M
Muumionainen
Vieras
Mulla oli tuossa kausi kun en paljoa nettiä aukonut. Silloin minulla oli puhelin, jolla pääsi nettiin mutta esim. keskustelupalstoilla ei sillä voinut kunnolla surffata. Toki pystyi, mutta kirjoittaminen hidasta, näyttö pieni ...
Surffaaminen jäi kuin itsestään. Tein kaikkea muuta ... koti oli siistimpi kuin vuosiin, liikuin enemmän, olin lasten kanssa enemmän, nukuin enemmän ja jaksoin paremmin. Olin tyytyväisempi elämääni.
Sitten tuli syksy ja sairastuin, pakko oli keksiä tekemistä, jotain ajantappoa. Tulin taas tänne ja koukutuin. Tuntuu etten pääse täältä taas pois. Tapana on avata kone aamulla ja juoda aamukahvit tässä, lukee samalla uutiset ja katsoa FB. Kuin huomaamatta tässä meneekin koko aamupäivä... klo 12 tulee nopeaan ja sitten pitää kiitää hakemaan lasta esikoulusta. Pesen ehkä koneellisen pyykkiä mutta muut kotityöt jää taas kerran tekemättä.
Päivällä, illalla, yöllä "piipahdan" täällä. Piipahdukset venyy jopa 2-3 tunnin mittaisiksi. Joskus jopa syön tässä koneen äärellä, tai aika useinkin itse asiassa.
Ärsyttää paljon mutta jos en ole täällä, tuntuu että jään jostain paitsi. Mitä pitempään täällä surffaan, sitä enemmän minua ärsyttää (nää kirjoitukset, aina samat ongelmat ja narinat, tiettyjen huomionhakuisuus tai tyyli kirjoittaa) vaan silti kökin täällä. Alun positiivisuus on vaihtunut negatiivisuudeksi. Huomaan kirjoittavani negatiivisia kommentteja. Halu ärsyttää tahallaan kasvaa. En viitsi kysyä teiltä mitään koska tiedän jo vastaukset.
Olisi varmaankin aika päästää irti. Ja päästänkin. Mutta miksi tämä on niin vaikeaa? Tunnistatteko te muut samanlaisia merkkejä?
Miten te jaksatte olla täällä positiivisia? Miten pystytte palstailemaan "vain vähän" -- siis rehellisesti ja ihan oikeesti VAIN VÄHÄN?
Nyt on menny elämästä pari kuukautta tässä. Päätin jo viikko sitten että nyt tää saa loppua. Ja huomenna on lokakuu, siispä tämä loppukoon ... vaikeaa tulee varmaan olemaan mutta tulkoon. Huomen aamulla sen sijaan että avaan koneen, otan sanomalehden (jotka jääny lukematta koska palstailu syö senkin) ja juon aamukahvini siinä.
Surffaaminen jäi kuin itsestään. Tein kaikkea muuta ... koti oli siistimpi kuin vuosiin, liikuin enemmän, olin lasten kanssa enemmän, nukuin enemmän ja jaksoin paremmin. Olin tyytyväisempi elämääni.
Sitten tuli syksy ja sairastuin, pakko oli keksiä tekemistä, jotain ajantappoa. Tulin taas tänne ja koukutuin. Tuntuu etten pääse täältä taas pois. Tapana on avata kone aamulla ja juoda aamukahvit tässä, lukee samalla uutiset ja katsoa FB. Kuin huomaamatta tässä meneekin koko aamupäivä... klo 12 tulee nopeaan ja sitten pitää kiitää hakemaan lasta esikoulusta. Pesen ehkä koneellisen pyykkiä mutta muut kotityöt jää taas kerran tekemättä.
Päivällä, illalla, yöllä "piipahdan" täällä. Piipahdukset venyy jopa 2-3 tunnin mittaisiksi. Joskus jopa syön tässä koneen äärellä, tai aika useinkin itse asiassa.
Ärsyttää paljon mutta jos en ole täällä, tuntuu että jään jostain paitsi. Mitä pitempään täällä surffaan, sitä enemmän minua ärsyttää (nää kirjoitukset, aina samat ongelmat ja narinat, tiettyjen huomionhakuisuus tai tyyli kirjoittaa) vaan silti kökin täällä. Alun positiivisuus on vaihtunut negatiivisuudeksi. Huomaan kirjoittavani negatiivisia kommentteja. Halu ärsyttää tahallaan kasvaa. En viitsi kysyä teiltä mitään koska tiedän jo vastaukset.
Olisi varmaankin aika päästää irti. Ja päästänkin. Mutta miksi tämä on niin vaikeaa? Tunnistatteko te muut samanlaisia merkkejä?
Miten te jaksatte olla täällä positiivisia? Miten pystytte palstailemaan "vain vähän" -- siis rehellisesti ja ihan oikeesti VAIN VÄHÄN?
Nyt on menny elämästä pari kuukautta tässä. Päätin jo viikko sitten että nyt tää saa loppua. Ja huomenna on lokakuu, siispä tämä loppukoon ... vaikeaa tulee varmaan olemaan mutta tulkoon. Huomen aamulla sen sijaan että avaan koneen, otan sanomalehden (jotka jääny lukematta koska palstailu syö senkin) ja juon aamukahvini siinä.