Te, joilta on lähiomainen kuollut, oletteko käyneet katsomassa vainajaa ennen hautaamista? Pidättekö sitä tärkeänä surun kohtaamisen vuoksi? Kyselen isäni äkillisen poismenon johdosta.
Oletteko käyneet katsomassa vainajaa?
- Viestiketjun aloittaja HoitoonVaan
- Ensimmäinen viesti
M
Mamma italiana
Vieras
V
vieras
Vieras
En enää kun oli jo ollut kellarissa, arkkuunlaittovaiheessa kyllä kuolinpäivänä. Jos yhtään epäröit niin laita joku ensin kattomaan ettei ole kovin huonoksi mennyt.
N
Non compos mentis
Vieras
M
Mira
Vieras
Juu kyllä suosittelen käymistä.
Ite en ole aina päässyt katsomaan ja se on jälkeenpäin harmittanut, on jäänyt jotenkin se kuolema vähemmän konkreettiseksi.
Ite en ole aina päässyt katsomaan ja se on jälkeenpäin harmittanut, on jäänyt jotenkin se kuolema vähemmän konkreettiseksi.
M
Mamma italiana
Vieras
H
hei
Vieras
Sairaalan kappelissa oli ulosveisuu silloin, kun minun isäni äkillisesti kuoli. Minä suosittelen, jos niin voi sanoa. Oli helpottavaa nähdä, että jäljelle jäi vain se tyhjä kuori, persoona oli poissa.
osanotto suruusi
osanotto suruusi
M
Minä
Vieras
olen käynyt katsomassa äitiäni heti samana päivänä kun hän kuoli ja surutyön kannalta se teki asian tosiaan konkreettiseksi. Ei enää hengittänyt ja iho oli kylmä... Ja sai sanoa heipat viimeisen kerran.
V
vieras
Vieras
Aikuiselle se tuskin on niin tärkeää, mutta lapsille se tuo kuoleman konkreettisemmin esille. En sitten osaa sanoa onko se hyvä vai huono. Itselleni aika neutraalia.
P
Pieta
Vieras
Olen käynyt katsomassa. Ennen arkun sulkemista näin isäni joka kuoli ihosyöpään. Ennen arkun sulkemista Äitini laittoi isälle mukaan samoja kukkia joita heillä oli ollut hääkimpussa. Minulle itselleni meno katsomaan isää oli ensin todella hankala asia, mutta lopuksi menin ja pois lähtiessä oli parempi olo että oli lähteny mukaan. Näin vielä kerran Rakkaan isäni. Olin nimittäin isän tyttö.
Suosittelen että käyt katsomassa, ei ainakaan jaa vaivaamaan että et sitte käynytkään.
Tietenkin omien halujen mukaan.
Suosittelen että käyt katsomassa, ei ainakaan jaa vaivaamaan että et sitte käynytkään.
Tietenkin omien halujen mukaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Mä ajattelisin niin, että siinä kuolema tulee tavallaan todemmaksi. Jos ilmoitus kuolemasta on tullut yhtäkkiä, niin mielen voi vallata epäusko ja epätodellinen olo... voi ajatella, ettei se ole tottakaan. Ja kun yleensä Suomessa kuolemasta hautaamiseen kuluu parikin viikkoa, ajatukset ehtivät tasaantua ja sitten kun näkee läheisen kuolleena arkussa, niin surutyö liikahtaa vähän eteenpäin ja epätodellisuus jää taakse. Näin siis mun mielestä, joku toinen voi ajatella eri tavoin.
H
hei
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Kuolema konkretisoituu kun käy katsomassa vainajaa. Surutyö pääsee paremmin vauhtiin kun on nähnyt läheisen kuolleena. Muuten omassa päässä voi olla vaikea "ymmärtää"/muistaa menehtyminen.
V
vierailijatar
Vieras
Vuosi sitten isoisäni kuoli. Hautajaisaamuna hänen arkku tuotin mummolan pihalle ja avattiin siinä. Kaikki läheiset olivat paikalla ja halukkaat kävivät silittämässä poskea, viimeisen kerran.. Paikalla oli myös lapsia, myös meidän 2-9v. Eikä siitä tehty sen suurempaa numeroa, luonnollinen asia. Lapset olivat mukana sairaalassakin pari pv ennen isoisän kuolemaa. Ja silloinkin saivat kertoa hänelle asioita vaikkei isoisä enää jaksanut jutella takaisin.
V
Viekää mut saunan taakse
Vieras
Ei ihan sama asia, mutta minulle kuolema konkretisoitui ja ajatukset olivat realistisia kun katsoin kohtuun kuolleen lapsemme synnytyksen jälkeen. Näky ei ollut mikään kaunis mutta auttoi ymmärtämään todellisuuden.
V
viimeiset jäähyväiset
Vieras
Kyllä. Se oli tärkeää, vaikka osaltaan myös karmivaa. En ollut nähnyt isääni kolmeen ja puoleen vuoteen ja aika kovasti oli niinä vuosina päässyt muuttumaan.
