Oletko hyvä nainen (tai mies) puolisollesi? Perustele miksi/mikset?

niin?

 

Jos ihan rehellisiä ollaan niin pidän itseäni ihan helvetin hyvänä puolisona:ashamed:
Olen hyvää seuraa, hoidan ilomielin kotityöt, tienaan hyvin ja yritän näyttäkin vielä kivalta.

 

Annan ilmaa ja tilaa olla ja hengittää, eli en kyttää menoja, tuloja ja tekemisiä tai odota jatkuvaa soittelua ja viestittelyä kun ollaan eri paikoissa.
Lepyn 2 minuuttia riidan jälkeen ja olen hyvä pyytämään anteeksi.

 

Uskoisin, että olen hyvä.. ei kait tuo muuten mun kanssa olis..
ja lisäks mä olen ukolle sanonu, että jos paremman löytää, niin on hyvä ja menee sit sen paremman kans.. ei ainakaan ole vielä menny..

 

No kai mä ainakin edustuskelpoinen vaimo olen, vaikken mikään kotihengetär olekaan, olen hauskaa seuraa ja enkä näytä potun nostokoneelta...

 

- Hoidan meillä kodin 95% vaikka käyn myös töissä
- Silitän miehen paidat
- En nipota IKINÄ
- Annan miehelle omaa tilaa enkä ole takertuja
- Pidän huolta itsestäni. Pukeudun kauniisti alusvaatteita myöten ja olen meillä seksissä aktiivisempi osapuoli joten näin aina valmis sekstailemaan.
- Kotimme on aina siisti
- Olen määrätietoinen
- Minulla on myös omia menoja, harrastukai ja kavereita
- Pyydän anteeksi jos on aihetta ja myönnän olevani väärässä
- En kyttää
- Kehun häntä ulkoisesti, hänen taitojaan, tietojaan tai saavutuksiaan
- Tienaan riittävästi jottei mieheni ole maksumiehenä

 

juuri tällä hetkellä en koe olevani hyvä vaimo koska sairastan vakavaa masennusta joka vaikuttaa jaksamiseeni.

mutta normioloissa olen hyvä vaimo. en nyt osaa sitä sen kummemmin selittää, mutta olen vaan. otan miehni huomioon, olen rakastava ja kuulemma "hyvä ihminen". näytän ja kerron rakkauteni. teen osani kotitöistä, tuen miestäni töissääv. hän on yrittäjä joten joskus hänellä on tosi rankkaa, jolloin minä kuuntelen ja autan käytännön asioissa parhaani mukaan.

mutta saman voin sanoa miehestänikin. hän tekee ihan saman minun eteeni.

 

Kummasti tuo vierellä on, vaikka omasta mielestäni en ole hyvä puoliso. Tarkkailen syömisiä (mun makkaroita ei saa syödä jne), olen mustasukkainen, kyttään, haukun, ilkeilen muutenkin, torjun lähentymisyritykset, en jaksa pitää kropastani huolta, olen huono pyytämään anteeksi, nalkutan, en jaksa tehdä kotitöitä, olen väsynyt jne....

Mutta mieheni kyllä on minulle parasta mitä olla voi! Tai siis paras mies mitä olla voi!

 

Kiitos!
Minä olen kuulemma hyvä nainen kun olen kiltti muuten mutten sängyssä :xmas:.
Mieheni ensimmäisiä tekstareita mulle "Miltä tuntuu olla hölmöläinen naisen vartalossa?"
mun mies nauraa edelleen mun höpötyksille päivittäin ja sanoo että oon todellinen taivaanrannan maalari.
Enkä tosiaankaan jaksa nipottaa menemisistä tms. Taidan itse olla pahempi oman tilan tarvitsija.
Mutta ei kai mun monimutkaisuuden kanssa ole helppoa elää, aikamoinen tuuliviiri "kaikkihetimullenyt" tyyppi oon.

 

en taida olla. kiukuttelen liikaa.
yritän toki olla...

 

Kiitos!
Minä olen kuulemma hyvä nainen kun olen kiltti muuten mutten sängyssä :xmas:.
Mieheni ensimmäisiä tekstareita mulle "Miltä tuntuu olla hölmöläinen naisen vartalossa?"
mun mies nauraa edelleen mun höpötyksille päivittäin ja sanoo että oon todellinen taivaanrannan maalari.
Enkä tosiaankaan jaksa nipottaa menemisistä tms. Taidan itse olla pahempi oman tilan tarvitsija.
Mutta ei kai mun monimutkaisuuden kanssa ole helppoa elää, aikamoinen tuuliviiri "kaikkihetimullenyt" tyyppi oon.

meillä sama juttu. olen tuo jolla mies yrittäjä.

en nipota, en jaksa olla mustis vaikka moni nainen kokisi tarpeelliseksi ehkä olla miehen monien työreissujen vuoksi. mutta mää tunnen tuon mun tossukan. ei se edes osaisi olla vieraiden naisten kanssa, eihän se osannut aikanaa olla munkaan kanssa!

ja meillä minä oon kanssa se joka tarttee enemmän omaa aikaa. eikä se miestä kismitä. on USEIN viikonloppuja kun meidän pitäisi lähteä koko perheen mökille ja ilmoitan viimosilla minuuteilla etten tahdokaan mukaan, kaipaan omaa aikaa, ja se on ok miehelle. sit se läksee yksin lasten kaa mökille. sanoisin että meillä on puolin ja toisin aivan helvetin hieno suhde.

