dfgh
Olen 4vuotiaana. En kylläkään tiennyt/tajunnut varastavani, äiti sanoi että saan kaksi karkkia, mutta se oli musta liian vähän, niin otin taskuun vähän enemmän. söin niitä paperikarkkeja sitten tyylikkäästi äidin nähden, ja sehän äkkäs tietysti heti et niitä papereita on enemmän ku se kaks, ni marssitti mut takas kauppaan..
Muistan vieläkin silmissäni kun kauppias piti lihatiskin takaa puhetta, että varastin häneltä ja... plaa plaa plaa.. ni oli niin kova homma ku tajusin et mitä olin tehnyt, et sen koommin en olekaan varastanut.
Muistan vieläkin silmissäni kun kauppias piti lihatiskin takaa puhetta, että varastin häneltä ja... plaa plaa plaa.. ni oli niin kova homma ku tajusin et mitä olin tehnyt, et sen koommin en olekaan varastanut.
Olen. Olin jotain 8-10v. Lähikaupassa oli yks mahtava penaali mikä oli aivan pakko saada, joten varastin sen. En jäänyt kiinni. Äiti kysyi mistä olin sen saanut ja taisin sepittää jotain et synttärilahjaksi joltain koulukaverilta (se tapahtu siis synttärieni aikoihin). Se syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko oli sen verran kamalaa etten varastanut enää.
"vieras"
En ole ikinä varastanut, koska olen aina pelännyt niitä kiinnijäämisen seurauksia (ihan pelkkää saarnaakin). Jos olisin varma etten voi jäädä kiinni (mikä lienee mahdotonta), niin olisin varmasti varastanut ja varastaisin edelleen.
Sangria
Joo, olin joku 10v kun otin purkkaa ja juoksin maksamatta ulos. Rupes kaduttaan ja heitin purkat ojaan.
iu
en ikinä. Tottakai pahimpina aikoina kävi mielessä mutta tiedän että omatunto kolkuttais varmasti niin pahasti etten ikinä siihen alentunut.
"määmää"
En kaupasta, vaan hampurilaispaikasta 
Ja ihan aikuisena! Ooteltiin miehen kans ruokia (mukaan), mies tuli kassalta pöytään iltapäivälehden kanssa. Kun ruuat sitten tuli, niin otin tietenkin lehden mukaani , kun luulin että mies oli sen ostanut (ei siellä edes myyty niitä, mutta enhän sitä silloin tiennyt). Heilutin vielä kassatytölle sillä lehdellä Kotona totuus paljastui kun mies huomasi lehden. Menin seuraavana päivänä sekä sen lehden että uuden kanssa sinne ja kerroin tekoseni ja hyvitin niillä lehdillä. Ne vaan nauroi, että he kattelikin että varmaan erehdys, kun niin komeesti vilkutit vielä sillä perääsi
Ja ihan aikuisena! Ooteltiin miehen kans ruokia (mukaan), mies tuli kassalta pöytään iltapäivälehden kanssa. Kun ruuat sitten tuli, niin otin tietenkin lehden mukaani , kun luulin että mies oli sen ostanut (ei siellä edes myyty niitä, mutta enhän sitä silloin tiennyt). Heilutin vielä kassatytölle sillä lehdellä Kotona totuus paljastui kun mies huomasi lehden. Menin seuraavana päivänä sekä sen lehden että uuden kanssa sinne ja kerroin tekoseni ja hyvitin niillä lehdillä. Ne vaan nauroi, että he kattelikin että varmaan erehdys, kun niin komeesti vilkutit vielä sillä perääsi
"mie"
Olen kerran - lähikaupasta.
Siitä on nyt 35 vuotta aikaa (itselläni ikää siis 41v)
Kaupasta kotiin päästyäni tuli niin huono omatunto, että oli pakko tunnustaa äidille, joka marssitti lähikauppiaan luokse pyytämään anteeksi.
