Olenkohan masentunut? :(

[masentunutko?]

Minulla on jo teini-iästä asti ollut hyvin alakuloisia jaksoja, ja olen luuhannut paljon kotona kun ei yksinkertaisesti huvittanut lähteä ulos. Sain esikoiseni alkuvuodesta, ja alku oli todella hankalaa. Olin aivan poikki synnytyksestä ja sektion takia olin todella kipeä. Selvisin kuitenkni siitä pikkuhiljaa ja kaikki alkoi taas näyttää valoisammalta. Nyt kuitenkin huomaan olevani taas kovin itkuinen ja tuntuu että pienetkin asiat kaatuvat niskaan. Tuntuu että mies ei ymmärrä, vaan valittaa kun minä valitan. Ei ole ollenkaan tukena ja sano, että kyllä' kaikki järjestyy, ja sitä minä lähinnä vaan juuri kaipaisinkin. En kuitenkaan voisi koskaan myöntää miehelle epäileväni masennusta, koska en halua olla heikko. Mies arvostaa vahvuutta kovasti, ja tuntuu että hän ajattelisi minun olevan vain heikko ihminen. En anna tämän vaikuttaa lapseen mitenkään, jaksan kyllä leikkiä ja hymyillä ja hoitaa, mutta sisällä silti tuntuu pahalta. Olenkohan masentunut, vai vain stressaantunut ja väsynyt? Onko masennus liian voimakas sana kuvailemaan tilaani?

 

["vieras"]

Olet luultavasti masentunut ja siihen ei auta kuin hakea lääkitys tai ainakin tiedostaa tilanteen. Viis noista miehesi mielipiteistä, omasta itsestä huolehtiminen on tärkeintä. Minulla on maanis-depressiivisyyttä ja jos miehestä olisi kiinni, koko sairaus olisi hoitamatta. Mieskin saa nauttia hoidetusta sairaudestani, koska olen nykyisin normaali ja iloinenkin.

 

[alottaja]

Sitä juuri mietin, että entä jos olen masentunut, ja elämä voisi olla paljon iloisempaa ja parempaa. Toisaalta taas pelkään, että ehkä en olekaan masentunut ja minulle nauretaan että olen ihan kunnossa ja turhaa valitan. Todella ahdistava tilanne. Avun hakeminenkin tuntuu niin kamalan vaikealta, mietin että leimataanko minut sitten loppuelämäkseni masentuneeksi. Ja kun on minulla niitä hyviäkin päiviä jolloin olen onneni huipulla. Se ei mielestäni sovi masentuneisuuteen ollenkaan...

 

[neuvolaan]

Sinua ei kukaan leimaa. Soita neuvolaan ja pyydät apua. Kohta elämä hymyilee. Lääkkeet ei ole välttämättömyys. Mutta joissain tilanteissa niitä on vaan syötävä.