 

Toisinaan oon hyvä puoliso , toisinaan ihan hirveä. Olen rento, antaisin miehen mennä ja harrastaa paljon enemmän kuin hän edes haluaa, oon hyvä kokki (muidenkin kuin itseni mielestä), hyvä äiti (ainakin miehen mielestä, aina ei itsestä siltä kyllä tunnu), mulla on huumorintajua, mulle voi puhua asiasta kuin asiasta ja ainakin yritän ymmärtää hänenkin kannan, oon hemmetin hyvä sängyssä ja varsinkin ottamaan suihin :xmas:, kerron jos joku on huonosti enkä mykkäkouluile, en painosta miestä tekemään mieleni mukaan ja en koskaan oo kieltäytynyt seksistä. Huonon musta taas tekee se että oon hemmetin laiska, inhoan siivoomista, tulistun välillä turhasta ja liian nopeesti, puhun päälle, en oo kovin innokas lähtemään mukaan illanviettoihin koska oon tavallaan sosiaalisesti vähän kömpelö, ja yleensä oon mielestäni aina oikeassa (tosin jos joskus satun olemaan väärässä voin sen myöntää).

Kuitenkin jostain kumman syystä oon kuulemma parasta mitä miehelleni on koskaan tapahtunut, ja ollaan todella onnellisia yhdessä.

 

Olen paras miehelleni. Luotan mieheen täysin, hän on älykäs ja vastuuntuntoinen ihminen ja siksi minun ei tarvitse vahtia, kasvattaa tai rajoittaa miestä millään tapaa.
Koti on siisti ja kaunis kuten lapsetkin. Olen aika haasteellinen mutta mieshän tykkää haasteista?

 

En. :vampire:

 

Tällä hetkellä tuntuu, että voisin olla parempikin. Voisin kiukkuilla miehelle vähemmän ja näyttää enemmän, miten tärkeä ja rakas hän mulle on.

 

Olen, koska olen mielenkiintoinen, iloinen, kekseliäs, hellä yms yms. Annan miehen ottaa paljon vastuuta ja annan hänen olla mies. En holhoa miestä, enkä kohtele häntä lapsenani. Puhun hänestä kauniisti, enkä nolaa häntä. Näytän hänen silmään nätiltä ja olen hänen rakkauden kohde. En vaadi mahdottomia, mutta vaadin selkeästi, joten minua on helppo miellyttää.

Ja ehkä tärkein, olen opetellut antamaan anteeksi, myös ajatuksen tasolla.

 

[QUOTE="vieras";22586990]- Hoidan meillä kodin 95% vaikka käyn myös töissä
- Silitän miehen paidat
- En nipota IKINÄ
- Annan miehelle omaa tilaa enkä ole takertuja
- Pidän huolta itsestäni. Pukeudun kauniisti alusvaatteita myöten ja olen meillä seksissä aktiivisempi osapuoli joten näin aina valmis sekstailemaan.
- Kotimme on aina siisti
- Olen määrätietoinen
- Minulla on myös omia menoja, harrastukai ja kavereita
- Pyydän anteeksi jos on aihetta ja myönnän olevani väärässä
- En kyttää
- Kehun häntä ulkoisesti, hänen taitojaan, tietojaan tai saavutuksiaan
- Tienaan riittävästi jottei mieheni ole maksumiehenä[/QUOTE]

Pientä suorittamista ;-) !!!

 

Toisinaan oon hyvä puoliso , toisinaan ihan hirveä. Olen rento, antaisin miehen mennä ja harrastaa paljon enemmän kuin hän edes haluaa, oon hyvä kokki (muidenkin kuin itseni mielestä), hyvä äiti (ainakin miehen mielestä, aina ei itsestä siltä kyllä tunnu), mulla on huumorintajua, mulle voi puhua asiasta kuin asiasta ja ainakin yritän ymmärtää hänenkin kannan, oon hemmetin hyvä sängyssä ja varsinkin ottamaan suihin :xmas:, kerron jos joku on huonosti enkä mykkäkouluile, en painosta miestä tekemään mieleni mukaan ja en koskaan oo kieltäytynyt seksistä. Huonon musta taas tekee se että oon hemmetin laiska, inhoan siivoomista, tulistun välillä turhasta ja liian nopeesti, puhun päälle, en oo kovin innokas lähtemään mukaan illanviettoihin koska oon tavallaan sosiaalisesti vähän kömpelö, ja yleensä oon mielestäni aina oikeassa (tosin jos joskus satun olemaan väärässä voin sen myöntää).

Kuitenkin jostain kumman syystä oon kuulemma parasta mitä miehelleni on koskaan tapahtunut, ja ollaan todella onnellisia yhdessä.

Ainiin, lisäksi mun mies joutuu elättämään mut ja pojan, enkä oikein jaksa nykyään pitää huolta ulkonäöstäni. Musta kyllä tuntuu että nää kaks asiaa häiritsee mua enemmän kun mun miestä.