Toisinaan oon hyvä puoliso , toisinaan ihan hirveä. Olen rento, antaisin miehen mennä ja harrastaa paljon enemmän kuin hän edes haluaa, oon hyvä kokki (muidenkin kuin itseni mielestä), hyvä äiti (ainakin miehen mielestä, aina ei itsestä siltä kyllä tunnu), mulla on huumorintajua, mulle voi puhua asiasta kuin asiasta ja ainakin yritän ymmärtää hänenkin kannan, oon hemmetin hyvä sängyssä ja varsinkin ottamaan suihin :xmas:, kerron jos joku on huonosti enkä mykkäkouluile, en painosta miestä tekemään mieleni mukaan ja en koskaan oo kieltäytynyt seksistä.
Huonon musta taas tekee se että oon hemmetin laiska, inhoan siivoomista, tulistun välillä turhasta ja liian nopeesti, puhun päälle, en oo kovin innokas lähtemään mukaan illanviettoihin koska oon tavallaan sosiaalisesti vähän kömpelö, ja yleensä oon mielestäni aina oikeassa (tosin jos joskus satun olemaan väärässä voin sen myöntää).
Kuitenkin jostain kumman syystä oon kuulemma parasta mitä miehelleni on koskaan tapahtunut, ja ollaan todella onnellisia yhdessä.