Oletteko miettineet nyt kun on näitä blogeja ja facebookkia jne..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fleur de la Cour

Vieras
Niin on vallan tavallista, että ne 'perhesupistuneet' ihmiset (käytän tällaista sanaa perheihmisistä joilla tuntuu elämän keskipiste olevan lapset ja koti) esittelee omaa ihanaa elämäänsä netissä kuvin ja sanoin. Siellä on sit kuvattuna meidän lapsen ihana juttu ja katsokaas kaikki muutkin kotirouvat mitä löysin tänään kaupasta.. No ehkä olen kateellinen kun mulla ei edes ole tuohon aikaa kun olen töissä, mutta vois olla varsin makaaberia jonkun mielestä jos minä esittelisin arkipäiväämme kuvin joka päivä naamakirjassa, mutta kas kun se onkin ihastuttavaa jos sen tekee viiden lapsen kotiäiti.
 
kyllä, olen huomannut että suurimman osan blogeista on pistänyt pystyyn kotiäidit. ja kotiäidit tuntuu olevan niitä jotka eniten päivittävät Facebookiin statustaan.

itse käyn töissä mutta kun en viitsi työasioita esimerkiksi Facebookissa huudella, päivitän sinne 85% lapsiin tai perheeseen liittyviä juttuja. tosin en jaksa päivittää kauhean usein...
 
Mä taas ihmettelen niitten blogien lukijoita, tiettyyn rajaan saakka kyllä ymmärrän esim sukulaisten välillä kirjeenvaihdon (:D) korvaavana juttuna, mutta että ventovieraitten ihmisten tavallisesta elämästä jaksetaan lukea päivä toisensa jälkeen.

Mä en vaan ymmärrä, mutta en silti tarkoita etteikö niin voisi tehdä.
 
Ja se on sitten ilmeisesti kovinkin paha asia,jos elämän keskipiste on perhe ja koti?
Mielestäni kyllä surullisempaa on jos elämän keskipiste on työ...ja kyllä,olen kolmen lapsen työssä käyvä äiti...
 
[QUOTE="vieras";23502899]Ja se on sitten ilmeisesti kovinkin paha asia,jos elämän keskipiste on perhe ja koti?
Mielestäni kyllä surullisempaa on jos elämän keskipiste on työ...ja kyllä,olen kolmen lapsen työssä käyvä äiti...[/QUOTE]

No jos jompi kumpi on elämän ainoa ja oikea keskipiste niin onhan se surullista, mun elämässä on ainakin monia osa-alueita ja osa niistä toki sillä tavoin salaisia, ettei niitä voi statuksissa päivittää (kuten esim. työni).. mutta siis minusta se nyt vaan on hullua sivutolkulla esitellä että ostin tällaisen sisustusjutun perheeni keittiön ilmettä piristämään. Ostin minäkin eilen itselleni työpäivän jälkeen kukkia ja olutta, en kuvannut kukkasia enkä oluttuoppiani facebookkiin kuitenkaan muiden nähtäväksi. Siis minulla ei ole tarvetta koko ajan kertoa elämästäni muille, minä elän sitä moninaisesti. Minulle vaan tulee tunne, että kotiäideillä siihen on kauhea tarve ja pakotus. No ehkä olen vain kateellinen.
 
Mun mielestä blogit on ihan kivoja. Pitäisin varmaan sellaista itsekin, jos elämässäni tapahtuisi joskus jotain kiinnostavaa. Yleensä tää mun arki on kuitenkin vain töitä, kotitöitä ja erilaista näpertelyä, joten edellisenpäivän blogikirjoitukseni voisin kopioida suoraan seuraavan päivän blogikirjoitukseksi :D

Facebook taas on erilainen juttu, tosin mulla ei siellä näitä kotiaan esitteleviä kotiäitejä pahemmin ole vaan ystäviä ja sukulaisia, joiden kuulumisia on ihan kiva seurata.
 
