Kirjoitan fiktiota Suomen historiasta ja rakastan juuri tällaisia juttuja kuin olet tänne laitellut. Mutta Suomen historia ja sen opettaminen perustuu faktoihin. Tietyt asiat kerrotaan koulussa ja pitäydytään niissä aihepiireissä, jotka ovat yleissivistyksen kannalta tärkeää (?) tietää. Ja se on ihan oikein, koska sadut, arvailut, melkein totuudet käääntyvät helposti siihenkin, että historiaa muunnellaan. Historiassa on paljon esimerkkejä, joissa tietyn valtion historia on väännelty maan johtajan toimia tukemaan. Ihan vaan esimerkkinä Pohjois-Korea, jossa sen johtaja on vääristetyn historian avulla etuoikeutettu asemaansa.
Mikään ei estä penkomasta historiaa, arkistoja, etsimällä aarteita maastosta, perehtymällä itseään kiinnostavaan aihepiiriin jne. Moni historian fakta on todistettu sillä, että joku harrastelija on uhrannut aikansa, rahansa ja elämänsä tutkiakseen asiaa sekä penkomalla todisteita arvailuilleen. Ei sen takia kannata lähteä osoittelemaan ketään ja miksi ei tapahdu sitä tai tätä, koska voit aivan hyvin opetella muinaishistoriaa ja vaikka tarjota itseäsi kouluihin kertomaan siitä. Ei tuo sen vaikeampaa ole ja vaan sitkeästi eteenpäin. Niin minäkin teen ja ylläpidän sivustoa, jossa käsittelen mieliaihettani historiasta. Töitä saan todellakin tehdä ja haastatella ihmisiä, asiantuntijoita saadakseni muutaman lauseen jutun kerrottua.
