Oletko meinannut revetä nauramaan tai nauranut jossain ns. vakavassa ja arvokkaassa tilanteessa?

Nyt en puhu kouluajoista, koska varmaan jokainen meistä on tirskunut ryhmätyön esityksessä luokan edessä tms. Vaan aikuisiän jutuista.

Katselin eilen telkkarista sitä muistaakseni Hupipalat-nimistä ohjelmaa, jossa oli uutisankkureiden nauruunrepeämisiä. Mä olen aina tiennyt etten voisi olla vastaavassa työssä, koska olen ainakin aikaisemmin ollut todella herkkä purskahtamaan nauruun, jos joku huvittava asia on mielessä. Ja sitä naurua en saa loppumaan. :|

 

No höh, kun ei saanut kertoa kouluaikaista

 

No höh, kun ei saanut kertoa kouluaikaista

Nooo ok, saat kertoa.

 

Hautajaisissa Yksi muistopuhe oli osin vähän kummallinen, vaikka osin hyvä myös

 

Olen, tarpeeksi väsynyt kun on niin naurukin on melko hysteeristä, eikä kaukana itkusta. Joskus töissä on raportin antaminen ollut todella vaikeaa, olen nauranut vesien valuessa silmistä ja mitään ei saa sanottua.
Onneksi minulla on ymmärtäväisiä työkavereita, näitähän sattu, ja musta(kin) huumori kukkii .

 

Hautajaisissa

 

Mua naurattaa juurikin ihan kamalissa tilanteissa. Esimerkiksi oman isani hautajaisissa (mainittakoon tassa kohtaa etta oli minulle kamala menetys- olin mm. jopa sairaalahoidossa kuukauden verran isani kuoleman jalkeen) hysteerinen itku muuttui hysteeriseen nauruun hetkeksi siskoni kanssa, kun enoni tpoisessa kadessa oli kukkia ja toisessa varssykirja, han luki siita kaikilla ja itki samalla niin, etta nenasta alkoi valua liioittelematta 20cm pitka lima joka heilui siina puolelta toisella. Ja ei voinut sita pyyhkia kun kadet oli varattuina. No, pian se nauru muuttui taas itkuksi, eika sita huomannut kun serkkuni.

 

Mä olen sellainen tyhjän nauraja, että jos olen jossain vakavassa tilanteessa ja mieleeni tulee, että nyt ei sopisi nauraa, niin alan takuulla tyrskimään. Viimeksi tällä viikolla mua alkoi naurattaa taksissa taksikuskin paasaaminen maan taloustilanteesta ym. Ei sinänsä mikään juhlava tilanne, mutta mua hävetti, kun toinen pauhasi niin tunteella ja mä purin takapenkillä nyrkkiä, etten rupea tirskumaan.

 

Mua naurattaa juurikin ihan kamalissa tilanteissa. Esimerkiksi oman isani hautajaisissa (mainittakoon tassa kohtaa etta oli minulle kamala menetys- olin mm. jopa sairaalahoidossa kuukauden verran isani kuoleman jalkeen) hysteerinen itku muuttui hysteeriseen nauruun hetkeksi siskoni kanssa, kun enoni tpoisessa kadessa oli kukkia ja toisessa varssykirja, han luki siita kaikilla ja itki samalla niin, etta nenasta alkoi valua liioittelematta 20cm pitka lima joka heilui siina puolelta toisella. Ja ei voinut sita pyyhkia kun kadet oli varattuina. No, pian se nauru muuttui taas itkuksi, eika sita huomannut kun serkkuni.

Ai kamala. :O

Mä olin kerran sunnuntaikirkossa lukemassa päivän epistolaa kaverini kanssa. Jotain vitsiä sitä ennen väännettiin ja oli ihan kamalat pokanpitämisvaikeudet, suunnilleen hytkyin siinä kaverin vieressä kirkkokansan edessä. Juu, kirkossa saa mun mielestä nauraa, mutta toivoisi että tietyissä tilanteissa se pokka pitäisi...

 

Olen, tarpeeksi väsynyt kun on niin naurukin on melko hysteeristä, eikä kaukana itkusta. Joskus töissä on raportin antaminen ollut todella vaikeaa, olen nauranut vesien valuessa silmistä ja mitään ei saa sanottua.
Onneksi minulla on ymmärtäväisiä työkavereita, näitähän sattu, ja musta(kin) huumori kukkii .