No jos jompi kumpi on elämän ainoa ja oikea keskipiste niin onhan se surullista, mun elämässä on ainakin monia osa-alueita ja osa niistä toki sillä tavoin salaisia, ettei niitä voi statuksissa päivittää (kuten esim. työni).. mutta siis minusta se nyt vaan on hullua sivutolkulla esitellä että ostin tällaisen sisustusjutun perheeni keittiön ilmettä piristämään. Ostin minäkin eilen itselleni työpäivän jälkeen kukkia ja olutta, en kuvannut kukkasia enkä oluttuoppiani facebookkiin kuitenkaan muiden nähtäväksi. Siis minulla ei ole tarvetta koko ajan kertoa elämästäni muille, minä elän sitä moninaisesti. Minulle vaan tulee tunne, että kotiäideillä siihen on kauhea tarve ja pakotus. No ehkä olen vain kateellinen.
Olenkohan mä sitten kotiäiti? Kotoa käsinhän mä kyllä töitä teen. Mutta olen mä laittanut valokuvia mm tuunaamistani huonekaluista, uusista verhoista jne Facebookiin. Ainakin esikoisen mielestä on ihan kiva nähdä, millaisia juttuja olen kotiin tehnyt/hankkinut. Hän ei enää nykyisin ehdi ravata lapsuudenkodissaan yhtä usein kuin vielä muutama vuosi sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23502975:
Olenkohan mä sitten kotiäiti? Kotoa käsinhän mä kyllä töitä teen. Mutta olen mä laittanut valokuvia mm tuunaamistani huonekaluista, uusista verhoista jne Facebookiin. Ainakin esikoisen mielestä on ihan kiva nähdä, millaisia juttuja olen kotiin tehnyt/hankkinut. Hän ei enää nykyisin ehdi ravata lapsuudenkodissaan yhtä usein kuin vielä muutama vuosi sitten.

No anteeksi yleistykseni, mulla nyt vaan on yhtäkkiä muuttunut kaverilistalla osa ihmisistä statukselle kotiäiti, lapsia joko neljä taikka viisi. Tunnen itseni hyvin ulkopuoliseksi. On siellä yks opiskelijaäitikin, sekin päivittää kuvin, ei ole yhtä paha kun jotenkin se elämä on aidommin esillä, ei ole niin kauniiksi siloiteltua kuin nämä kotona lastensa kanssa päivät oleilevat.
 
No anteeksi yleistykseni, mulla nyt vaan on yhtäkkiä muuttunut kaverilistalla osa ihmisistä statukselle kotiäiti, lapsia joko neljä taikka viisi. Tunnen itseni hyvin ulkopuoliseksi. On siellä yks opiskelijaäitikin, sekin päivittää kuvin, ei ole yhtä paha kun jotenkin se elämä on aidommin esillä, ei ole niin kauniiksi siloiteltua kuin nämä kotona lastensa kanssa päivät oleilevat.
Mulla on Facebookissa paljonkin kavereita, joilla useampi pieni lapsi ja osa heistä kotona. Mutta mulla on ikähaarukaltaan niin laidasta laitaan kavereita siellä, että lasteni pikkuserkkujen "kotiäiti-kirjoitukset" ei millään tavalla ärsytä mua. Päinvastoin olen iloinen siitä, että tällaisen vanhan isotätinsäkin ovat pyytäneet kaverikseen :)
 
mä olen muuten huomannut että ne kaverit jotka päivittää blogejaan kuvin jatkuvasti, onnistuu jotenkin löytämään sellaisen nurkan kuvaa varten että koti näyttää idylliseltä ja siistiltä. totuus on että siellä on aivan karmea sotku.
 
mä olen muuten huomannut että ne kaverit jotka päivittää blogejaan kuvin jatkuvasti, onnistuu jotenkin löytämään sellaisen nurkan kuvaa varten että koti näyttää idylliseltä ja siistiltä. totuus on että siellä on aivan karmea sotku.
Jos mä pitäisin julkista blogia, niin en mäkään sinne mitään huushollin kaaoskuvia laittaisi. Eri juttu on Facebook, jossa kuvat on vaan valittujen henkilöiden nähtävissä. Siellä mulla on kyllä kuvia, jossa tiskiallas on täynnä likaisia astioita ja muutenkin keittiö kokkailun jäljiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23503079:
Jos mä pitäisin julkista blogia, niin en mäkään sinne mitään huushollin kaaoskuvia laittaisi. Eri juttu on Facebook, jossa kuvat on vaan valittujen henkilöiden nähtävissä. Siellä mulla on kyllä kuvia, jossa tiskiallas on täynnä likaisia astioita ja muutenkin keittiö kokkailun jäljiltä.

