En ole ystävä enkä tunne tarvetta ollakaan.En ole vihamieskään, olen täysin neutraali. En itse pidä yhteyttä entisiini eikä mieskään pitäisi eksäänsä jos ei lapsia olisi. Minulle riittää, että jokainen hoitaa omat asiansa. Välillä tietty harmittaa, että ei voi olla samoissa paikoissa, esim. kevätjuhlissa tms. koska lapset kyselee, miksi en osallistu, ja aina saa keksiä jotain verukkeita. Kuilu välissämme johtuu törkeyksistä, joita miehen eksän suusta tuli minua kohtaan suhteemme alussa (enkä todellakaan ole tullut heidän väliinsä vaan kuvioihin paljon myöhemmin).Nyttemmin tilanne on rauhoittunut, mutta en mene väenvängällä tunkemaan itseäni samoihin paikkoihin, olkoon nuo juhlat ja muut oikeiden vanhempien etuoikeuksia.
