Toggle sidebar

Oletko jämähtävää sorttia? Roikutko vanhoissa kavereissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Echo

Echo

Tunnettu jäsen
01.09.2008
56 858
19 182
113
Jos jonkun porukan toiminta hiipuu, jäätkö vielä viimeisten joukossa pitämään sitä pystyssä? (Kuten tää palsta :D, vaikken täällä paljon ole ollut viime viikkoina...)

Oletko se joka haikailee vanhojen opiskelukavereiden perään, vaikka se porukka ois jo hajonnu? Pyydät pyytämällä kahville, vaikka huomaat että teillä ei enää ole niin paljon yhteistä kun toinen asuu Tornionjokilaaksossa ja sä Helsingissä?

Töissä olet se tukijalka, pomon uskollinen työntekijä joka jää vanhasta porukasta jäljelle (jos muutoin se on sun alaasi ja asiat töissä kunnossa) vaikka muut kokeilevat uusia haasteita tai nostavat kytkintä kun pomo ei huomannu heidän vapaatoiveitaan?

Mä oon jämähtäjä-roikkuja. ;) Oikee museoija. :D

Oon huomannu olevani viimeisten joukossa, joka sammuttaa valot. Yritän pitää yllä hyvää ilmapiiriä, vaikka harmittaa kun ne vetovoimaisimmat tyypit on lähteneet, ne joilla on karismaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mua niin harmittaa jos jossain toiminta hiipuu. Joku vanha kylä, autioituneet talot (vaikka toisaalta en kaipaa kaupunkilaisten ryntäystä tänne pilaamaan meidän rauhaa).
Ikävöin sitä, että joskus on ollu joku paikka tai porukka niin täynnä elämää.

Toisaalta tiedostan että jotkut porukat ja ihmiset on vaan jätettävä taa. En ole facessa joten en ole tehnyt FB-siivousta, mutta välillä teen poistoa kännykän yhteystiedoissa ja -khrm- joulukorttilistassa. Sanottakoon että meidän joulukortitettavat kattavat 80-90 henkilöä :sneaky:.
 
Enkä sano etteikö tällä palstalla olisi enää ns.vetovoimaisia tyyppejä :LOL:
On niitä, ja rakkaitakin.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja Mustakettu
Ja toisaalta, jos jonkun vanhan tutun kanssa ei ole nää puhuttavaa muuta kuin yleisistä asioista, niin ei semmone enää anna mitään. :unsure:

Joidenki kans se yhteys ja kälätyksen määrä säilyy aina vakiona. Ne on niitä koko elämän kestoisia kavereita.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mitä muutakaan tuo on. Lähetellä noin paljon kortteja... Miksi helv...ssä? Kaikki noistakaan eivät edes muista olemassa oloasi.
Click to expand...
Siinä on myös mun miehen sukua, kavereita ja yhteistyökumppaneita.

Suurimman osan niistä kanssa kyllä ollaan tekemisissä pitkin vuotta.
 
En mielestäni ole. Ymmärrän, että elämäntilanteen muuttuessa tulee uusia kavereita (esim pikkulapsiaikana hiekkalaatikkoäidit) ja vanhoja jää pois (esim koulukaverit). Ei sille vaan voi mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Nyt joku harmaa saa jo aivovaurion kun kerron miten LASTENleffa kosketti mua, mutta jos ootte katsoneet Disneyn Autot-elokuvan, niin siinä just on vanha, hylätty kaupunki, joka oli ennen täynnä elämää.

Huh kun oli haikee leffa! Ja hyvin tuotiin sitä entisen kaipuuta esille.
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: Lispetti ja Elena777
En, mutta toki saatan välillä pysähtyä muistelemaan kaikkia hauskoja juttuja....mutta vaan hetkeksi.
Pitää vaan aina muistaa, että on jokin syy siihen miksi joku ystävä lakkaa olemasta ystävä...mulla on montakin ystävää, joihin tutustuin ollessani alle kouluikäinen ja edelleen ollaan yhteyksissä ja tavataan kun keretään ja täällä missä nykyään asun olen vastaavasti tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa syntyy taas uusia muistoja:)
 