no en minäkään. mutta tarkoitin että nämä kuvaajat muutenkin tuntuvat yrittävän ylläpitää sellaista mielikuvaa että heillä on aina herttaista, siistiä ja harmonista. kun totuus on aivan toinen ainakin niissä perheissä joita läheltä oon seurannut.

siinä ehkä syy miksi mä en todellakaan ala ikinä pitämään blogia :D
 
no en minäkään. mutta tarkoitin että nämä kuvaajat muutenkin tuntuvat yrittävän ylläpitää sellaista mielikuvaa että heillä on aina herttaista, siistiä ja harmonista. kun totuus on aivan toinen ainakin niissä perheissä joita läheltä oon seurannut.

siinä ehkä syy miksi mä en todellakaan ala ikinä pitämään blogia :D
Hmm...tuostapa sain idean....jos alkaisikin pitää "ankeus.net" -blogia? Kodin kaaoskuvia, kuvia käyttämistäni kuopuksen rikkinäisistä pitkistä kalsareista, lätsähtäneistä täytekakuista ja kertomuksia päivästä toiseen samanlaisena jatkuvasta yksitoikkoisesta arjesta? :D :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23503122:
Hmm...tuostapa sain idean....jos alkaisikin pitää "ankeus.net" -blogia? Kodin kaaoskuvia, kuvia käyttämistäni kuopuksen rikkinäisistä pitkistä kalsareista, lätsähtäneistä täytekakuista ja kertomuksia päivästä toiseen samanlaisena jatkuvasta yksitoikkoisesta arjesta? :D :D

hyvä idea :D
 
No eikös se ole ihan luonnollista että kun on enemmän kotona niin on enemmän aikaa blogeilla, facebookata ja silotella kotia. Kun mä olin kotona niin meillä oli koti miltei aina tiptop ja kerkesin tekemään kaikkia hömpötyksiä. Nyt taas kun olen töissä niin hyvä kun siivoomaan kerkiää. Kotiäitiys on ihanaa aikaa!
 
Makaaberia, jännä sanavalinta.

Itse ajattelen lähinnä niin, että jos olisin koko ajan kotona ja perheen kanssa, en haluaisi pitää blogia joka käsittelisi perhettäni, lapsiani, kotielämää. Koska se olisi joka tapauksessa koko ajan läsnä, ja minussa on kuitenkin muita puolia ja muita ajatuksia, kuin vain se kotielämä.

En tiedä onko omassa blogissani mitään järkeä, tarkoitan että kuka sitä jaksaa lukea muuta kuin muutama tuttu, mutta minusta tuntuisi hassulta raportoida sinne meidän kotielämäämme. En ehkä miellä itseäni muutenkaan varsinaisesti kotiäidiksi, ole koskaan mieltänyt.
 
Joillain se voi olla myös oire yksinäisyydestä ja ihmiskontaktien puutteesta.
Itse asun kaukana tukiverkostani ja vanhoista ystävistä. Tuttuja ei tältä uudelta paikkakunnalta ole vielä ehtinyt löytyä. Kun kuopus syntyi pikkukeskosena ja lopulta kotiutui keskelle pahinta flunssa-aikaa, meillä oli täyskielto liikkua missään julkisessa paikassa lapsen kanssa (ei enää perhekerhoja muiden lasten kanssa, vain kotona olemista). Kun ei ollut kavereita joita kutsua kylään jäi muiden ihmisten kanssa kommunikointai aika vähäiseksi (silloin ilahtui mielettömästi kassaneidin heistä :ashamed: ). Meillä tuota 'eristystä' kesti lähes vuoden (mitäpä ei lapsen terveyden eteen tekisi...) ja tuona aikana olin välillä hyvin yksinäinen. Samaten tuolloin päivitin kaikista tiiveimmin ja monesti ihan turhistakin. Luultavasti olen monia päivityksilläni silloin ärsyttänytkin :( Mutta se oli ainoa keino saada jokin yhteys toiseen ihmiseen, vaikka sitten virtuaalinen. Joten jossain mielessä ymmärrä joitakin bloggaajia ja tiuhaan FB:tä päivittäjiä. Toki on olemassa myös muitakin motiiveja.
 

Yhteistyössä