Oletteko koskaan joutuneet olemaan lapsen hautajaisissa?

Lapseni 16v ystävän. Molemmat nuoret olivat vakavasti sairaita. Oma poikani selvisi, ystävänsä ei.

Anteeksi uteliaisuus, mutta minkälainen sairaus iskee näin rajusti? Aivokalvontulehdus?

Molemmilla oli vakava verisairaus. Tosin eri diagnoosit.

 

Lapseni 16v ystävän. Molemmat nuoret olivat vakavasti sairaita. Oma poikani selvisi, ystävänsä ei.

Anteeksi uteliaisuus, mutta minkälainen sairaus iskee näin rajusti? Aivokalvontulehdus?

Molemmilla oli vakava verisairaus. Tosin eri diagnoosit.

Ja molemmat siis sairastivat vuosia.

 

En ole ollut. Kauhea, miten moni on vauvansa tai jo isomman lapsen joutunut hautaamaan. En tiedä missä kuplassa olen elänyt, mutta on yllätys mulle, että jo tällä palstalla on niin monta lapsen menetyksen kokenutta. Voimia teille!

 

11- ja 19-vuotiaat ovat nuorimmat keiden hautajaisissa olen ollut.

 

no kyllä mun mielestä on kamalampaa jos esim 7 vuotias kuolee, tai 2 vuotias kuin syntymätön tai vastasyntynyt vauva. Sorry vaan...

 

Olen ollut vauvan hautajaisissa ja sitten 15-vuotiaan lapsen. Mun mielestä vastasyntyneen kuolema ei ole niin paha kuin se, että "valmis" lapsi kuolee. Syntyessä tai pian sen jälkeen kuollutta vauvaa ei ole ehtinyt tuntea edes niin kauaa. Enemmän teki pahaa se 15-vuotiaan kuolema

Vai niin. En kyllä lähtisi vertaileen. Juuri hiljattain tapasin lapsuuden ystäväni ja hänen miehensä, jotka menettivät vauvansa pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Vaikka heillä on muitakin lapsia, niin tavatessamme keskustelun sivutessa tuota kuollutta vauvaa, oli edelleen musertavan surullinen katse hänen isänsä silmissä ja miehen koko olemuksesta tuon muutaman sekunnin aikana näki tuon karmean kokemuksen tuottaman tuskan vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin.

 

Uskon, että vanhemmille on aivan yhtä järkyttävää sekä vastasyntyneen että isomman lapsen kuolema sillä hetkellä, kun lapsi kuolee. Minä ajattelen kuitenkin niin, että jos minun jostain käsittämättömästä syystä olisi pakko valita kuoleeko vielä syntymätön lapseni vai jo muutaman vuoden ikäinen, eloon jäisi ilman muuta jo syntynyt lapsi. Onneksi kenenkään ei tarvitse tehdä tällaisia valintoja.

Tästä ei kannata kenenkään vetää hernettä nenään, on aivan oma mielipiteeni. Missään tapauksessa en väheksy vastasyntyneen/kohtuun kuolleiden vanhempien tuskaa, se on varmasti sietämätön.

 

En ole, enkä kovin nuorenkaan. 50-vuotias taitaa olla nuorin.

 

Uskon, että vanhemmille on aivan yhtä järkyttävää sekä vastasyntyneen että isomman lapsen kuolema sillä hetkellä, kun lapsi kuolee. Minä ajattelen kuitenkin niin, että jos minun jostain käsittämättömästä syystä olisi pakko valita kuoleeko vielä syntymätön lapseni vai jo muutaman vuoden ikäinen, eloon jäisi ilman muuta jo syntynyt lapsi. Onneksi kenenkään ei tarvitse tehdä tällaisia valintoja.

Tästä ei kannata kenenkään vetää hernettä nenään, on aivan oma mielipiteeni. Missään tapauksessa en väheksy vastasyntyneen/kohtuun kuolleiden vanhempien tuskaa, se on varmasti sietämätön.

Mä tapasin äidin jonka 7 vee oli kuollut sähköiskuun, ja se joutui olemaan samassa terapiassa kuin vanhemmat joiden lapsi oli kuollut 30 veenä. Ei kyllä ole sama asia, ei ollenkaan. 30 veellä on jo ollut elämää, 7 vee vasta alussa. Ja samaa sanoisin vauvasta...

 

Olen ollut vauvan hautajaisissa ja sitten 15-vuotiaan lapsen. Mun mielestä vastasyntyneen kuolema ei ole niin paha kuin se, että "valmis" lapsi kuolee. Syntyessä tai pian sen jälkeen kuollutta vauvaa ei ole ehtinyt tuntea edes niin kauaa. Enemmän teki pahaa se 15-vuotiaan kuolema

Vai että oikein valmis lapsi. mitä v....a sä oikein mimmi ajattele. Eikö vastasyntynyt ole valmis lapsi??? häh. vai kehityitkö sä valmiiksi vasta vsanhempana. Voi saa...a mikä aivoinvalidi sä oikeen olet.

Tällaisilla asioilla nokittelu on ihan turhaa. Sinänsä jokainen lapsi on yhtä arvokas. Minä myös olen ollut oman lapseni, vastasyntyneen hautajaisissa. Kamalaa oli enkä todella soisi kellekään vastaavaa kokemusta.