  • Rakkaus
Reactions: Echo
Alkuperäinen kirjoittaja Elena777:
En, mutta toki saatan välillä pysähtyä muistelemaan kaikkia hauskoja juttuja....mutta vaan hetkeksi.
Pitää vaan aina muistaa, että on jokin syy siihen miksi joku ystävä lakkaa olemasta ystävä...mulla on montakin ystävää, joihin tutustuin ollessani alle kouluikäinen ja edelleen ollaan yhteyksissä ja tavataan kun keretään ja täällä missä nykyään asun olen vastaavasti tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa syntyy taas uusia muistoja:)
Click to expand...
Muistoja...ihania muistoja :love:
 
  • Rakkaus
Reactions: Elena777
Alkuperäinen kirjoittaja Elena777:
En, mutta toki saatan välillä pysähtyä muistelemaan kaikkia hauskoja juttuja....mutta vaan hetkeksi.
Pitää vaan aina muistaa, että on jokin syy siihen miksi joku ystävä lakkaa olemasta ystävä...mulla on montakin ystävää, joihin tutustuin ollessani alle kouluikäinen ja edelleen ollaan yhteyksissä ja tavataan kun keretään ja täällä missä nykyään asun olen vastaavasti tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa syntyy taas uusia muistoja:)
Click to expand...
Mulle vaan pitäis joskus takoa mieleen ne syyt että miksi joku kaveri ei ole enää viestittelyn arvoinen.
Ehkä mä näen liikaa jossakin vanhassa jutussa ylläpitämisen arvoista, mitä se toinen ei enää näe.

Mut mä en vaan tykkää aina siitä, että porukka aattelee että jokin aikaan sidottu paikka=ne silloiset ihmiset, joita ei voi säilyttää seuraavaan vaiheeseen.

No mä tiedän että mä olen väärässä ja muut oikeessa...:unsure:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Ehkä mä näen liikaa jossakin vanhassa jutussa ylläpitämisen arvoista, mitä se toinen ei enää näe.
Click to expand...
Tämäkin voi olla syy ja kyllähän se kurjalta tuntuu, varsinkin jos miettii saiko kenties itse sen aikaan, mutta sillon kannattaa vaikka vähän ravistella itteään ja muistuttaa ettet ole tarkoituksella ketään satuttanut jne ja myös se, että aikuiset ihmiset ja varsinkin ystävät kyllä kertoo jos jokin mättää...sillä hetkellä voi hyvinkin ymmärtää, ettei mikään muutos ystävyydessä välttämättä johdu sinusta vaan toisen ihmisen omasta elämäntilanteesta, sairauksista ym ym..
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Mut mä en vaan tykkää aina siitä, että porukka aattelee että jokin aikaan sidottu paikka=ne silloiset ihmiset, joita ei voi säilyttää seuraavaan vaiheeseen.
Click to expand...
Emmäkään tosta tykkää, mutta olen oppinut hyväksymään sen ja ajattelen, ettei se ystävyys sitten ollutkaan ehkä niin syvään juurtunutta = sä et välttämättä kuitenkaan menetä läheskään niin paljon kuin se ystävä, jolle oletkin yhtä äkkiä nobody.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
No joo vähän. Edellinen firma jossa olin töissä supistui kolmeen ihmiseen ja me sammutettiin ne valot. Osa älysi lähteä ennen irtisanomisia... Näihin työkavereihin pidän vieläkin yhteyttä vaikka ei olla oltu samoissa hommissa kolmeen vuoteen
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
No joo vähän. Edellinen firma jossa olin töissä supistui kolmeen ihmiseen ja me sammutettiin ne valot. Osa älysi lähteä ennen irtisanomisia... Näihin työkavereihin pidän vieläkin yhteyttä vaikka ei olla oltu samoissa hommissa kolmeen vuoteen
Click to expand...
Toisaalta tuo on ihan kivaa uskollisuuttakin.

Koska nykyisin hoetaan koko ajan että "etsi unelmiasi, jos on vähänkään tylsää tai ankeaa jossain niin mieti haluatko sitä, oletko juuri sinä sen arvoinen, jne."

Sit pahimmillaan se on sitä että arvonsa tietävät eivät jaksa sitoutua siihen juttuun enää, koska ei ole kivaa, ja on vähän ankeaa. (Tietty joskus palkkaus ja edut vetävät vaikka ulkomaille asti, ja puhutaan Suomen tietovuodosta)

Toisaalta taas: ihmisen on hyvä nähdä muutakin kuin kotikylä, välttää jämähtämistä sinne tehtaaseen ja vanhaan kaveripiiriin loppuelämäkseen.