Siitä on nyt 35 vuotta aikaa (itselläni ikää siis 41v)
Kaupasta kotiin päästyäni tuli niin huono omatunto, että oli pakko tunnustaa äidille, joka marssitti lähikauppiaan luokse pyytämään anteeksi.
Joskus lapsena tuli kaverin kanssa varastettua,oli ihan pakko saada hienoja kyniä ka kumejä kouluun..mutta ei siis vanhemmalla iällä kuitenkaan!
hellsbells
Teininä enemmän ja vähemmän. Karkkia, vaatteita, kosmetiikkaa. Kuljin 'huonoissa piireissä' eikä kotiolotkaan olleet mitkään ihanteelliset.
Kerran jäin kiinni jostain suklaapatukasta, siitä ei tullut mitään seuraamuksia. Vanhemmille soitettiin vaan.
Se on taaksejäänyttä elämää, koitan parhaani mukaan olla vatvomatta menneisyyttä, varastamiset mukaanlukien.
Kerran jäin kiinni jostain suklaapatukasta, siitä ei tullut mitään seuraamuksia. Vanhemmille soitettiin vaan.
Se on taaksejäänyttä elämää, koitan parhaani mukaan olla vatvomatta menneisyyttä, varastamiset mukaanlukien.
HippuTAR
Joskus n. 5 vuotiaana varastin vesivärit pienestä kyläkaupasta. Olin niistä jo kauan haaveillu... Äitille sepitin jotain et se kauppias oli antanu ne, oli ainakin uskovinaan.
Tosin pari vuotta aiemmin olin ottanut siwasta omin lupineni pienen karkkiaskin, äiti autos huomas mun syövän niitä, sain saarnan ja äiti kävi maksamas ne karkit. Joten ehkä oikeesti usko et olin saanu ne värit.
8-10 vuotiaana varastin paljon kaikkea pientä kamaa monesta eri kaupasta. En tiedä miksi ku en voinu niitä edes käyttää vaan jouduin pitää ne piilos. Lopulta jäin äitille kiinni ja sen jälkeen en oo varastanut mitään.
Tosin pari vuotta aiemmin olin ottanut siwasta omin lupineni pienen karkkiaskin, äiti autos huomas mun syövän niitä, sain saarnan ja äiti kävi maksamas ne karkit. Joten ehkä oikeesti usko et olin saanu ne värit.
8-10 vuotiaana varastin paljon kaikkea pientä kamaa monesta eri kaupasta. En tiedä miksi ku en voinu niitä edes käyttää vaan jouduin pitää ne piilos. Lopulta jäin äitille kiinni ja sen jälkeen en oo varastanut mitään.
Aini, nyt muistu et oonki ihan aikuisiälläkin varastanut, kahvilasta. Oltiin kaverin ja kaverin lapsen kanssa yhessä kahvilassa. Oltiin jo lähössä sieltä pois kun kaverin taaperolla oli vielä jano ja mä lähin ostamaan sille pillimehua, kaveri odotteli ulkona lapsen kanssa. Olin pillimehuineni sielä kassalla eikä ketään näkyny. Siin ei ollu mitään soittokelloa yms. Koputtelin pöytään, huhuilin jne. muttei ketään missään. Oottelin noin 10min. ja lopulta kävelin pillimehun kanssa ulos :ashamed:.
Pegasister99
Joskus n. 5 vuotiaana varastin vesivärit pienestä kyläkaupasta. Olin niistä jo kauan haaveillu... Äitille sepitin jotain et se kauppias oli antanu ne, oli ainakin uskovinaan.
Ja kukahan yli 6v uskoo että kauppias antaa vaan ilmaseks jotain värejä
vierailija
Nahkatakin olen varastanut. Pihalla oli kylmä niin menin lähimpiin bileisiin, ja menin yläkertaan naulakoille. Naulakossa oli yksi nahkatakki, jonka otin. Laitoin takin päälle, ja kävelin takaovesta ulos. Taskuissa oli vain 15€. Nahkatakki on tallella minulla vielä. Se kuului jollekkin nimimerkeillä T.M.