Oletteko nähneet ruumista?

en ole.
äitini olisin saanut nähdä, jos olisin halunnut, mutta halusin muistaa äitini sellaisena elävänä ja iloisena.

 

työn puolesta olen nähnyt paljonki (onneksi ei tuttuja ihmisiä), se ei tuntunu oikeestaan miltään... nyt sit näin ekan kerran tutun kuolleen ihmisen (ei lähiomainen) ja pahaa teki (tosin asiaan varmaan osa syynä se et puoli päätä puuttu)

 

olen, mummoni ja äitini. äidin näkeminen oli todella suuri järkytys, enkä enää ikinä mene katsomaan..

 

Työni puolesta ja lähiomaisten hautajaisissa.

 

isomummoni. pappaa en halunnut mennä katsomaan, ystävääni olisin halunnut mennä, mut siihen ei ollut mahdollisuutta.

 

En ja ihan oma valinta. Olisin voinut nähdä mummoni ja pappani, kun muut sukulaiset kävivät heitä katsomassa, mutta halusin muistaa heidät sellaisina kuin olivat eläessään. Pappa oli mulle erittäin läheinen ja tämän vuoksi kaikki eivät ymmärtäneet miksi en mennyt häntä ruumishuoneelle katsomaan. En kuitenkaan ole tätä päätöstä vuosien varrella katunutkaan.

 

En ole enkä toivottavasti joudukaan näkemään. Mahdollista olisi ollut käydä katsomassa enoa ja vaaria, mutten halunnut.

Mua ahdistaa pelkkä ajatuskin. Tää on tosin ristiriidassa sen kanssa, että olen ajatellut alanvaihtoa, sairaanhoitoon, jossa siltä ei pysty välttymään. :/

 

Olen isäni. Helpottuneen ja levollisen näköinen oli. :/

 

Olen, työssä. Ei ruumiissa olemielestäni mitään pelättävää tai ahdistavaa.

 

olen..sisareni :'(

 

Kyllä, pappani ja ukkini.

 

kyllä,äitini kun olin 14v :'(

isääni en halunnut nähdä kuolleena.

 

En ole. Isovanhempia olisin saanut käydä katsomassa, mutta en halunnut. Haluan säilyttää heistä sen elävän muiston, mikä minulla heistä on.

 

Olen nähnyt läheisiä ja työn kautta.

 

olen nähnyt, olin mukana laittamassa vainajaa.

 

Olen nähnyt hirttäytyneen miehen ja sit olen nähnyt arkussa erään tuttavani.. Enoani ja isääni en nähnyt arkussa, halusin pitää mielessäni heidät elävinä.. :/

 

Oman äitini olen nähnyt. Ruumiinavauksen jälkeen päästiin katsomaan, ja äiti ei enää siinä vaiheessa ollut yhtään itsensä näköinen, hiusrajan paikka muuttunut jne... Eli avauksen jälkeen ei välttämättä kannata läheistään enää mennä katsomaan, jos vaan ennen sitä on mahdollisuus päästä.

 

Aviomieheni, anoppini ja useita "tuntemattomia" työn puolesta..

Hui......tuntui varmaan kauheelta katsoa omaa miestään.Milloin hän kuoli?
Tämä on pelottavin asia lasteni jälkeen jos joutuu miehensä nuorena hautaamaan.

Kyllä olen nähnhy kuolleita,Ex-mieheni isän kuolin paikallaan ja arkussa,lasteni isopapan arkussa,ja kun olin t-harjottelussa tk:n vuodeosastolla niin siellä useitakin.

 

Työni puolesta montakin,olen sh.
läheisistäni olen nähnyt mammani,pappani sekä mummini.
siskoni,joka kuoli kun olin 18 v.
ainut sisareni joka liian varhain lähti Taivaan kotiin,14 vuotiaana. :'( :heart:

En usko että kukaan heistä oli kropassaan enää.Siskoni läsnäolon tunsin kappelissa,kun hänet menimme tunnistamaan.Kuolemasta oli vain muutama tunti...
Enää hautajaispäivänä,arkussa en tuntenut samoin.
sisko oli jo lähtenyt uudelle matkalle. :'(

bon voyage,rakas sisko...
vielä nähdään.
:heart:

 

olen nähnyt isäni arkussa..muitakin kuolleita sukulaisiani olisin saanut käydä katsomassa mutta isä on ainoa jonka halusin vielä nähdä.

 

olen nähnyt setäni, kun olin lapsi ja valokuvan tätini ruumiista (aikuisena).

 

en

 

en. ei oo ONNEKS niin läheisiä kuollu että olisin nähny niitä. ahistaa välillä ihan sikana ku tietää että sekin päivä on eessä ku on kaikki mummut ja ukit ja muut elossa.

 

Olen erittain monta. mutten koskaan tuttuja.

 

En oo nähny, mut jälkeenpäin ajateltuna olisin halunnu nähä äitin ja pikkusiskon. Tai no äitin näin valokuvista, ja en nyt tiiä olisinko sit kuitenkaan halunnu nähdä sitä oikeesti. Oli sen verta pahan ja oudon näkönen. Vaikka sanotaan että kuolleet näyttää ihan nukkuvilta, niin kyllä äiti näytti niin kuolleelta kun kuollut voi näyttää.