Oletko unelmanaapuri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Suunnilleen joo. Olen aika tarkka siitä, etten minä eikä myöskään vieraani häiritse naapureitani elämänmenollani. Rapussa moikkaan kyllä. Pitää jokaisella kuitenkin olla kotonaan oikeus rauhaan ja kohtalaiseen hiljaisuuteenkin.

Oikeastaan ainoa syntini naapurina on käydä joskus suihkussa keskellä yötä.
 
En, sääliksi käy naapureita. Muutimme vilkkaiden ja äänekkäiden lasten kanssa omakotitalosta kerrostaloon. Meillä on hiljaiset naapurit, mutta he eivät varmaankaan voi sanoa samaa.
 
Joo kyllä.
Jos ei lasketa lasten ääniä, niin muuten meiltä tuskin mitään kuuluu.
Ehkä kerran vuoteen soitetaan musaa normaalia kovempaan ja myöhään :D
Moikkaan naapureita rapussa ja juttelen välttämättömät.

Meillä on vain 6 perhettä tässä talossa, joten ihan tapetiksi ei kehtaa muuttua.
 
:xmas: Ei me kyllä olla unelmanaapureita. Ollaan äänekkäitä, eikä juuri koskaan piha ole siisti, aina jotain kremppaa meneillään ja mies nikkaroi joka jumalan sunnuntai jotain, ettei KUKAAN saa pyhittä lepopäivää, tai siis ainakin naapurit joutuu pakkokuuntelee niitä ääniä... Ja koiratkin osaa haukkua, ja miehen autokin on pahaääninen, ja se kurvaa sillä töihin joka aamu ennen saeitsemää... Voi meidän naapuriparkoja!!! :xmas:
 
Olen. Vain koska olen niin kohtelias että hankin taloni kaukaa naapureista. :saint:
Koira juoksee vapaana niinkuin kissatkin. Mattoja tampataan, ruohoa leikataan ja ulkoilua harrastetaan mihin aikaan vuorokaudesta huvittaa. Pihalla kävellään alasti saunasta talolle. Kakarasta tulee luultavasti Emilin tyyppiesimerkki mikäli vanhempiinsa tulee...Listaa on loputtomasti
 
En varmasti ollut. Oon aina ollut hyvissä väleissä naapureiden kanssa, mutta joutunut ainakin kerrostalossa asuessa liian monesti anteeksi pyytelemään..

Mä en siis halua kenellekkään aiheuttaa mitään häiriötä, mutta jotenkin en vaan pysty elämään "normaalielämää" ilman, että esim. pesen pyykkiä, kuuntelen musiikkia, juon alkoholia ja puhun sillon kun haluan. Ja miehellä on kova ääni.

Mutta ennenkun kukaan alkaa mitään sanomaan, niin kerron kaikille unelmanaapureille, että koska en sopeudu (tiedän etten osaa aina olla hiljaa, enkä oikeastaan haluakkaan sopeutua) kommuuniasumiseen, ostettiin just omakotitalo ja ollaan pian muuttamassa.:D Aion nimittäin pysyä nykyisten naapureiden kanssa väleissä jatkossakin..:D Asutaan muuten nyt rivitalossa, ja ensi viikolla on entinen yläkerran naapuri kerrostalosta tulossa käymään.:) Tämä on sellainen, joka pahiten on joutunut kärsimään meidän metelistä, mut kun mä oon muuten niin kiva niin hyvissä väleissä ollaan edelleen.:D
 
Noo, lapset on aika kovaäänisiä, vaikka oon yrittänyt opettaa ettei porraskäytävässä saa juosta ja meluta, eikä pihassakaan tolkuttomasti huutaa, niin ei ne aina muista. Naapureiden asiat ei kyllä minua kiinnosta enkä niihin puutu. Moikkaan kyllä niitä jotka minua moikkaa ja jos joku keskustelun alottaa niin saatan sitten jutustella jos sattuu aikaa olemaan.
 
Kyllä me ollaan suht hiljaisia,kerran vuodessa on isommat pippalot ilman lapsia isolla porukalla,mutta siihen se metelöinti jääkin,ja nämäkin juhlat ovat aina uutenavuonna jolloin muutkin naapurustosta valvoo.
 

Yhteistyössä