Väsymys on kyllä paha...

 

Ristiäisissä... ...ja se repeily tapahtu lopulta ketjuna niin että papillakin petti pokka. (Olin siis kummina, 1/4kummia sai pidettyä naaman peruslukemilla, kastettavat nauroi, osa kirkossa olijoistakin alkoi repeilemään - eikä kukaan tiennyt miksi toinen nauroi, mua vaan nauratti ku toinen kastettavista nauroi

 

Nooo ok, saat kertoa.

Olin muksuna musiikkiluokilla, jolloin tuli siis laulettua myös koulun kuorossa. Käytiin pari kertaa vuodessa laulamassa läheisessä vanhainkodissa, jossa siis tietenkin sitten piti esiintyä asiallisesti.

Vaan sepäs kun on multa aivan liikaa vaadittu. Koitin nyt kovasti miettiä, että mikä laulu mahtoi olla kyseessä, mutten sitä enää muista Laulu oli kuitenkin näitä vanhoja lauluja (tyyliin Kalliolle Kukkulalle, setä Hermannin valssi tms.) ja yksi sen säkeistä päättyi sanaan ALATI.

Ja kuten arvata saattaa, mä sitten päätin ystävällisesti hieman muuttaa tuota sanaa ja lauloin kuuluvalla äänellä tuon sanan muuttaen sen sanaksi ALASTI. Puolet kuorosta (minä tietenkin mukaan lukien) putosi polvilleen naama punaisena, eikä siitä huutonaurusta tullut sen laulun aikana loppua.

Veikkaan siis kuitenkin, ettei yleisöön saakka tuo viestini perille mennyt, eikä se kyllä tarkoituskaan ollut.

Kyllä, sain jälkikäteen kuulla kunniani :xmas:

 

Ukkini hautajaisissa :ashamed: Kyllä etenkin vanhemmat sukulaiset kattoi pahasti, yritin naamioida sen itkuksi. Tuskin onnistui kovinkaan hyvin.

 

Tahdoimme lempiä ala(s)ti. Oi, Emma Emma, oi Emma Emma... Tämäkö?

 

[QUOTE="Maija";28953302]Tahdoimme lempiä ala(s)ti. Oi, Emma Emma, oi Emma Emma... Tämäkö?[/QUOTE]

No tämäpä juuri se taisi olla

 

Olin yläasteikäisenä kaverini kanssa erään lapsiryhmän vetäjänä. Kerran kutsuin sitten pelastuskoirakouluttajat koirineen vierailulle esittelemään toimintaansa. Kaikki meni hyvin, kunnes päästiin vaiheeseen, jossa ekaluokkalaisille esiteltiin kansainvälisen hälytysryhmän organisaatiokaaviota ministeriötasolta asti. En itsekään jaksanut kuunnella, kaikki lapset keskittyivät vaan koiriin, ja mies paasasi porukan edessä. Ja alkujaan oli sovittu, että esittävät pelastusnäytöksen, jossa koira etsii "kadonneen". Teoriaesitykseen meni reilusti yli puoli tuntia kolmen vartin kerhoajasta. Nauroin ihan hysteerisenä niin, että lopulta tipuin pöydän alle ja hakkasin nyrkillä lattiaa. En edes muista esitettiinkö sitä näytöstä ollenkaan.

 

Ristiäisissä, vaikka eipä tuo nyt perheen ja lähisuvun kesken niin vakava ja arvokas tilanne ole, vaikka kirkossa oltiinkin. Esikoinen (silloin 2v.) lauloi virsiä mummun vieressä hieman väärillä sanoilla ja vähän myöhässä, kun kuunteli ekana aikuisten versiota laulusta. Minä sitten tirskuin ja pidättelin naurua siellä alttarilla papin vieressä. Ehkä väsymyksellä oli tässäkin osuutta asiaan.

 

Kymppiluokan kans oltiin kuuntelemassa oopperaa. Se oopperalaulajan hoilotus kuulosti niiin hassulta, että oli todella vaikeutta hillitä totaalirepeemistä. Kiemurtelin ja tyrskin käsien takana ja opettaja istu vieressä ja katto paheksuvasti. Se oli kamalaa.

