Minä en koskaan, vaikka omaa huushollia olen pitänyt jo kohta 30 vuoden ajan. Nuorena plikkana olin Pluutarissa töissä ( ruokakauppa), siellä asiakkaat säännöllisesti valitti mädistä munista.
Ketunsyötiksi niitä joskus lapsuudessani isä mädännytti viikkotolkulla. Haisevat hirveen pahalle ja ei tartte edes rikkoa niitä, lemuavat kuorenkin läpi.
Ei muuten ole tullut vastaan.
Olen vuosia sitten joutunut kokemaan sen. Rikoin munan leipomista varten, yökkäsin ja syöksyin keittiön ovesta ulos. Haju oli niin kauhistuttava, että ensimmäinen reaktio oli tosiaan juosta ovesta ulos. Takaisin kun palasin, hengitin suun kautta, muuten ei olisi onnistunut.
Kerran, muutama kuukausi sitten. Ihan hirveä lemu ja ällön näköinen se musta "keltuainen" mikä sieltä pulpahti ulos. Eipä tehnytkään mieli paistettuja munia sen jälkeen : D
kerran, teininä.
Sen jälkeen olen aina rikkonut munat yksitellen lasiin ennen ruokiin lisäämistä. Rikoin sen siis suoraan pannulle, eli jouduin vielä pesemäänkin
[QUOTE="...";29489609]Lapsena piti koittaa että saadaanko hautomalla munasta tipu. No ei saatu, mutta haju oli järkyttävä kun muna lopulta hajosi.[/QUOTE]
Kerran olen mätämunaan törmännyt. Nuorena likkana, teininä jotain leipomusta tein kun törmäsin ällötykseen ja tulihan siitä äläkkä. On jäänyt mieleen kun isä nauroi mulle ja sanoi äidille et on se hyvä kun toi tyttö pelkää noin hirveesti noita mätämunia! Hahaha!
Kerran teininä. Halusin olla oma-aloitteinen ja keitin ison kattilallisen kananmunia, joista yksi sitten oli mätä. Aivan järkky haju tuli kun se räjähti sinne kattilaan, ja lopulta iskä joutui menemään keittiöön hoitamaan sotkun ku mie ja äiskä oltiin talon perimmäisessä nurkassa niin kaukana keittiöstä kuin mahdollista
Sain sit noottia kun vissiin mätämuna kelluu, et ois pitänyt se huomata ajoissa. Mutta eihän sitä lapsena tajunnut ihmetellä.
En ole, mutta olen törmännyt 2 viikkoa muovikassissa olleeseen kanasuikalepakettiin.
Tulin kauppareissulta, sit pakkasin kamoja jääkaappiin ja tuli joku oven taakse kolkuttelemaan. No leipäpussi + suikaleet jäi purkamatta. Sit koitti seuraava päivä ja lähdettiin 2 viikoksi mökille!
Kotiin tullessa ovella iski vastaan sellainen lemu, että en ole koskaan mitään niin kamalaa hajua kokenut.
Olen, mutta en ole "avannut" niitä. Olen jo lapsena oppinut tavan, että munat laitetaan ensin viileään veteen ja katsotaa, jos joku niistä kellu. Sitten vasta rikotaan/käytetään (ne pohjalle uponneet). Vedessä pohjalle "seisomaan" jäävät munat on muuten parhaita leivontaan.
En oo törmänny, ja mää olen kans varsin suurpiirteinen sen parasta ennen -päiväyksen suhteen. Yleensä rikon munat ensin eri kuppiin, tai jos on valkoinen muna niin katson sitä työtason valoa vasten. Mätä muna (kuulemma) näyttäisi tummalta siinä.
[QUOTE="miemie";29490479]Enpä ole en Rikon kuitenkin varuiksi aina lasiin kananmunan ennen käyttämistä, ainakin leipoessa.[/QUOTE]
Samma häär. Koskaan en ole moiseen törmännyt mutta siltikin rikon munan mielummin lasiin yksitellen kuin suoraan jonkun taikinan tms sekaan. Ihan senkin takia että mahdolliset kuoren palaset on helpompi onkia siitä lasista.