Oletteko luottavaisia omaan talouteenne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bibba
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Bibba

Vieras
Uutisissa puhutaan kovasti siitä kuinka kuluttajat suhtautuvat optimistisesti omaan talouteensa ja urakehitykseensä. Lainaa uskalletaan ottaa ja työpaikan menetystä ei pelätä. Kuinkas täällä?

Oletko ottanut, tai aiotteko ottaa lainaa nyt, ja millaisilla tuloilla?

Millaiseen elintasoon tähtäätte realistisesti?

Onko teillä joku suunnitelma b, jos tapahtuu jotain?
 
Pakko luottaa. Riskejä otettava jos jotain meinaa saada tässä elämässä.:)
Lainaa on otettu just ja mies vain töissä. Itse hoidan lapsia kotona. Plan B keksitään sit jos tarves niin vaatii.:) Alle keskituloisia ollaan reilusti, mut iso omakotitalo ja uusi auto löytyy.
 
Pelkään työpaikan menetystä ja olen säästänyt sitä varten että jos niin käy niin ei olla kamalan heikoilla. Yritän maksaa asuntolainan pois tänä vuonna jne. Jos kenkää tulee lähden opiskelemaan uutta alaa.
 
koskaan ei voi tietää... mulla on jemmarahaa mutta kattellaan sen hintaluokan kämppiä et mun pitäs ottaa säästöjeni jatkoks 20000 lainaa... eihän tuo paljoa ole mutta kun syksyllä tuuppaan vauvan maailmaan ja voisin jäädä kotiin niin mitä sitten... uuh... onneks ei oo mitään ihan unelma kämppää vielä löytyny kun en osaa päättää et haluunko ottaa yhtään lainaa vai nou...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pelkään työpaikan menetystä ja olen säästänyt sitä varten että jos niin käy niin ei olla kamalan heikoilla. Yritän maksaa asuntolainan pois tänä vuonna jne. Jos kenkää tulee lähden opiskelemaan uutta alaa.

Miksi aina ihmiset alkaa opiskelemaan uutta alaa, jos joutuu irtisanotuksi. Se on yksi syy, miksi koko yhteiskunta voi huonosti. Aina vain uutta tukea peliin ja kulut muiden maksettavaksi. Eikö teillä ole yhtään spiritiä laittaa oma koulutuksenne ja ammattitaitonne peliin vai ekiö ole kykyä.
 
Lähes koko 2000-luvun olemme tietäneet, että meillä vakituinen työpaikka on oikeasti katkolla 1-2vuoden välein kun firmat tekevät organisaatiomuutoksia. Monet yt-neuvottelut on menty meillä läpi. Naurettavaa olisi väittää, että työpaikkamme olisi "ikuinen".

Olemme ottaneet lainaa. Mä olin voittanut yt-lotossa vain vajaata vuotta aikaisemmin, mutta sain silloin heti taas töitä. Yllättäen kyllä otin osalle summalle työttömyysvakuutusturvan. Lainani on mitoitettu niin, että ansiosidonnaisella pärjää kyllä kun tarkistaa muuta kulutusta. Eiköhän se ole se plan B :) Lisäksi vakuutukset kuoleman varalta.

Mä en tiedä mitä tarkoittaa kysymys "millaiseen elintasoon tähtäätte". Palkkatuloilla pärjää hyvin, talo nielee paljon rahaa. Säästöjä kerätään myös vanhuuden varalle. Noi eläkkeet ovat naurettavan pieniä, jos niillä pitäisi loppuelämä pärjätä vanhalla "elintasolla".
 
En ole kovin luottavainen, vaikka ei kai tässä huonostikaan ole asiat. Huolestuttaa vain.
Oma ammatti on hyvin pienellä asiantuntija-alalla, joka on hyvin miesvaltainen. Vaikka alalla onkin ollut nyt laman aikaan todella paljon yt-neuvotteluja ja irtisanomisia, oma ura sujui hyvin siihen asti kunnes tulin raskaaksi. Nyt tuntuu että omakin asema on uhattuna, kun kohta pitäisi äitiyslomalta palata takaisin töihin. Varmaan saan sitten heti kohta potkut.

Onneksi ei ole isoja lainoja, ja asunto on velaton. Miehen epäsäännölliset tulot kuitenkin riittävät hätätilanteessa, mutta en tiedä mitä oman urani suhteen sitten tekisin. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa, mutta sekin tuntuu turhauttavalta.
 
Olen luottavainen.
Miehen työtilanteen jatkosta ei ole mitään varmuutta, mä olen muksujen kanssa kotona vielä pitkään, asuntolainaa on. Aina ollaan vähällä selvitty, tilanne ei ole yhtään erilainen :)
Meillä on pienet tulot, pienet menot ja säästöjä.
 

Similar threads

Yhteistyössä