Oletko lapsirakas?

  • Viestiketjun aloittaja mäh
  • Ensimmäinen viesti
mäh
Minä en ole. Pidän omista lapsistani, mutta muiden lapset tuntuu aina jotenkin ärsyttäviltä. Sen sijaan pidän murrosikäisistä, joiden kanssa työskentelen. Vauvat saavat aikaan vain kauhunväristyksiä.
 
"Blue cat"
En. Omaani rakastan, mutta siihen se jää. Muutamista tietyistä lapsista pidän - en lapsina, vaan ihmisinä, ovat niin valloittavia persoonia. Mutta suurimmasta osasta en pidä. Pienet vauvat on söpöjä, silloin kun ne ovat hiljaa.
 
"vieras"
Vaikka omien lapsien hoitoon joskus väsynkin, niin tykkään kyllä yleisesti ottaen pienistä lapsista. Olen ollut päiväkodissa ja leikkipuistossa töissä joskus ja ne lapset jäi mieleen hyvällä. Varsinkin n. 1-4 vuotiaat on jotenkin ihania. Ekaluokkalaiset alkaa jo oleen ärsyttäviä, mutta sitten 10 vuotiaat taas fiksumpia. Tietenkin se vielä riippuu lapsesta, jos se haistattelee silmille ja keksii kaikkea ilkeetä, niin en sitten tykkää.
 
"madam"
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22673703:
Minä en ole. Pidän omista lapsistani, mutta muiden lapset tuntuu aina jotenkin ärsyttäviltä. Sen sijaan pidän murrosikäisistä, joiden kanssa työskentelen. Vauvat saavat aikaan vain kauhunväristyksiä.
vauvat on ihan ok.mutta isommat lapset aiheuttaa vaivaa liikaa.en ole lapsirakas.

mutta omat on ok <3
 
"vieras"
En. Mutta huomaan monesti erinäisissä tilanteissa liki ainoa, joka on aidosti kiinnostunut lapsista; heidän asioistaan ja tekemisistään. Osaan olla monien erilaisten lasten kanssa. Musta varmaan välittyy aika erilainen kuva kuin mitä oikeasti olen. En toisaankaan ole maaemo tai mikään varaäiti jokaiselle. Olen ehkä ennemminkin kiinnostunut lapsista yksilöinä, en huolenpidon yms. kohteena.
 
äiti 44 v
En ole.

Mutta jos joku apua tarvitsee niin toki autan mutta se lienee sitten jotain muuta kuin varsinaista "lapsirakkautta".

Kerran oltiin mieheni kanssa pyöräilemässä (ei ollut vielä omia lapsia) ja näin kun yks pikkupoika ajoi alikulkutunneliin lujaa ja kaatui seurauksella että etuhampaat katkesivat. Oli vieläpä mamupoika, äiti venäläinen ja isästä en tiedä.

No, tsekkasin ensiavun tarpeen, veimme pojan kotiin mieheni pyörän tarakalla, juttelin pojan äidin kanssa ja totesin että ainoastaan hammaslääkärillä on nyt kiire joten soitin ajan omalle h-lääkärilleni (sain ajan HETI) ja niin lähdimme mieheni kanssa poikaa polkupyörillä hammaslääkärille viemään.

Pojan äiti tuli perässä bussilla myöhemmin kun oli saanut meikit ym. ulkonäköasiansa kuntoon että "kehtasi" ihmisten ilmoille ilmestyä :D No, tehän tiedätte kuinka venäläisnaiset ovat niin paljon tyylikkäämpiä ja laitetumpia kuin suomalaiset tuulipukuakat. Noin oli tilanne siis tässäkin tapauksessa :LOL:

Ei siinä mitään, hampaat hoidettiin ja kun pojan äiti tuli paikalle niin mieheni kanssa poistuimme. Toki pojan äiti oli hyvin ystävällinen ja kiitollinen avusta. Myöhemmin mainitsin tapahtuneesta naapurin neljän lapsen isälle, joka totesi: "No kyllä te kauheasti viitsitte vaivaa nähdä VIERAAN LAPSEN VUOKSI. En minä vaan olisi viitsinyt."

Melkolailla hämmästyin, kaikki isätkään eivät näköjään ole lapsirakkaita eivätkä edes ihmisystävällisiä. Olisko mun pitänyt se itkevä kymmenvuotias jättää sinne alikulkuun verta ja hampaankappaleita syljeksimään?

Joo, mutta lapsirakas en ole. Jonkunmoinen ihmisyys minussa ehkä kuitenkin asustaa :D Joskus se saa minusta yliotteenkin?
 
Olen ja pidän lapsia inhoavia jotenkin tärähtäneinä.
Mä oon sit tärähtänyt :saint: Sillä on aina inhonnut lapsia eneemmän tai vähemmän. Vasta omien lasten myötä olen oppinut sietämään lapsia enemmän. Mutta en mä vieläkään kutsu itseäni lapsirakkaaksi. Usein olen huomannut jos inhoan jotain ihmistä inhoan myös hänen lastaan, sillä lapset ovat usein vanhempiensa vääristyneitä peilikuvia.
 
venalainen123
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22674342:
En ole.

Mutta jos joku apua tarvitsee niin toki autan mutta se lienee sitten jotain muuta kuin varsinaista "lapsirakkautta".

Kerran oltiin mieheni kanssa pyöräilemässä (ei ollut vielä omia lapsia) ja näin kun yks pikkupoika ajoi alikulkutunneliin lujaa ja kaatui seurauksella että etuhampaat katkesivat. Oli vieläpä mamupoika, äiti venäläinen ja isästä en tiedä.

No, tsekkasin ensiavun tarpeen, veimme pojan kotiin mieheni pyörän tarakalla, juttelin pojan äidin kanssa ja totesin että ainoastaan hammaslääkärillä on nyt kiire joten soitin ajan omalle h-lääkärilleni (sain ajan HETI) ja niin lähdimme mieheni kanssa poikaa polkupyörillä hammaslääkärille viemään.

Pojan äiti tuli perässä bussilla myöhemmin kun oli saanut meikit ym. ulkonäköasiansa kuntoon että "kehtasi" ihmisten ilmoille ilmestyä :D No, tehän tiedätte kuinka venäläisnaiset ovat niin paljon tyylikkäämpiä ja laitetumpia kuin suomalaiset tuulipukuakat. Noin oli tilanne siis tässäkin tapauksessa :LOL:

Ei siinä mitään, hampaat hoidettiin ja kun pojan äiti tuli paikalle niin mieheni kanssa poistuimme. Toki pojan äiti oli hyvin ystävällinen ja kiitollinen avusta. Myöhemmin mainitsin tapahtuneesta naapurin neljän lapsen isälle, joka totesi: "No kyllä te kauheasti viitsitte vaivaa nähdä VIERAAN LAPSEN VUOKSI. En minä vaan olisi viitsinyt."
No sinä olet varsinainen Äiti Teresa kun jaksoit auttaa MAMUlasta, voi jumankautta. Itse olet 'mamu' ja kyllä yksityiselle aina pääsee, pääkaupunkiseudulla ilman ajanvaraustakin.
Ja pojan äiti tuli bussilla koska halusi meikata? Koska kaikki venäläiset meikkaa ja jättää omat mamulapset heti tuntemattomille. poks. Ei yhtään pidä paikkansa--
 

Yhteistyössä