Alkuperäinen kirjoittaja tsiis:
no teille, jotka uskotte eli esim. rakkautta jo 20 vee ja turkilmas: uskotteko, että rakkaus ensi silmäyksellä olisi voinut tapahtua just tuhannen muunkin (niin kuin "näin meillä" aattelee) kanssa, mutta sattui just ton tiedän miehen kohdalle kohtalon tuomana?
En ole samaa mieltä kuin "näin meillä". Toki uskon ettei mieheni sentään ainut ihminen maailmassa ole johon voisin rakastua. Siis ihan varmasti niitä olisi muitakin jos vaikka meille tulis ero ja kulkis tuolla maailmalla avoimin silmin.
Mutta mä en todellakaan usko että hyvä suhde on pelkästään tahdosta ja järjestä kiinni. Mun eka pitkä suhde oli vähän semmoinen pakkopulla. Piti ottaa joku kun kaveritkin seurusteli. Meillä meni ihan ok joskus, mutta useimmiten se oli pelkkää vääntöä ja draamaa. Enkä missään vaiheessa tuntenut aidosti rakastavani eksää. Silloin just ajattelin vaan sinnitellä suhteessa ja hoin "ettei mies vaihtamalla parane" ynnä muita fraaseja.
Kunnes sitten kohtalon oikkuna tutustuin nykyiseen mieheeni ja rakastuin päätä pahkaa. Tottakai meilläkin on suhde muuttunut vuosien myötä. Mutta tiedän aidosti rakastavani miestäni ja olen kiitollinen hänestä. Olen ja elän hänen kanssaan koska tahdon... en koska niin kannattaa tehdä.
Ja olen sangen monesti kiittänyt kohtaloa, omaa rohkeuttani ja vaikka mitä siitä että uskaltauduin "hypätä tuntemattomaan".
.
. Kyllä tuo mies vei jalat alta heti alusta asti ja meille oli myös selvää että me ollaan aina yhdessä. Seurustelun alkamisesta tulee maaliskuussa 10 vuotta ja yhä edelleen olen rakastunut :heart: :heart:
