Olenkohan tehnyt lapselleni kuitenkin karhunpalveluksen...

[Hisu]

Mulla on 4 v tyttö, ollut ikänsä kotihoidossa (pikkuveli täyttää kohta 2). Olen aina ajatellut että kotihoito on hyvä juttu lapselle. Mutta tuli tuosta ketjusta mieleen missä yksi lapsi jäi kutsumatta synttäreille, että olisiko päiväkoti ollut kuitenkin hyvä juttu sosiaalisten suhteiden kehittymiselle..? Tuleeko tytöstä se ulkopuolinen? Hän on luonteeltaan ujo ja arka kun on vieraassa ympäristössä, kotona ihan erilainen.

Tyttö käy kerhossa kahdesti viikossa ja on siellä jo rohkaistunut jonkin verran. Mutta mietin tässä kun olen ajatellut olla kotona niin kauan kuin talous sallii, ainakin vuoden pari vielä, että olisiko sittenkin tytölle parhaaksi mennä päiväkotiin ennen eskari-ikää?

Itse olin koulussa aina se ulkopuolinen (en kylläkään kiusattu), siksi asia mietityttää... muistan miten kurjalta se tuntui. Itsekin olin, ja olen, ujo ja arka.

 

[Foortti harmaana]

No voishan pk:ta ajatella osan aikaisena?

Käykö kerhossa yksin? Jos käy, niin se luulis riittävän =)

 

[chef]

Mun mielestä kerho kahdesti viikossa riittää suurimmalle osalle lapsista. Eskari sitten siihen päälle, niin sos. taitojen luulisi olevan riittävä. Niitä sos. taitojahan harjoitellaan vielä koulussakin.

 

[Hisu]

No voishan pk:ta ajatella osan aikaisena?

Käykö kerhossa yksin? Jos käy, niin se luulis riittävän =)

Joo käy yksin kerhossa. Mä vien eteiseen asti ja haen sieltä pois.

Tuo osa-aikainen pk voisi olla ihan ok juttu, mutta sitten menettäisin Kelan sisaruslisän ja kuntalisän, ja lisäksi olisi pk-maksu. Ei oikein meidän rahatilanteeseen sovi, tiukilla ollaan muutenkin niin kauan kuin mä kotona olen.

 

[esimerkki ella]

itse olen aina ollut kotihoidossa + eskarissa ja olen sosiaalinen ja olen oppinut sosiaaliset taidot sitten viimeistään koulussa. Ei se kotihoito lapsesta epäsosiaalista tee, mutta jos selkeästi näet että lapsi on ujo ja arka niin kannattaa tosiaan viedä esim osa-aikaiseen hoitoon tai kerhoon tms.

 

[Kowalski]

Minä vaihtaisin kerhon osa-aikaiseen päiväkotipaikkaan. Aremmalle lapselle on helpompaa päästä mukaan eskariryhmään, jos ei ole se ainoa uusi kasvo joukossa - meidän tytön eskarissa meinaan kaikki muut paitsi yksi ovat tuttuja jo päiväkotivuosilta. Ja jos jo eskarissa tipahtaa ulkopuoliseksi, niin helposti se jatkuu koulussakin :/

 

[Foortti harmaana]

No voishan pk:ta ajatella osan aikaisena?

Käykö kerhossa yksin? Jos käy, niin se luulis riittävän =)

Joo käy yksin kerhossa. Mä vien eteiseen asti ja haen sieltä pois.

Tuo osa-aikainen pk voisi olla ihan ok juttu, mutta sitten menettäisin Kelan sisaruslisän ja kuntalisän, ja lisäksi olisi pk-maksu. Ei oikein meidän rahatilanteeseen sovi, tiukilla ollaan muutenkin niin kauan kuin mä kotona olen.

No sitten vastasit jo ite, eli kerhossa käynti saa riittää.

Voittehan te kerhoilla sitte vauvankin kanssa perhekerhoissa?

 

[vieras]

Meillä sama tilanne, esikoinen nyt 4½v ja kotihoidossa olisi eskari-ikään asti mutta olen alkanut miettimään, että olisiko ujon tytön hyvä mennä vaikka eskaria edeltäväksi kevääksi päiväkotiin opettelemaan ryhmässä olemista ja saamaan kavereita. Tällä hetkellä leikkii eri koulupiiriin kuuluvien kanssa ja itseään joko nuorempien tai vanhempien kanssa, ei siis tunne entuudelta yhtään samaan eskariin tulevaa.

 

[vieras]

Meillä ihan sama tilanne. Tyttö menee hoitoon vasta vuoden päästä, vähän ennen kuin täyttää 5v. Samoja murheita ollut mullakin. Kun monet varhaiset ystävyyssuhteet solmitaan jo 3v. Jääkö hän nyt vaille jotain? Haluan nuoremman kanssa olla vielä kotona eikä vanhempaa ole varaa laittaa hoitoon yksin.

 

[Äiti]

Mulla on 4 v tyttö, ollut ikänsä kotihoidossa (pikkuveli täyttää kohta 2). Olen aina ajatellut että kotihoito on hyvä juttu lapselle. Mutta tuli tuosta ketjusta mieleen missä yksi lapsi jäi kutsumatta synttäreille, että olisiko päiväkoti ollut kuitenkin hyvä juttu sosiaalisten suhteiden kehittymiselle..? Tuleeko tytöstä se ulkopuolinen? Hän on luonteeltaan ujo ja arka kun on vieraassa ympäristössä, kotona ihan erilainen.

Tyttö käy kerhossa kahdesti viikossa ja on siellä jo rohkaistunut jonkin verran. Mutta mietin tässä kun olen ajatellut olla kotona niin kauan kuin talous sallii, ainakin vuoden pari vielä, että olisiko sittenkin tytölle parhaaksi mennä päiväkotiin ennen eskari-ikää?

Itse olin koulussa aina se ulkopuolinen (en kylläkään kiusattu), siksi asia mietityttää... muistan miten kurjalta se tuntui. Itsekin olin, ja olen, ujo ja arka.

tai tarkemmin sanottuna olemattomat.

 

[noo]

kenties joku kiva lisä harrastus voisi olla hyväksi

esimerkiksi satubaletti tai joku jumppa?

ja jos muuten tapaatte kuitenkin lapsia, puistoiletteko?

nämä ovat niin hitsin kiemuraisia asioita! se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella lainkaan.

 

[Yhä se Foortti harmaana]

Minä vaihtaisin kerhon osa-aikaiseen päiväkotipaikkaan. Aremmalle lapselle on helpompaa päästä mukaan eskariryhmään, jos ei ole se ainoa uusi kasvo joukossa - meidän tytön eskarissa meinaan kaikki muut paitsi yksi ovat tuttuja jo päiväkotivuosilta. Ja jos jo eskarissa tipahtaa ulkopuoliseksi, niin helposti se jatkuu koulussakin :/

No meillä ei ollu mitään toivoo olla siinä Pk:ssa kuin vastaavat muut EHKÄ olivat joista tulivat eskariin.

Eskari koulun yhteydessä siis.

Ja lapsi siinä pk:ssa jonne mahtui ja yhä toinen samassa "ongelmassa" joka ei edes ole ongelma =)

 

[Hisu]

Minä vaihtaisin kerhon osa-aikaiseen päiväkotipaikkaan. Aremmalle lapselle on helpompaa päästä mukaan eskariryhmään, jos ei ole se ainoa uusi kasvo joukossa - meidän tytön eskarissa meinaan kaikki muut paitsi yksi ovat tuttuja jo päiväkotivuosilta. Ja jos jo eskarissa tipahtaa ulkopuoliseksi, niin helposti se jatkuu koulussakin :/

Tuota mä juuri ajattelin, että olenko pedannut valmiiksi sen että lapseni jää ulkopuoliseksi.

Meidän taloustilanteen vuoksi vaan taitaa ainoa vaihtoehto olla sitten että jossain vaiheessa molemmat lapset pk:hon ja mä töihin. Ehkä tuossa vuoden päästä kun pienempikin on melkein kolme ja esikoinen viisi, voisi olla hyvä aika aloittaa hoidossa. Mä en vaan millään raaskisi laittaa hoitoon, mutta lasten parasta haluan kuitenkin ajatella.

 

[vieras]

Onko muita sos.kontakteja kuin se kerho? Siis kavereita kotipihassa tms? Onko pysyviä ihmissuhteita (siis lapsia) vai vaihtuuko porukka kerhossa?

Minä kyllä veisin osapäiväsesti tms. hoitoon. On koulunalku sitten helpompi, kun on kavereita. Mutta minä olenkin sitä mieltä, että viimeistään 3-vuotiaan pitää saada mennä päivähoitoon hakemaan ystäviä ja itsenäistymään... Huono minä...

 

[Tallu -]

Nykyisin sosiaalisia taitoja osataan harjoituttaa paremmin kuin meidän lapsuudessa. Ne on ihan lakeihin ja säädöksiin kirjattuja monen muun tärkeän seikan ohella. Se taitaa olla suurin ero. Ei meidän lapsuudessa osattu vielä kiinnittää tuohon tarpeeksi huomiota. Nyt osataan, ja se on tulevien sukupolvien etu =)

 

[vieras]

Mun mielestä kerho on ok juttu vielä =)

 

[Pajukko]

Meillä esikoinen meni ekan kerran päivähoitoon vasta, kun meni eskariin. Hyvin sai heti kavereita. Hieman ujokin poika tuolloin oli, mutta hyvin sopeutui joukkoon.

Tuntuu kummalliselta, että lapset pitäisi panna päivähoitoon opettelemaan sosiaalisia taitoja. Kai niitä taitoja voi harjoitella kotihoidossakin kyläilemällä ja käymällä kerhossa?

 

[luna]

Kerho on parempi kuin osa-aikainen päivähoito. Osa-aikainen lapsi on aina hiukan ryhmän ulkopuolella. Kerhossa kaikki lapset ovat samalla viivalla (kerhossa olon suhteen) ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle samanvertainen ryhmä on hyväksi.

 

[Hisu]

Muitakin siis samassa tilanteessa, en siis ole ihan hölmö kun tällaisia ajattelen.

Nähdään kyllä muita lapsia... mun läheisellä kaverilla on vuotta nuorempi poika kuin meidän tyttö, ja heitä nähdään usein. Lisäksi mun ja miehen sisarusten lapset, tosin ovat kaikki aika pieniä vielä.

Perhekerhoista en itse yhtään pidä kun olen tosiaan itsekin aika arkajalka sosiaalisissa tilanteissa, ehkä se pitäisi vaan rohkaistua ja mennä.

 

[Tallu -]

Tuntuu kummalliselta, että lapset pitäisi panna päivähoitoon opettelemaan sosiaalisia taitoja. Kai niitä taitoja voi harjoitella kotihoidossakin kyläilemällä ja käymällä kerhossa?

No jep! Sosiaalisuus syntyy myös sosiaalista elämää viettämällä eli vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa =)

 

[kj]

Olen ollut päiväkodissa töissä ja kokemukseni on, että kyllä on tietyille lapsille, jotka vasta kolmevuotiaana päiväkodin aloittavat, hyvin vaikeaa se alku. Tuntuu, että ovat kovin sopeutuneet saamaan huomiota eri tavoin, kuin suuremmassa lapsiryhmässä on mahdollista. Samoin sosiaalisten suhteiden luominen saman ikäisiin vaatii paljon tukea ja huomiota aikuiselta. Suosittelen, että lapsi saa harjoitella tätä ryhmässä toimimista ennen äkillistä jokapäiväistä toimintaa! Alku voi olla vaikea, mutta kannattaa nähdä vaiva!

 

[luna]

Et siis todellakaan ole tehnyt lapselle karhunpalvelusta. Ei se isossa, äänekkäässä pk-ryhmässä oleminen mitään autuaaksitekevää ole.

 

[-]

Meillä esikoinen meni ekan kerran päivähoitoon vasta, kun meni eskariin. Hyvin sai heti kavereita. Hieman ujokin poika tuolloin oli, mutta hyvin sopeutui joukkoon.

Tuntuu kummalliselta, että lapset pitäisi panna päivähoitoon opettelemaan sosiaalisia taitoja. Kai niitä taitoja voi harjoitella kotihoidossakin kyläilemällä ja käymällä kerhossa?

Niin..Voihan sen noinkin ajatella. Ja ainahan luokkaan tulee joku uusi, joka voi saada kavereita tai sitten ei.

Mutta kyllä minä olisin taipuvainen uskomaan, että kun on turvallinen kaveriporukka ympärillä, voi kolussa keskittyä oleelliseen, eli siihen kouluun. Ei ole kaikki uutta.

En siis ymmärrä yli 3-vuotiaiden koko/jokapäiväistä kotihoitoa. Minusta siinä jo riistetään lapselta jotain.

 

[Tallu -]

Olen ollut päiväkodissa töissä ja kokemukseni on, että kyllä on tietyille lapsille, jotka vasta kolmevuotiaana päiväkodin aloittavat, hyvin vaikeaa se alku. Tuntuu, että ovat kovin sopeutuneet saamaan huomiota eri tavoin, kuin suuremmassa lapsiryhmässä on mahdollista. Samoin sosiaalisten suhteiden luominen saman ikäisiin vaatii paljon tukea ja huomiota aikuiselta. Suosittelen, että lapsi saa harjoitella tätä ryhmässä toimimista ennen äkillistä jokapäiväistä toimintaa! Alku voi olla vaikea, mutta kannattaa nähdä vaiva!

Onko se siis mielestäsi iästä kiinni, vai voisiko yleensä uuteen ryhmään tuleminen olla vaikeaa - iästä riippumatta?

 

[Aawa]

Olen ollut päiväkodissa töissä ja kokemukseni on, että kyllä on tietyille lapsille, jotka vasta kolmevuotiaana päiväkodin aloittavat, hyvin vaikeaa se alku. Tuntuu, että ovat kovin sopeutuneet saamaan huomiota eri tavoin, kuin suuremmassa lapsiryhmässä on mahdollista. Samoin sosiaalisten suhteiden luominen saman ikäisiin vaatii paljon tukea ja huomiota aikuiselta. Suosittelen, että lapsi saa harjoitella tätä ryhmässä toimimista ennen äkillistä jokapäiväistä toimintaa! Alku voi olla vaikea, mutta kannattaa nähdä vaiva!

Ap:n lapsi käy kerhossa... nuija.

Olit varmaan joku 16-kesäinen kesäharjoittelija, jolle joku työhönsä kyllästynyt tarhantäti tilitti turhautumistaan ja nielit kaiken.