Silti ymmärrän näkemyksen, että isomman lapsen kuolema on pahempi asia. Jos tuo meidän leikki-ikäinen kuolisi, olisi se totaalinen shokki. Vauvaa kaipaamme varmaan joka päivä, mutta emme tosiaan oppineet tuntemaan. Vauva meille annettiin, mutta otettiinkin heti pois, ikään kuin häntä ei olisi meille oikeasti tarkoitettukaan.

 

eikö nyt vaan voi tajuta, että ihmiset kokee nää jutut erilailla?

kyllä mäkin oon osittain sitä mieltä, että kun pieni vastasyntynyt kuolee, niin ei se ole sama asia kuin se että lapsi, josta on jo muistoja ja joka on ollut jo oma persoonansa, kuolee. en sano että jompikumpi ois pahempi, vaan se on erilaista. enemmän olen surenut niitä jotka ovat nuorena (3-18v) kuolleet, kuin niitä keskenmenneitä kuolleena syntyneitä. en sano että vanhempien suru oisi jommassa kummassa tapauksessa pahempi tai oikeutetumpi. [/quote]



Ikävä on isompi ja raastavampi kun pieni lapsi jonka olet tuntenut ja ollut osa sun elämää kuin se että menettää vastasyntyneen. Se on erilaista surua,ei ole sitä kovaa ikävää =(

 

Olen, kahden kuukauden iässä kuolleen lapsen.

 

Siskoni esikouluikäisen pojan hautajaiset (Täysin yllättävään sairauteen kuoli.) Koskettavinta ja kestämättömintä oli kun pojan eskariystävät lauloivat kirkossa

:´(

 

Olen, omani. Ei paljoa muistikuvia ole jääny, meni ihan sumussa... Ja yhen tuttavan lapsenki hautajaisissa olen ollu. Sielä heräili niitä omia muistoja liikaaki.

 

jokainen kokee oman menetyksensä omalla tavallaan. suru muuttaa muotoaan ei koskaan tavallaan hellitä. oman lapsen kuoleman kanssa joutuu elämän erityisluokalle. aivan sama suru kaivaa oli lapsi sitten vastasyntynyt tai jo aikuinen. menetys on aina yhtä raastava ja kohtuuton.

 

Olen, 5-vuotiaan kummityttöni.

 

Kyseessä oli nuori. Mutta varmasti vanhemmille yhtä kamalaa, oli sitten pieni lapsi tai nuoreksi/aikuiseksi varttunut. Kyse oli omasta ystävästäni ja oli ihan kauheaa.

 

Kyseessä oli nuori. Mutta varmasti vanhemmille yhtä kamalaa, oli sitten pieni lapsi tai nuoreksi/aikuiseksi varttunut. Kyse oli omasta ystävästäni ja oli ihan kauheaa.

Minä myös olen kokenut tämän. Ja oli musertavan surullinen tilaisuus :'(

 

olen 3vuotiaan veljeni ja ikuisesti muistan arkun koon...

 

En oo ollut, mutta itku tuli täälläkin kun luin viestejä. Kamalan surullista :'( en pysty käsittämään miten selviäisin, jos omalle 3-vuotiaalleni tapahtuisi jotakin.

 

valitettavasti olen, veljen tyttö kuoli 2-vuotiaana.

 

Onneksi olen säästynyt tällaiselta koettelemukselta. Tuosta riidasta/kiistasta (kumpi pahempi,vauvan vai esim 15v kuolema) nousi mieleen ajatus,että sen alunperin kirjoittanut ei ehkä ollut kovin läheinen tän vauvan äidin/isän kanssa? Jos kyse ei ole perheenjäsenestä,voin ymmärtää ettei vauvan kuolema tunnu niin kovin pahalta. Varsinkin jos vauva on kuollut sairauteen,voi ajatella että helpommalla pääsi vauva kun ei tarvinnu pitkään kärsiä,ja toisaalta myös vanhemmat kun heidän ei tarvinnu katsoa pienokaisen kärsimyksiä. Mutta näin ajattelisin siis vain minä,tilanteesta ulkopuolisena. Varmasti oman/läheisen vauvan kuolema/hautajaiset on kamalin kokemus mitä kohdalle voi osua. Voimia kaikille läheisensä menettäneille,rakkaan iästä huolimatta.

 

En ole joutunut moiseen tilanteeseen onneksi, itku tuli jo pelkästään siitä kun luki täältä muiden kokemuksia. Voimia kaikille lapsensa menettäneille, teitäkin tuntui olevan täällä monta :hug: :hug:

Peesaan tätä. :'(

:hug:

 

Mä jouduin myös hautaamaan oman vauvani, Luoja miten kauheaa se oli. Aivan hirvittävää

Samoin!

 

Olen joutunut hautaamaan oman 3-vuotiaani.
Täällä on keskusteltu aiheesta, onko vastasyntyneen kuolema tai kohtukuolema yhtä paha.
Itselläni lisäksi kokemus noin puolivälissä raskautta kuolleesta sikiöstä.
Ei voi edes verrata lapsen kuolemaan, kyllä se menetys on niin moninverroin syvempi suru, kuin keskenmennyt raskaus.