Olihan siinä raskauden aikana ne huonotkin puolensa, mutta tässä niitä hyviä:
- oli ihanaa kun tunsi vauvan liikkeet, etenkin ne ekat potkut tuntui niin huikaisevalta ja ihmeelliseltä
- mahan kasvu oli ihanaa ja raskausaika on ollut sitä ajanjaksoa jolloin olen halunnut pitää tiukempia paitoja koska kerrankin olen halunnut esitellä sitä mahaani
- läheisten ja ei niin läheisten huolenpito oli myöskin kivaa, mies hieroi joka ilta etenkin loppuraskaudesta, oli todella huomaavainen koko raskauden ajan ja muutkin olivat ihan eri tavalla kiinnostuneita ja "huolissaan" minusta. Jopa töissä oli raskaana ollessa siinä mielessä mukavaa että tuli juteltua ihan kaikkien äiti-ihmisten kanssa raskaudesta.. ei oikein muuten tullut siellä juteltua niitä näitä kaikkien kanssa.
- neuvolakäynnit oli ihania! ja sydänäänien kuuleminen, etenkin ennenkuin tunsi liikkeitä niin ne sydänäänet oli ainoa millä uskoin että siellä masussa ollaan vielä hengissä. Ja muutenkin oli kivaa käydä siellä neuvolassa rupattelemassa
- ultrakäynnit on myöskin sellaisia mistä nautin ja mitkä on jääneet hyvin mieleen
Synnytyksen jälkeen oli ihan hirveä ikävä sitä vauvaa mahassa. Vaikka vauva oli siinä sylissä niin silti kaipasin sitä että vauva olisi myös mahassa ja tuntisin ne liikkeet. Meni muutama päivä että tottui siihen ettei kuulostele liikkeitä.. Ja vauva tuntui jotenkin niin suojattomalta synnyttyään.. siellä mahassa se oli turvassa, sai ravintoa riittävästi jne. ja sitten yhtäkkiä se onkin siinä sylissä täysin minun vastuullani ja mitä tahansa voisi sille sattua.