainakin siihen asti kunnes lopetan imetyksen. Baariin ei edes tee mieli. Enkä edes pystyisi olemaan vauvasta pidempään kuin pari tuntia erossa, koska siinä ajassa jo tulee ikävä :) kyllä sitä kerkee juoksennella siellä baareissa sitten myöhemminkin. Ihmettelen kyllä jos tosiaan pitää heti viikko lapsen syntymän jälkeen päästä baariin...olis kannattanut miettiä lapsen tekoa uudelleen..
 
"mei"
Mikä hinku sinne baariin yleensä on? Jos rinnalla on jo se mies. Ja perhe - niin kai sitä voi energiat ja rahat parempaankin kuluttaa.

Ymmärrän joo silloin tällöin käynnin. Mutta noin periaatteessa ei siellä perheellisten tarttis rampata alvariinsa. ei ihme että liitot rakoilee ja hajoaa... kun fokus on kännäämisessä ja itsensä esittelyssä.
 
"vieras"
[QUOTE="elämää";28959437]No mulla loppui yksi elämänvaihe lasten syntymään ja alkoi uusi. Seuraavaa muutosta odotellessa kun lapset kasvaa isoiksi... Jokainen vaihe rikastaa elämää. Olisihan se sääli jos ei lehteä uskaltaisi kääntää ja jättää mennyttä. Vähän niin kuin väkipakolla jatkaa samalla linjalla vaikka ihan selkeä muutoskohta elämässä on.[/QUOTE]

Ihan yhtä sääli on väkipakolla tehdä niitä muutoksia, koska muiden mielestä niitä pitää tietyssä iässä tapahtua.
 
"vieras"
[QUOTE="mei";28959499]Mikä hinku sinne baariin yleensä on? Jos rinnalla on jo se mies. Ja perhe - niin kai sitä voi energiat ja rahat parempaankin kuluttaa.

Ymmärrän joo silloin tällöin käynnin. Mutta noin periaatteessa ei siellä perheellisten tarttis rampata alvariinsa. ei ihme että liitot rakoilee ja hajoaa... kun fokus on kännäämisessä ja itsensä esittelyssä.[/QUOTE]

Se, että sinä kuljet baareissa miehiä etsimässä ja itseä esittelemässä ei tarkoita sitä että muut tekisivät samoin.
 
[QUOTE="mei";28959499]Mikä hinku sinne baariin yleensä on? Jos rinnalla on jo se mies. Ja perhe - niin kai sitä voi energiat ja rahat parempaankin kuluttaa.

Ymmärrän joo silloin tällöin käynnin. Mutta noin periaatteessa ei siellä perheellisten tarttis rampata alvariinsa. ei ihme että liitot rakoilee ja hajoaa... kun fokus on kännäämisessä ja itsensä esittelyssä.[/QUOTE]

Jep. Itse olen 20 ja ei ole koskaan kiinnostanut baarit. Tavallisessa baarissa en ole käynyt koskaan, laivan baarissa kerran (enkä sielläkään juonut mitään). Kaikkia sellainen elämä ei vaan kiinnosta. En muutenkaan juo alkoholia.
 
"mei"
[QUOTE="vieras";28959507]Se, että sinä kuljet baareissa miehiä etsimässä ja itseä esittelemässä ei tarkoita sitä että muut tekisivät samoin.[/QUOTE]

Niin sä käyt siellä vaan tanssimassa ja tapaamassa ystäviä ;)


Mulla on sen verran pitkä kokemus baareista, sieltä tiskin toiselta puolelta, että tiedän että sinäkin tiedät että toi sun lause on paskaa. Siellä juurikin käydään näytillä. Siellä juurikin haetaan niitä itsetunnon kohotus rääppeitä. Varsinkin nämä alvariinsa ramppaavat vakiasiakaat. Se on niiiiiin niin nähty ;)

Mutta valehtele rauhassa itsellesi =)
 
