Viittaako aloittaja tässä tuohon toiseen ketjuunsa baarissa käymisestä? Läheskään kaikilla baarissa käyminen ei ole "elämisen" määritelmä tai edes minkään tason kiinnostuksen kohde. Minä olen yksi niistä, jotka eivät ole käyneet lapsen synnyttyä baarissa. Sitä ennenkin kävin ehkä tyyliin kerran vuodessa jonkun opiskelijatapahtuman päätteeksi. Sen sijaan olen käynyt valokuvauskurssilla, tavannut kavereita muualla kuin baarissa, harrastanut tanssia, käynyt leffassa ja teatterissa jne. Olen myös matkustanut useamman kerran vuodessa lapsen kanssa ja arkeni on minusta ihanan aktiivista. Ja tärkeä osa sitä arkea, elämää, on se lapsi. Elämään kuuluu toki muutakin, mutta onhan tuo lapsonen aika oleellisessa roolissa, ja olen vähintään yhtä elävä ja onnellinen kuin ennen lapsen syntymää
Olen varmaan tiiviimmin lapsen kanssa kuin moni muu, ja vähemmän tiiviilläkin varmasti pärjäisi, mutta minä en koe, että olisin joutunut "luopumaan elämästä" vaan olen saanut elämääni (elämäämme) vain aivan mahtavaa täydennystä!
Ja ei, en aio elää ainoastaan lapseni/lasteni kautta ja tiedän kyllä, että he ovat minulla lainassa vain ja heillä tulee olemaan omat elämänsä. Ehkä juuri siksi nautin tästä tässä ja nyt. Niin kuin varmasti muutkin äidit sillä määrällä sellaisia menoja minkä kokevat sopivaksi.