Oletko itse kaveri-/ystävyyssuhteissasi AKTIIVINEN YHTEYDENPITÄJÄ vai odotatko, että toinen tekee aina aloitteen?

Minä olen aivan surkea yhteydenpitäjä, mutta ei se tarkoita ettenkö ystäviä arvostaisi tai heitä ympärilleni haluaisi. Tämä arki neljän pienen lapsen kanssa on vaan niin kiireistä että aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä huomaa että enpä ole siitäkään ihmisestä kuukauteen kuullut mitään. Ja siitä hetkestä kun tuon huomaan saattaa mennä viikko ennen kuin löydän aikaa soittamiseen... Mutta onneksi kaikki kaverit tuntee jo minut

 

Joidenkin kanssa pidetään tiiviimmin yhteyttä, toisten ystävien kanssa harvemmin. Mutta usein tai harvoin, se on molemminpuolista se yhteydenotto. Olen tarkoituksella lopettanut yhden tärkeänkin (ainakin minulle oli) ystävyyssuhteen, koska sain aina ottaa yhteyttä. Tuli vain sellainen olo, ettei sitä toista Yhtään kiinnosta mun seura tai kuulumiset.

Mulle ystävyyssuhteet ovat vuorovaikutteisia. En halua vetää ketään perässäni tai aina olla pyytämässä, soittelemassa - se aktiivinen osapuoli. Joskus kun itseä ei mikään inspaa tai on maassa, on tosi piristävää saada soitto tai tekstari ystävältä, että nähdäänkö tms.

Kun ystävä soittaa tai laittaa tekstaria, voi sen tulkita viestiksi: "mä ajattelen sua, olet minulle tärkeä, minulla on ikävä sinua". Jos toinen ei ikinä ota yhteyttä, on viesti "ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu, et ole minulle tärkeä..".

 

Tämän ketjun innoittamana laitoin juuri kavereille kimppa mailia että mitäs jos lähdettäisiin porukalla syömään
Saa nähdä miten tulee vastauksia takaisin.

 

Mä olen kyl melko epäsosiaalinen vapaa-ajalla, eli viihdyn omissa piireissä pitkälti. Kyllä mä yhteyttä pidän,mutta en niin tiiviisti. Mulla on yksi meiliystävä,joka vetää hiilet jos ei ehdi samanpäivän aikana vastaamaan, ja sellainen on rasittavaa.

 

En pidä yhteyttä kehenkään, mutta tottakai vastaan kontaktiyrityksiin, joita ystäväni tekevät. Ystäväni tietävät tapani, ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

 

yleensä oon mie ite, mut nyt on alkanu tympimään, ja odotan et saan vastavuoroakin ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi.

peesaan

tosi ärsyttävää kun ottaa joihinkin yhteyrrä pitkän tauon jälkeen ja huomaa että toinen on iloinen, mut voivottelee vaan että "mun on pitäny soittaa sulle blaaaaa..." ei oo nykyään kauheen vaikee asia laittaa vai spostia tai tekstaria jos ei viitti soittaa =(

 

Musta taas tuntuu että mä joudun aina olemaan se aktiivinen. Jos en niin eipä kuulu muistakaan. Ei niitä vissiin sitten oikeasti kiinnosta... :ashamed:

Tää on ku mun suusta. :ashamed:

 

Mä olen todella huono.

Ystävinäni säilyvät vain ne, jotka tietävät että olen ja välitän tapaamattakin, puhumattakin, kirjoittamattakin...

Jokapäiväinen yhteydenpito kauhistuttaa.

 

yleensä oon mie ite, mut nyt on alkanu tympimään, ja odotan et saan vastavuoroakin ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi.

Peesi!

 

Mä olen todella huono.

Ystävinäni säilyvät vain ne, jotka tietävät että olen ja välitän tapaamattakin, puhumattakin, kirjoittamattakin...

Jokapäiväinen yhteydenpito kauhistuttaa.

Kyllä muakin JOKApäiväinen yhteydenotto kauhistuttaa ja se, että joku vetäisi heti herneen nenään, ellei HETI vastaa tekstariin tai ellei AINA jaksa lähteä mihinkään tms. Se on musta jo läheisriippuvuutta eikä muuta. Ehkä sopii johonkin elämänvaiheeseen myös, muttei nykyiseen.

Mulla, yhteydenotot usein tai harvoin, niin se on vuorovaikutteista. Ei esim tekstarin laittaminen ole mikään vaiva, on se kumma ellei siihen pysty.

 

Mä olen todella huono.

Ystävinäni säilyvät vain ne, jotka tietävät että olen ja välitän tapaamattakin, puhumattakin, kirjoittamattakin...

Jokapäiväinen yhteydenpito kauhistuttaa.

Kyllä muakin JOKApäiväinen yhteydenotto kauhistuttaa ja se, että joku vetäisi heti herneen nenään, ellei HETI vastaa tekstariin tai ellei AINA jaksa lähteä mihinkään tms. Se on musta jo läheisriippuvuutta eikä muuta. Ehkä sopii johonkin elämänvaiheeseen myös, muttei nykyiseen.

