oletko

tyytyväinen nimeesi vai olisitko halunnut olla jonkun muun niminen

 

tyytyväinen

 

Tyytyväinen olen.

 

Joskus teininä en ollut, nyt ihan sama mikä mun syntymänimeni on koska se on vaihtunut mammaksi

 

En ole tyytyväinen, olen harkinnu nimen vaihtoa.

 

No en nimestäni kauheasti tykkää ja harvemmin kukaan vieraampi sitä edes sanoo oikein. Ja ulkomaalaisten suussa se muuntuu ihan toiseksi nimeksi.

 

tyytyväinen olen

 

lapsena en ikinä tykänny nimestäni,mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa oleen ihan ookoo

 

Olen tyytyväinen.

 

Etunimeeni en ole tyytyväinen ja olenkin miettinyt, että vaihtaisin kutsumanimeksi kolmannen nimeni. Kun muutin kotoa opiskelupaikkakunnalle ja aloitin "uuden" elämän, olisi se onnistunut hyvin, mutta enpä vaan saanut aikaiseksi.

 

Erittäin tyytyväinen...Joskus lapsena en tykännyt, kun ei ollut nimipäivää ym. mutta nyt on ihan kiva, että on vähän erikoisempi nimi... Meitä ei ole kuin 233 kpl:tta ja ensimmäinen on annettu 1900-1919 välisenä aikana...

 

Olen tyytyväinen kun ei ole ihan jokaisella vaikka niitä löytyykin suomen maasta =)

 

Äijä on ihan hyvä nimi minulle...
Ala-asteella tuo tuntui vielä hieman vieraalta...

 

en mie nimeäin vihaa,mut en nyt kauheesti rakastakkaa. vaik onkin erittäin tavallinen nimi en kyl vaihtamaakaan rupee,toisest nimestäin en tykkää yhtään.

 

Etunimeen erittäin tyytyväinen.. sukunimeen en ollut... menin naimisiin ja pääsin siitä onneks
nyt eronnut mut en todellakaan aio vaihtaa takas :x

 

olen ihan tyytyväinen etunimeeni.toisestanimestäni en yhtään tykännyt pienenä. nyt se on jo iha ok

 

Joskus pienenä halusin, et etunimeni olis ollut mun toinen nimi. Mutta siis olen ihan tyytyväinen.

 

Tottakai olen tyytyväinen etunimeeni. Mulla ei ole kaimoja!

Olisin suonut, että mieheni olisi ottanut minun sukunimeni, mutta ei. Mulla oli harvinainen, miehen nimi joku suomen kahdeksanneksi yleisin, eikä hänellä ole edes sen nimisiä sukulaisia kuin yksi serkku. Mutta ku siitä olis ollu niin paljon vaivaa... Niin, mullahan ei ollu mitään vaivaa nimen vaihdosta. Ok, mulle oli tärkeintä, että on sama nimi kummallakin.

 

ETUNIMEENI OLEN TYYTYVÄINEN, TOISEEN EN TODELLAKAAN, OLENKIN ÄIDILLENI SANONUT HYI #&%?$!* MIKSI ANOITTE MINULLE TÄLLASEN TOISEN NIMEN??
VASTAUS: MINUN KOKO NIMENI PITI OLLA TOINEN, MUTTA MAMMANI KUULEMMA VALITSI NIMENI, JOHAN ON MARKKINAT -60 LUVULLA.
NYT MINUN TOISTA NIMEÄ ON LAPSILLA ETUIMENÄ,USEITA, TAIVAS VARJELKOOT.
MINUN LAPSILLANI EI OLE TODELLAKAAN MINUN TOISTA NIMEÄ.

 

nyt alan jo pitää etunimestäni ku ei ihan joka nurkalla tuu saman nimistä vastaan vaikkakin ihan tavallinen nimi mutta etunimen toisesta osasta en pidä tai oikeastaan en siedä jos minua kutsutaan koko etunimelläni, toinen nimi kyllä sit taas menettelee...

 

Mua ei oikeestaan millonkaan kutsuta mun oikealla etunimellä kun on niin vakiintunut mun lempinimi kaikille.On useasti käynyt niin,että monet luulleet sen olevan mun oikea nimi.En oikein osaa reagoidakaan jos joku mua virallisella nimellä huhuilee...Pidän kyllä nimestäni nykyään.Lapsena häiritsi kaksiosainen nimi kun aina piti olla selventämässä sen oikeinkirjoitusta.

 

Lapsena se oli kiva, teininä ei, nykyään sinut ton mun tusinanimen kanssa

 

tyytyväinen, ei ole mikään tusinanimi, mutta ei mikään erikoisuuskaan.. niin nimeni on yhdysnimi <br><br>

 

Erittäin tyytyväinen! 17-vuotiaana nimeeni lisättiin "etuliite" omasta tahdostani, eli etunimeni on nyt yhdysnimi Mutta ilman muutostakin olisin kovin tyytyväinen!

Ja nyt nimeni on juuri se minkä äitini olisi halunnut silloin antaa, mutta suvun painostuksesta jätti antamatta

 

Nykyisin olen tyytyväinen etu- ja sukunimeen, mutta lapsena en tykänny etunimestäni.. minulla kun on ollut r- ja s-vika, joten minulle naurettiin, kun sanoin oman nimeni.. kerran jopa yksi luokkakaveri ekaluokalla tuli ja sano, että sano se sun nimi.. ihan vain sen takia kysyi, että pääsi nauramaan..