Oletteko vaihtaneet miestä?

Siis eläneet suht pitkässä parisuhteessa, mutta jostain syystä eronneet ja löytäneet uuden miehen?

Jos haluatte, kertokaa syy miksi parisuhde loppui.

Itse olen rakastunut toiseen mieheen. Mietin vielä, mitä teen...

 

Ei se vaihtamalla parane...jos tarvii miettiä niin tuskin on vaihtamisen arvoinen. Olisin parikertaa ollut valmis suinpäin vaihtamaankin, mutta onneksi en uskaltanut tehdä asioille mitään. Tällä hetkellä mieheni vie reilusti voiton noista miehistä.

 

Olen eronnu lasten isästä kun astu kaapista ulos....Ja sitte löysin uuden ihanan miehen ja nyt meillä on ollut ihana uusio perhe...

 

Emme ole vaihtaneet. Olemme toistaiseksi olleet tyytyväisiä.

 

Mäseurustelin noin 3 vuotta ja tapasin todella sattumalta uuden miehen... noo siinä vuoden verran ikaävä kyllä salaa tekstaitiin ja tapailtiin. sit päätettiin muuttaa yhteen eli jätin aika ikävästi tän ekan ukon ja nyt ollaan nykysen kansa oltu 3w ja meil ihana 10kk poika.

Entiselläkin jo uusi elämä eli loppu hyvin kaikki hyvin=)

 

kyllä vaihtamalla paranee, exän kanssa meillä kolme lasta, sillä oli masennusta ja alkoholi ongelmaa, löysin uuden miehen ja nyt oon onnellisempi kun koskaan, yhteinen lapsikin haaveissa, yhdessä ollaan oltu uuden miehen kanssa kohta kaks vuotta.

 

No jos sitä nyt vaihtamiseksi voi sanoa, mutta omalla kohdallani elämä on tuntunut sen jälkeen täydelliseltä kun löysin nykyisen mieheni, ja tajusin mitä oikeasti parisuhteelta kaipasin.
Yksin olin tuossa välillä 1.5v ja uskoin että en itselleni hyvää miestä enää löydä, mutta toisin kävi. Ehkä näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi :heart:

Edellisen miehen kanssa olin yhdessä 9 vuotta ennen kuin tuli ero, mitä surin paljon. Nykyisen miehen kanssa olen ollut yhdessä pian 6 vuotta ja elämä on ihanaa :heart: Tällä kerralla tunnen että minua ihan oikeasti rakastetaan :heart:

Edellinen liitto päättyi siihen kun huomasimme ettei meillä ole mitään yhteistä ja kumpikin oli onnettomia. Yritimme saada asioita kuntoon mutta emme siinä onnistuneet.

 

niin ja exällä mennyt tosta meijän erosta vaan elämä huonompaan suuntaan. Onneksi lähdin.

 

No siis olen. Seurustelin viisi vuotta yhden miehen kanssa, kunnes hän sitten kertoi totuude pettämisistään ja sitten loppui se suhdekin. Aloin oikeastaan saman tien seurustella uuden miehen kanssa, joka on nyt sekin jo ex-mies. Jotenkin ei onnistu toi miesten valikoiminen.

 

En koe vaihtaneeni -rakastuin toiseen. Uusi suhde ei oikeastaan ollut vielä ehtinyt edes alkaakaan, kun kerroin asiasta exälleni -yksinkertaisesti en olisi pystynyt elämään ns. kaksoiselämää. Elän nykyään tämän uuden miehen kanssa, kun rakkaus ei hävinnyt mihinkään.

Jos siis elät nyt parisuhteessa ja olet rakastunut toiseen mieheen, niin raskaan tien "valitset" itsellesi "vaihtamalla" miestä. Kummasti voi syyllisyys alkaa painamaan, jos itse on entisen suhteen "rikkoja" (vaikka eroon oikeasti tarvitaan aina kaksi) ja surutyö entisestä suhteesta on tehtävä samalla kun rakentaa uutta parisuhdetta.

 

En ole mielestäni vaihtanut. Asuin menneisyydessä muutaman vuoden erään miehen kanssa, jonka kanssa suhde ei jotenkin toiminut. Lapsia ei suhteeseen kuulunut eikä nykyisen muistikuvani mukaan paljon riitojakaan. Ei kuitenkaan sovittu yhteenkään. Muutin yksin asumaan enkä pariin vuoteen deittaillut enkä juuri edes tapaillut ketään. Sitten sattumalta löysin erään toisen. ( :attn: Exän luota yksin asumaan muuttamisesta siihen hetkeen, kun ensimmäistä kertaa elämässäni edes näin tämän toisen meni noin kaksi ja puoli vuotta! Vaihtamisella tarkoitetaan mielestäni jotain muuta...)

 

No siis olen. Seurustelin viisi vuotta yhden miehen kanssa, kunnes hän sitten kertoi totuude pettämisistään ja sitten loppui se suhdekin. Aloin oikeastaan saman tien seurustella uuden miehen kanssa, joka on nyt sekin jo ex-mies. Jotenkin ei onnistu toi miesten valikoiminen.

Mahtoivatko ne olla vähän sellaisia majureita tai raneja nuo kumpikin. Olisiko sinä syytä epäonnistumisiin.

Mutta jo on, niin miksiköhän sellaiset vetää puoleensa?

 

en , sama mies ollut 22 vuotta :heart:

 

Olen, mutta huomasin pian, ettei se vaihtamalla parane. Onneksi sain lopulta en oikean takaisin.

Alaikäisinä ruvettiin seurustelemaan. Oltiin n. 5 vuotta yhdessä. Ruoho alkoi näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Karvaasti jouduin pettymään kerta toisensa jälkeen. Vasta monen mutkan ja usean vuoden jälkeen sain sen kaikken parhaimman takaisin. Nyt uudella kierroksella ollaan oltu yhdessä 10 vuotta.

 

Emme ole vaihtaneet.

 

Emme ole vaihtaneet.

lollollol

 

Kyllä se mies joskus vaihtaen paranee...ainakin omalla kohdallani. 11v8kk olin edellisen mieheni kanssa yhdessä. Tästä ajasta 11,5v oltiin kihloissa. Yhteinen lapsikin saatiin. Koko suhde olisi pitänyt lopettaa jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Mies oli väkivaltainen, masennustakin oli, itsetuhoisia ajatuksia ja uhkailuja. Pelko piti minut suhteessa. Lopulta hän itsekin onneksi alkoi ajattelemaan että voitaisiin erota. Tosin hänen ajatuksensa erosta oli että voitaisiin näin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä kun erotaan. Nelisen kuukautta ennen eroa tutustuin paremmin ennestään tuttuun mieheen. Ihan kaveri pohjalla kummatkin oltiin. Juteltiin mesessä ja joskus käytiin kahvilla. Mutta niin ne tunteet syveni vaan vaikka kumpikin niitä aluksi yritti kieltää. Kuukausi eroni jälkeen aloimme seurustella "virallisesti". 7kk seurusteltuamme mies muutti meille, pari kuukautta eteenpäin menimme kihloimme ja siitä 4kk vauva oli pistetty aluille =) . Ja onnellisempi en voisi olla... Muistona vaan se monen vuoden h*lvetti...

 

täälläki yks naikkonen,joka suunnittelee miehen vaihtoa LENNOSSA .

 

Olen. 18 vuotta edellisessä suhteessa. Yllättävien asioiden myötä erottiin, ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Rakastunutkin :heart:

 

En oo vaihtanut, mutta erosin 7vuotta kestäneestä avoliitosta ( ei lapsia ) ja sit tapasin mieheni n. reilun vuoden päästä erosta.
Me vaan haluttiin elämältä eri asioita, oltiin alettu seurusteleen parikymppisinä.
Tää tuli siinä ilmi kun alettiin kasvaa aikuisiksi. Ei mitään dramatiikkaa.