 

esikoisen ristiäisissä. Meillä oli naispappi, joka oli hieman..öö.. erikoinen. Huulipunat meni reilusti rajan yli ja se lauluääni.. Kun se aloitti laulamisen, hirnuin lattialla :ashamed: Lapsellista, mutta olin tooosi väsynyt

Hitto kun alkoi pelkkä muisteleminen hävettää, kaikki katto mua ihan kauhuissaan.

 

Mä oon nyt niiiin väsynyt, että hirnun täällä näitä kaikkia.

Mun on pakko kertoa opiskeluajan juttu. Meillä oli nuori mieslääkäri (ei pointtia..) pitämässä luentoa auditoriossa, ja siellä oli n. 300 oppilasta. Istuin kaverini kanssa aika edessä, ja saatiin joku aivan järkyttävä naurukohtaus aikaiseksi, syyttä. Ei vaan pystytty hillitsemään naurua, mikä johti siihen, että tämä naurukohtaus tarttui luennoitsijalääkäriin . Eikä meinannut saada enää pokkaa takaisin koko luennon aikana.

 

Oltiin muutama vuosi sitten miehen kanssa shoppailemassa koko päivä naapurikaupungissa, oltiin sitten ihan väsyneitä ja mentiin ruokapaikkaan syömään, siellä oli paljon ihmisiä ja pitkä jono. Molemmat sitten huomasimme, että kassalla erään työntekijän nenästä roikkui räkäpaakku, sain ihan hirveän naurukohtauksen ja kun tuli meidän vuoro, lähdin nauraen siitä pois, en pystynyt tekemään tilausta, mies sitten yksin jäi siihen tilaamaan ja minä lähdin vedet silmistä valuen etsimään pöytää. Muut asiakkaat katsoivat oonko ihan pimeä.

 

Kirkossa oli oma konfirmaatio meneillään kun kirkkoon ilmestyi kylän oma "kylähullu".. Se sitten tuli kesken kaiken sinne istahti niin eteen ku vaan pääsi ja rupes hommailee kaikkea kummallista... Sai kyllä pidätellä naurua...

 

Mä oon nyt niiiin väsynyt, että hirnun täällä näitä kaikkia.

Mun on pakko kertoa opiskeluajan juttu. Meillä oli nuori mieslääkäri (ei pointtia..) pitämässä luentoa auditoriossa, ja siellä oli n. 300 oppilasta. Istuin kaverini kanssa aika edessä, ja saatiin joku aivan järkyttävä naurukohtaus aikaiseksi, syyttä. Ei vaan pystytty hillitsemään naurua, mikä johti siihen, että tämä naurukohtaus tarttui luennoitsijalääkäriin . Eikä meinannut saada enää pokkaa takaisin koko luennon aikana.

Miten tuommoiset arvokkaat puheet tai luennot, yhdistettynä isoon väenpaljouteen ja huoneeseen jossa on hyvä akustiikka (kirkko, auditorio) onkin aina noin otollisia paikkoja repeilylle...

 

Miten tuommoiset arvokkaat puheet tai luennot, yhdistettynä isoon väenpaljouteen ja huoneeseen jossa on hyvä akustiikka (kirkko, auditorio) onkin aina noin otollisia paikkoja repeilylle...

Niinpä .

 

jep. joskus kouluaikoina opettaja päätti järjestää rentoutusharjoituksen, monotoninen miesääni
pälätti nauhalla & siinä vaiheessa kun kuului "leukasi putoaa" repesin hillittömään hekotukseen
joka tarttui sitten puoleen luokkaan..

samoin esikoisen ristiäisissä minua alkoi naurattaa, kun katselin vakavia virrenveisaajia. purin poskeani ja lopulta oli pakko poistua vessaan hihittämään

ja kaverin kanssa aloimme kerran, itseasiassa kuluneena kesänä, hajoilla kahvilan pöydässä ilman syytä . heti kun vilkaisimme toisiamme, nauru alkoi taas. kahvit saivat jäähtyä kupeissa kaikessa rauhassa, minulta valui ripsivärit poskia pitkin & ystävältäni sinkoili pullanpalaset suusta.. hurmaavaa