oletko miettinyt miten haluaisit kuolla?

[stella-av]

Mua on alkanut pelottamaan kuolema ihan sikana.. tai siis, että mä en haluis kuolla ikinä. Mietin mistä kaikesta jäis paitsi, miltä maailma näyttää 50v, 100v, 300v, 1000 tai 3000 vuoden päästä, mä haluisin nähdä ne kaikki.

Haluisin kuitenkin kuolla onnellisesti, niin ettei mihinkään satu eikä joudu kitumaan.

Mutta sen tiedän, että haluan polttohautauksen ja tuhkat sirotellaan haluamalleni paikalle, vielä en tiedä sitä paikkaa

 

[Muumikuono]

Nopeasti kärsimättä

 

[villiviina]

Joo, suorilta jaloilta niin että lapset on jo aikuisia.

 

[äiti75]

Nukkuessa kivuttomasti.

tai jos niin menee elämä pieleen että itsarin tekisin, hyppäisin junan alle, takuulla ei tarttis kärsiä.

Haluan tuhkauksen, enkä matojen syötäväksi.

 

[ThinWhiteDuke]

Mua on alkanut pelottamaan kuolema ihan sikana.. tai siis, että mä en haluis kuolla ikinä. Mietin mistä kaikesta jäis paitsi, miltä maailma näyttää 50v, 100v, 300v, 1000 tai 3000 vuoden päästä, mä haluisin nähdä ne kaikki.

Mitäpä jos elämä ei lopukaan milloinkaan? Kuoleman vastakohta onkin syntymä?

 

[Edna Birch]

Mä haluaisin kuolla niin että tietäisin mitä tapahtuu. Aikaisemmin olin kuolla nukkuessa-ajatuksen kannalla mutta Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta pisti aika tavalla ajatusmaailmaa uusiksi. Kunpa sen jotenkin aavistaisi että lähtö koittaa, jotta voisi avoimin mielin suunnata sitä kohti.

Toiveena toki on että eläisi vanhaksi ja pysyisi terveenä, että saisi "elämäntyönsä" päätökseen. Näkisi omat lapsensa aikuisena ja varmistuisi että ihan hyvät eväät elämään heille on tullut annettua. ja sitten..kohti uusia seikkailuja

 

[Minä :)]

Ehkä mieluiten sellain, että 450cc pyörällä ajaisin ulos hiekkatieltä ja olisi hieno ilmalento.
Joko välitön kuolema tai kituen en välitä Olisihan se hieno tuntea kuolema!
Olisi myös hieno jos olisi joku GoPro päässä tai joku sattumalta kuvaisi sen

 

[Birgitte]

Olen nuorena meinannut hukkua ja kyllä se paniikki oli niin voimakas, etenkin se hetki, kun tuntuu, että keuhkot repeävät (fyysinen kipu), etten ikinä tahtoisi kuolla hukkumalla. Nuorena aikuisena yritin itsemurhaa lääkkeiden yliannostuksella ja alkoholilla, kun tämä ei auttanut, juoksin suoraan auton alle. Sitäkään en suosittele kenellekään, koska lääkkeillä kuoleminen ei välttämättä olekaan niin kivutonta ja helppoa kuin voisi kuvitella. Jos kroppa laittaakin hanttiin (niin kuin minulla teki), eikä tappavaksi kuvittelemasi annostus riitä edes alkoholin kanssa, on sen lääkemäärän aiheuttamat kouristukset ja kivut, ja ensihoito niin järkyttävä kokemus, ettei ikinä enää - etenkään, jos on vielä katkonut ja murtanut lukemattomia luita ja saanut sisäelinvaurioita juoksemalla sen saatanan auton alle. Eli oma valintani olisi kuolla hyvän elämän eläneenä vanhuuteen nukkuessa, omassa vuoteessa. Jos väkivaltainen vaihtoehto olisi pakko valita, kuolisin mieluiten päähän ammuttuna niin, etten itse näe kuoleman tulevan missään vaiheessa, eikä sitä näkisi kukaan läheisistänikään.

Avopuolisoni on joskus sanonut, että tahtoisi tulla teloitetuksi ruiskulla. Minusta se kuulosti kamalammalta kuin ampuminen, mutta tähän ehkä vaikuttaa sekin, että rakastan puolisoani, enkä tahdo edes ajatella asiaa.

 

[lucifer]

Kivuttomasti nukkuessani, mutta luultavasti tämä ei toteudu vaan asia hoituu aikanaan omankädenkautta.

 

[Echo]

Semmoinen 1-2 kuukauden sairaus ennen kuolemaa, hyvällä kipulääkityksellä, ja kuolisin omassa kodissani (tai maksimissaan viikko sairaalassa). Ehtisin ennen kuolemaa hyvästellä rakkaat ihmiset ja paikat, hoitaa maalliset asiat (ja Taivaalliset :saint asiat kuntoon ja että voisi puhua asiat läpi kaikkien tuttujen kanssa. Ehkä järjestelisin vähän hautajaisianikin.