Oletteko tulleet tylsiksi lasten saannin myötä?

Musta tuntuu, että oon nykyään ihan sairaan tylsä. En osaa puhua mitään, mitä mun ikäiset tuntuu juttelevan keskenään :/ Ketään ei kiinnosta mun jutut. Se nyt voi tietysti johtua siitäkin, etten mä tee mitään mitä mun tutut tekee (baarireissuja jne.). Pitäisköhän mun alkaa käydä jossain keski-ikäisten kerhossa, oliskohan siellä mulle sopivaa seuraa... Niinku joku martta-kerho ehkä? Kamalaa että mä olen mummo 22 vuotiaana :'(

 

vähä kans tuntuu siltä

 

Emmä mikään tylsä oo, vaikka se tietysti riippuu seurasta, jos ei oo yhteisiä juttuja niin ei vain oo ja silloin voin olla tylsäkin.

 

emme myönnä emmekä kiellä no eiiii, ei olla tultu tylsiksi, kai??

 

Kyllä se helpottaa sitten kun tuntuu että lapsiluku on täynnä =) B)

 

joo mä oon kans tosi tylsä. Tai ainakin mun mielestä, ja kavereita kaipaan, mut kuitenkaan en osaa puhua ihmisten kaa, ennemmin oisin vaan hiljaa. Ennen olin tosi puhelias ja seurallinen.

 

emmä omasta mielestä mitenkää tylsistyny oo vaa mitäs ajattelee muut.

 

Kyllä se helpottaa sitten kun tuntuu että lapsiluku on täynnä =) B)

No jaa. En mä koskaan ole mitää baareja harrastanu mut osasin mä ennen sentään puhua Että en olis niin varma et helpottaa kunhan lapset on tehty

 

Kyllä se helpottaa sitten kun tuntuu että lapsiluku on täynnä =) B)

No jaa. En mä koskaan ole mitää baareja harrastanu mut osasin mä ennen sentään puhua Että en olis niin varma et helpottaa kunhan lapset on tehty

Heh, mulla tuntui edellisen ja vimosen mammaloman jälkeen, etten saa suustani ulos sanoja, joita joudun käyttämään työelämässä. Kaikki oli ihan järjettömän takeltelun takana! Nyt sujuu muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen oikein sujuvasti muukin kuin ättätättä

 

No, ehkä tää sit on ohimenevää.. Toivottavasti. Tai ehkä ne tutut tulee mun tasolle kunhan saa omia lapsia B)

 

En usko... tänään kiipeilin taas puissa lasten kanssa. Ihanaa, että on tekosyy toteuttaa mielihalujaan!

 

en

 

Jos sattuu saamaan vanhan (ja tylsän) ihmisen sielun niin eihän sille mitään voi... Itse hyväksyin 15-vuotiaana, etten oikein pärjää ikäisteni kanssa ja ymmärrä heidän maailmaansa. Ystäväpiirini onkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta minua 10-20 vuotta vanhempia ihmisiä.

Puhua minä sentään osaan melkein missä vaan ja lähes tulkoon kenen kanssa vain. Ainoastaan yksi käly on ongelmallinen seuralainen.

Piika-äiti