"Vieras"
Tuskin elämä nyt siihen loppuu. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta baarissa rymyäminen alkaa olla jo nähty juttu eikä siellä sekoilevien ihmisten, seuraa hakevien yksinäisten, keskellä oikein tunnu enää mukavalta. Koiran hankkiessa elämä rikastui hurjasti, sain paljon uusia ystäviä, harrastuksia ja terveellistä liikuntaa. Pakostikkin jää epäterveellisemmät tavat pois, kun on jotain paljon mielekkäämpää tekemistä. Koiran hankkiminen kuitenkaan ei millään lailla estä baareissa ravaamista jos sellaista haluaisi tehdä. Uskon että lapset antaisivat elämään niin paljon enemmän että baarit unohtuisivat lähes kokonaan. :) Täytyy tietää mikä elämässä on tärkeää.
 
:D - ai että kun en ymmärtänyt lähteä heti baariin viihteelle vauvan kanssa kotiuduttani?

Jos tuo on se elämisen kriteeri, niin sitten vissiin olen sidottu.

Mutta mun mielestä se eläminen vasta alkoi vauvan/lapsien myötä. Ja ei se suinkaan tarkoita, että lapset jotenkin estävät mua/meitä elämästä. Tässähän me mennään ihan täysillä heidän kanssa :). Enemmän mä oman perheeni kanssa näiden vaihtuvien ja nopeiden tilanteiden kanssa olen elämää oppinut ja siitä nauttinut kuin jossain baarissa surraten. Ja jos mä viihteillä haluan, niin mulla vaan sattuu olemaan ne viihdepaikat jossain ihan toisaalla kuin baarissa. Mä vaan kasvoin sen ensimmäisen vauvan myötä ulos siitä baarielämästä. Sitä voi viihteillä ihan hyvässä seurassa ysätäväperheen kanssa joko heillä tai meillä. Tai käydä ravintolassa syömässä tai leffassa tai...
 
"Juulianna"
[QUOTE="mei";28959524]Niin sä käyt siellä vaan tanssimassa ja tapaamassa ystäviä ;)


Mulla on sen verran pitkä kokemus baareista, sieltä tiskin toiselta puolelta, että tiedän että sinäkin tiedät että toi sun lause on paskaa. Siellä juurikin käydään näytillä. Siellä juurikin haetaan niitä itsetunnon kohotus rääppeitä. Varsinkin nämä alvariinsa ramppaavat vakiasiakaat. Se on niiiiiin niin nähty ;)

Mutta valehtele rauhassa itsellesi =)[/QUOTE]

Myös mulla on vuosien kokemus baarityöstä ja kyllä voin väittää, että ei kaikki siellä baarissa käy näytillä. Kyllä mä ainakin menen baariin istumaan iltaa kavereiden kanssa, pitämään hauskaa ja ihan vain olemaan. Ei mun tarvitse kenellekään näyttäytyä ja ketään yrittää iskeä. Tiedän myös, että moni muukin käy samoista syistä baarissa eikä mitenkään näytillä. Jotenkin naurettavaa ja typeää väittää tuollaista mitä sä väität. Ei sun mielipide ole mikään ainoa oikea totuus etkä voi syyttää toisia valehtelijoiksi vain siksi, että tekevät toisin kuin sä teet.
 
"vieras"
No baarissa en ole käynyt yli 5 vuoteen jos oikein muistan, mutta ei mua nyt niin kauheasti edes se kiinnosta. Joskus olisi kiva käydä tanssimassa, mutta ryyppääminen ei kiinnosta. Lapset sitoo kyllä aika paljon, kun joudun harrastuksen vuoksi jonkin verran pyytämään tukijoukkoja auttamaan, niin ei enää pahemmin viitsi vaivata muiden asioiden vuoksi. Isällään kun lapset ovat 3-4 kertaa vuodessa sen pari viikkoa kerrallaan, niin se on mulla totaalsesti lapsivapaata aikaa.
Että kyllä noi lapset aikalailla sitovat, esim. omat jumppaharrastukset on nyt jäissä, niitä ei voi edes tässä elämäntilanteessa ajatella.
 

Yhteistyössä