P
"pullava"
Vieras
Itse olen paljon pohtinut tuota, varsinkin kun nyt odottaa omaa lasta. Juuri tuota, että sitten tyyliin osa ystävistä katoaa lapsen saannin jälkeen.
Toki on sellaisiakin, jotka ilman syytä katoavat tai eivät halua olla enään ystäviä..
Mutta oletteko koskaan miettineet, että se voisi myös johtua äidistä itsestäänkin?
En toki väitä, etteikö vauva olisi vaikeaa ja väsyttävää, mutta miksi pitää aina nähdä vaan ja silloin kuin toinen haluaa ja jaksaa? Olen auttanut erästä tuttuani paljon, mutta nyt kun itse odottaa ja kärsii ties mistä vaivoista, sitä ei vaan jaksa. En myöskään ymmärrä sitä, miksi pitää linnoittautua kotiin ja olettaa että ystävät jaksaisivat aina tulla juuri silloin kun itse haluaa. Minusta joskus voisi ihan hyvin itse ottaa ja lähteä lapsen kanssa kyläilemään, kun kerta tietää että ystävän luota saa sielläkin apua vauvan kanssa.
Kyllä minua ainakin harmittaa tuollainen, vaikka koitan kyllä ymmärtää. Tuttuni ei koskaan käy meillä, aina minä heillä.. minulla ei ole autoa ja julkisella ajelu maksaa.. Ja asun vielä harmi vaan ihan toisessa päässä kaupunkia.. Tutullani on auto ja pääsisi silläkin liikkumaan. Kyllähän se pistää harmittamaan jos toinen haluaisi kahvitella ja pyydät häntä vuorostaan ja vastaus on aina ettei jaksa tulla. Vai oletteko sitä mieltä että ystävien pitäisi aina mennä sen lapsen saaneen ehdoilla?
Tämä oli vain tälläinen pähkäily, kun yleensä ollaan aika syyllistäviä niitä kohtaan keiden kanssa ne välit vaan jää, mutta mun mielestä voisi joskus katsoa peiliinkin. Ja tämä ei tietenkää loukkauksena ketään kohtaan.
Toki on sellaisiakin, jotka ilman syytä katoavat tai eivät halua olla enään ystäviä..
Mutta oletteko koskaan miettineet, että se voisi myös johtua äidistä itsestäänkin?
En toki väitä, etteikö vauva olisi vaikeaa ja väsyttävää, mutta miksi pitää aina nähdä vaan ja silloin kuin toinen haluaa ja jaksaa? Olen auttanut erästä tuttuani paljon, mutta nyt kun itse odottaa ja kärsii ties mistä vaivoista, sitä ei vaan jaksa. En myöskään ymmärrä sitä, miksi pitää linnoittautua kotiin ja olettaa että ystävät jaksaisivat aina tulla juuri silloin kun itse haluaa. Minusta joskus voisi ihan hyvin itse ottaa ja lähteä lapsen kanssa kyläilemään, kun kerta tietää että ystävän luota saa sielläkin apua vauvan kanssa.
Kyllä minua ainakin harmittaa tuollainen, vaikka koitan kyllä ymmärtää. Tuttuni ei koskaan käy meillä, aina minä heillä.. minulla ei ole autoa ja julkisella ajelu maksaa.. Ja asun vielä harmi vaan ihan toisessa päässä kaupunkia.. Tutullani on auto ja pääsisi silläkin liikkumaan. Kyllähän se pistää harmittamaan jos toinen haluaisi kahvitella ja pyydät häntä vuorostaan ja vastaus on aina ettei jaksa tulla. Vai oletteko sitä mieltä että ystävien pitäisi aina mennä sen lapsen saaneen ehdoilla?
Tämä oli vain tälläinen pähkäily, kun yleensä ollaan aika syyllistäviä niitä kohtaan keiden kanssa ne välit vaan jää, mutta mun mielestä voisi joskus katsoa peiliinkin. Ja tämä ei tietenkää loukkauksena ketään kohtaan.
Ja piti pakata mukaan vaippoja, purkkiruokaa, leluja, harsoja, vaihtovaatteet x 2. Aika iso homma. Sen sijaan jos toisellakin on vauva tai pieniä lapsia niin ei yleensä ole tarvinnut pakata niin paljoa mukaan, voi luottaa siihen, että hädän tullen saa kaverilta lainaksi.