Mulla, yhteydenotot usein tai harvoin, niin se on vuorovaikutteista. Ei esim tekstarin laittaminen ole mikään vaiva, on se kumma ellei siihen pysty.

En minäkään odota vastausta/yhteydenpitoa jokapäivä, mutta kun mennään sinne 7kk odotukseen että toinen edes sen pienen viestin laittas jos haluaa ystävä olla sen ainaisen selittelyn sijaan....Miksi ei voi sanoa rehellisesti ettei
kiinnosta? Harmi että yhteydet kuivuvat kun toinen ei sitten ikinä vaivaudu tekemään aloitetta. En minä väkisin tuppaa enkä jaksa olla se ainoa aktiivinen.

 

Mamma-aikana vai miksi sitä kotiäitiyttä ja kotonaoloaikaa sanotaankaan niin mulla oli muutama "mamma tuttu" jotka pitivät aktiivisesti yhteyttä ja kävivät kylässä aina kun oli tarvetta jostain meillä pieneksi jäänneestä vaatteesta/tavarasta ja muutamasta sanoinkin selvin sanoin,että haluan ne takaisin!!! No, eipä ole kuulunut näistä mammoista ku ei tarvetta enää ole,eikä ole muuten tavaratkaan palautuneet;ENKÄ KEHTAA soitella,että moi mitä kuuluu,saisinko vauvatavarani takaisin!!!! Eli mäkään en ota yhteyttä kun koen sen ahdisteluna tavaroiden takia JOTKA he varmaan on muuten myyneet eteenpäin,näin olen kuullut!!
Eli siis tarkoitukseni oli sanoa,että joillakin sitä aktiivista yhteydenpitoa kestää aikansa ja tarpeeseen.

 

Tottakai otan yhteyttä. Se on ärsyttävää, jos pitää itse aina olla se joka ottaa yhteyksiä kun toinen vaan könöttää perseellään eikä osaa käyttää puhelinta :kieh:

 

Mä oon hiton laiska pitämään yhteyksiä ja mä en voi sietää paskan jauhamista puhelimessa. Just eilen naurettiin kaverin kanssa, kun hän oli toisen kaverin kanssa sopinut että kumpikaan ei soita mulle kun kerran en usein edes vastaa enkä koskaan soita heille. Tää kaveri ratkesi kuitenkin sitten ekana soittamaan mulle kun ei enää kestänyt .

Mä en vaan voi sille mitään, jotenkin koko ajan vastenmielisemmäksi menee viestittely ja soittelu. Mutta tykkään kyllä tavata ystäviä ja silloin lätistä kaiken mahdollisen =)

 

Mä olen todella huono.

Ystävinäni säilyvät vain ne, jotka tietävät että olen ja välitän tapaamattakin, puhumattakin, kirjoittamattakin...

Jokapäiväinen yhteydenpito kauhistuttaa.

Sama täällä, paitsi että joskus kuhistuttaa tää oma passiivisuuskin

 

Ihan aktiivinen olen =)

 

Mamma-aikana vai miksi sitä kotiäitiyttä ja kotonaoloaikaa sanotaankaan niin mulla oli muutama "mamma tuttu" jotka pitivät aktiivisesti yhteyttä ja kävivät kylässä aina kun oli tarvetta jostain meillä pieneksi jäänneestä vaatteesta/tavarasta ja muutamasta sanoinkin selvin sanoin,että haluan ne takaisin!!! No, eipä ole kuulunut näistä mammoista ku ei tarvetta enää ole,eikä ole muuten tavaratkaan palautuneet;ENKÄ KEHTAA soitella,että moi mitä kuuluu,saisinko vauvatavarani takaisin!!!! Eli mäkään en ota yhteyttä kun koen sen ahdisteluna tavaroiden takia JOTKA he varmaan on muuten myyneet eteenpäin,näin olen kuullut!!
Eli siis tarkoitukseni oli sanoa,että joillakin sitä aktiivista yhteydenpitoa kestää aikansa ja tarpeeseen.

ohoh

 

Mamma-aikana vai miksi sitä kotiäitiyttä ja kotonaoloaikaa sanotaankaan niin mulla oli muutama "mamma tuttu" jotka pitivät aktiivisesti yhteyttä ja kävivät kylässä aina kun oli tarvetta jostain meillä pieneksi jäänneestä vaatteesta/tavarasta ja muutamasta sanoinkin selvin sanoin,että haluan ne takaisin!!! No, eipä ole kuulunut näistä mammoista ku ei tarvetta enää ole,eikä ole muuten tavaratkaan palautuneet;ENKÄ KEHTAA soitella,että moi mitä kuuluu,saisinko vauvatavarani takaisin!!!! Eli mäkään en ota yhteyttä kun koen sen ahdisteluna tavaroiden takia JOTKA he varmaan on muuten myyneet eteenpäin,näin olen kuullut!!
Eli siis tarkoitukseni oli sanoa,että joillakin sitä aktiivista yhteydenpitoa kestää aikansa ja tarpeeseen.

Onpa siinä "kavereita"!