Mutta joskus mietin että on ihanaa jos joku vetovoimaisempi ja tekevä/positiivinen ihminen malttaakin jäädä vanhoihin ympyröihin.
Silloin se on sen vanhan yhteisön voitto. Se vetovoimainen tyyppi alkaa usein puhaltaa liekkiin sitä toimintaa ja saa muitakin mukaansa.
 
Elämäntilanteet määrittää aikuisena sen, miten ystävyys säilyy. Aika pitkälle oon ollut se, joka pitää yhteyksiä mutta niistä kyllä ymmärtää nopeastikin, että ketkä ovat vain energiasyöppöjä ja kenestä kannattaa pitää kiinni, ts.hekin ymmärtävät, että juttu jatkuu siitä mihin se aikanaan jäikin.

Ja joihinkin sopii "aika aikaansa kutakin sanos pässi kun narua jyrsi" että joku juttu oli hyvää siinä tilanteessa, missä sen koki muttei kanna enää. Hyvät muistot kun ovat niinikään arvokkaita.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Elämäntilanteet määrittää aikuisena sen, miten ystävyys säilyy. Aika pitkälle oon ollut se, joka pitää yhteyksiä mutta niistä kyllä ymmärtää nopeastikin, että ketkä ovat vain energiasyöppöjä ja kenestä kannattaa pitää kiinni, ts.hekin ymmärtävät, että juttu jatkuu siitä mihin se aikanaan jäikin.

Ja joihinkin sopii "aika aikaansa kutakin sanos pässi kun narua jyrsi" että joku juttu oli hyvää siinä tilanteessa, missä sen koki muttei kanna enää. Hyvät muistot kun ovat niinikään arvokkaita.
Click to expand...
Juu. Joskus se uudelleenlämmitys ei enää vaan onnistu, vaikka kuinka yrittäs.

Sen sijaan oon alkanu tämmösenä museorotta-nostalgiaihmisenä arvostaa SUKUA. Jestas, sehän on oikea muistojen aarreaitta, ja ai että sukulaisiin on jotenki ihana viritellä uudestaan läheisiä siteitä. :love:

Tai sanotaan näin että sukulaiset ei ihmettele jos olen niiden lahkeessa kiinni.
Aattelevat vaan hymähdellen että tohon iski taas uudelleen sukurakkaus ja se on fine. :giggle:
 
  • Tykkää
Reactions: m1es ja Elena777
Ei ihme että nykyään puhutaan uudelleen sitoutumisesta. Kukaan kun ei enää jaksa sitoutua mihinkään ja olla niitä viimeisiä uskollisia (jos itsellä ei ole oikeaa kunnon syytä lähteä).

Mä hieman kritisoin semmoista laumasieluisuuttakin: heti jos 1-2 lähtee jostain poppoosta, muut jäljellejääneet miettii että apua, pitäiskö munkin, vaikka mulla itse asiassa oli ihan kivaa ja mukavaakin tässä vanhassa paikassa.

Mutta sit taas:elämässä pitää uudistuakin ja kokeilla uusia tuulia. Ehkä hyvä elämä on semmosta uuden ja vanhan sekotusta. :unsure:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Juu. Joskus se uudelleenlämmitys ei enää vaan onnistu, vaikka kuinka yrittäs.

Sen sijaan oon alkanu tämmösenä museorotta-nostalgiaihmisenä arvostaa SUKUA. Jestas, sehän on oikea muistojen aarreaitta, ja ai että sukulaisiin on jotenki ihana viritellä uudestaan läheisiä siteitä.

Tai sanotaan näin että sukulaiset ei ihmettele jos olen niiden lahkeessa kiinni.
Aattelevat vaan hymähdellen että tohon iski taas uudelleen sukurakkaus ja se on fine.
Click to expand...
Allekirjoitan tuon. Luultavasti jotain tekemistä ikääntymisen kanssa.
Itsellä tosin sellainen tilanne, että menee harmituksen piikkiin - myöhäisherännäisenä liikenteessä, väki vähentynyt paljon. Ja toisaalta osan kanssa jo "liikaa Vantaa virrannut" että antaa olla, vaikka kuinka sukua olisikin.

Niissäkin, sukulaisissa, pätee ne hyvät muistot, jos ei ole muuta mihin enää tarttua.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa