Kummankin sukupuolen kehitys on ulkoisten sukupuolielinten osalta identtinen 9 viikon ajan, jolloin syntyy ulkoisten sukupuolielinten bipotentiaalinen alkumuoto. Viemärisuoleen eli kloaakkiin kasvaa 5. viikolla poikittainen väliseinä, joka erottaa siitä urogenitaalisinuksen. Tämä jakautuu 6. viikolla etummaiseen eli vesikouretraaliosaan ja varsinaiseen urogenitaalisinukseen. Sen suulle muodostuvat urogenitaalipoimut, jotka yhtyvät edessä genitaalikyhmyksi. Vaginan distaaliosa muodostuu urogenitaalisinuksen epiteeliproliferaatiosta, joka kanavoituu myöhemmin ja yhtyy yläosan aiheeseen. Miehellä surkastuneen vaginan jäänteenä tavataan joskus uretran umpipussi, utriculus prostaticus. Tämä vaginan kehityshistoria tekee ymmärrettäväksi sen, että useissa maskuliinisen pseudohermafroditismin muodoissa potilaalla on distaalinen vagina, vaikka Müllerin tiehyet eivät ole kehittyneet. Maskuliiniseen kehitykseen kuuluvat urogenitaalipoimujen ja genitaalikyhmyn pidentyminen, urogenitaalipoimujen ympärille kehittyneiden labioskrotaalipullistumien yhtyminen keskiviivassa muodostamaan kivespussi ja virtsaputken uurteen sulkeutuminen muodostamaan peniili uretra. Yhtyminen keskiviivassa alkaa 10. viikolla läheltä anusta ja jatkuu distaalisuuntaan; se päättyy 13. viikolla. Tämän kriittisen periodin aikana maskuliinisen rakenteen on valmistuttava kivesten laskeutumista lukuun ottamatta. Ulkoisten genitaalien maskuliinistuminen riippuu kiertävästä testosteronipitoisuudesta, ja välittäjänä on niiden soluissa testosteronista muodostuva dihydrotestosteroni (DHT). Naispuolisella sikiöllä urogenitaalisinus pitenee ja vaginan ja uretran suut erkanevat.