V
vierailija
Vieras
Kaupan kassalla vinkumalla ei voi maksaa. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
”Suomessa asiat voi hoitaa joko maksamalla tai vinkumalla”
JUHA-PEKKA TIKKA | 03.01.2018 | 23:54- päivitetty 03.01.2018 | 20:37
Taloustieteen professorin mukaan vinkumisen kulttuurissa joku muu saa maksaa minun ostokseni.
Professori Matti Virén kirjoittaa Puheenvuorossa Suomen olevan periaatteessa markkinatalousmaa, mutta vain periaatteessa.
– Vuosien saatossa on opittu, että asiat voi hoitaa joko maksamalla tai vinkumalla. Vinkumisen ”kulttuuri” tarkoittaa sitä, että joku muu saa maksaa minun ostokseni ja harrastukseni, koska ympäristö, kulttuuri, sivistys, tasa-arvo jne., Matti Virén toteaa.
Hänen mukaansa valtaosa suomalaisista maksaa 80 prosenttia oopperan kustannuksista ilman, että heillä olisi kontaktia kyseiseen rakennukseen.
– Ja ooppera on vain jäävuoren huippu. Kun joku pitää itseään elokuvaohjaajana, kirjailijana, taiteilijana, muiden (lue valtio) pitää maksaa. Kulttuurihan on paljon tärkeämpää kuin ”raha”. Ja vielä senkin ohi ajaa ”sivistys” (jonka sisällön itse määrittelen).
Professori toteaa maksavansa Yle-veroa 163 euroa ilman, että hän seuraa yhtäkään Ylen ohjelmaa. Autoilijat maksavat eri muodossa valtiolle 7-8 miljardia euroa, josta saavat ”takaisin” tienhoidon muodossa noin kymmenennen osan, mutta uusia teitä ei rakenneta, vanhoja ei korjata ja olemassa olevia teitä yleensä kavennetaan ja töyssytetään.
– Mutta mitään budjettirajoitusta ei ole pyöräilijöillä (Helsingissä Hämeentie, Kruununvuoren silta, Pohjoisbaana…). Pitää vaan riittävän kauan huutaa tunnussanaa ”ympäristö” ja lasku menee naapurin postilaatikkoon.
Matti Virén kuvailee, miten vuosi sitten hirveän lumimyräkän jälkeen Riihimäen ja Hyvinkään välistä tietä ei saatu heti aurattua.
– Ja heti ilmestyi paikalliseen aviisin kiivas valitus – ei suinkaan rekkakuskeilta tai sadoilta autolla töihin menijöiltä – vaan joltain pyöräilijältä siitä, että hän ei ollut päässyt aamuseitsemältä ajamaan kaupungista toiseen. Perustelu oli tietenkin se, että ”MINÄ ajan joka aamu pyörällä töihin”- nimenomaan MINÄ. Koska MINÄ ajan pyörällä töihin, pitää pyörätie aurata 24/7, vaikka kukaan muu ei tarvitsisi sitä ja vaikka autotiet pysyisivät suljettuna, Virén kirjoittaa.
Hän arvelee, että kaikki on saanut alkunsa kaupan karkkihyllyn kohdalla, jossa taaperot alkavat kiljua ”MINÄ haluan, MINÄ haluan”.
– Nössöt vanhemmat alkavat peloissaan kaapia karkkipusseja ostoskärryihin. Ehkä tämä varhaislapsuuden opetus on syynä, että aikamiespojille ei hyödytä kertoa, että rahaa saa myös työtä tekemällä. Eikä kannata kertoa, että jos jollain on enemmän rahaa kuin minulla, ei se ole mikään ihmisoikeusloukkaus. Todennäköisesti se kertoo enemmän minusta itsestäni kuin omista verrokeistani.
Poliitikoille markkinatalous on professorin mukaan tietenkin kauhistus. Silloin heitä ei tarvita siirtämään rahaa taskusta toiseen.
– Väliäkö sillä, että rahan siirrot useimmiten tapahtuvat vähää ääntä pitäviltä niille kaikkein kovimmin kiljujille. Toki rahan siirrosta pitää saada kunnon korvaus. Sehän on vain reilua, eikö niin!
