Olenko velvollinen kuskaamaan ja hakemaan miehen lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Ei mikään äitipuoli
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kyllä olet, kun mies on kelvannut, niin lapsetkin pitää kelvata ja niiden mukanaan tuomat velvoitteet. Toinen vaihtoehto on etsiä lapseton mies.
Höpöhöpö. Ei meidän isäpuolemme koskaan kuskaillut tai tehnyt erityispalvelksia meille lapsille. Äiti hoiti kaiken. Tietenkin yhdessä oltiin reissussa ja asuttiin, mutta isäpuolelle ei siitä seurannut ylimääräisiä velvotteita. Papan roolistaan hän nauttii nykyään täysillä, ihan vapaaehtoisesti.
 
Ei mikään äitipuoli
Voi luoja! Tietysti ne kelpaa mutta minä en ole mikään automaartinen hovikuski jatkuvasti. Kuskaan kyllä mutta ei se ole minun velvollisuuteni olla se ensisijainen kuskaaja. Omasta mielestäni ainakaan.
Eli tämä orastava liitto kaatuu siihen kun mies haluaa että kuskaat hänen lapsia ja sinä et missään nimessä halua Hänen lapsia kuskata yhtää minnekkään?
Eroa siitä siasta!!
 
9mmmm
Ärsyttää vain kun oletetaan että kyllä minun sopii kuskata. Vaikka itsellä ei olisi silloin muuta menoa niin mikä siinä on ettei voi kieltäyyä ilman että ajatellaan että miksi se ei kuskaa kun ei sillä muutakaan ole. Ei paljon kiitoksia heru.
ok ok mä aattelin et tilanne on sellanen et ei voi ollenkaan tai se on jotain komentelua. siis että miksi ei voi koskaan viedä toisne lapsia mihkään. No tuo nyt o neri juttu kyllä sillon ehkä itte menis eikä kehtais toista laittaa. ellei nyt koskaan ole omalaoittesti viemässä niin silloin kyllä itse huomauttaisin et tää on koko juttu. Eikö oikeesti muka kiitosta sano mun on pakko sano oettä emmää tunne miestä joka ei kiittäis ni pakko vähän epäillä?
 
vierailija
Eihän nyt tosin itsestäänselvyytenä toista saa pitää? Tarkotat varmasti sitä,että ei siitä vaivaa ole silloin tällöin kuskailla millon minnekkin,mutta jos aina oletetaan että olet valmis hyppäämään rattiin ku tarve vaatii ni siinä se ongelma..kyllä luulisi itse myös miehen lapsiaan kuskaavan,tai heidän oman äidin?ja vielä enemmän luulisi,että jollain keinolla osottaisi,että on kiitollinen avusta.ei sillä että jalkoihin tarvisi kapsahtaa ja kiitellä :D mutta osoittaisi että arvostaa myös sun panostasi lapsiinsa..
 
Ärsyttää vain kun oletetaan että kyllä minun sopii kuskata. Vaikka itsellä ei olisi silloin muuta menoa niin mikä siinä on ettei voi kieltäyyä ilman että ajatellaan että miksi se ei kuskaa kun ei sillä muutakaan ole. Ei paljon kiitoksia heru.
Jos sinulla on muuta menoa, et kuskaa. Normaalin miehen tulisi tämä tajuta, ja järjestää muuten lastensa kuskaamiset, ilman kitinöitä.

Ja jos ei ole muuta, kuskaat jos huvittaa. Jos ei huvita, ei voi mitään. Miehen velvollisuus tällöinkin keksiä toinen keino.
 
Ei mikään äitipuoli
Eihän nyt tosin itsestäänselvyytenä toista saa pitää? Tarkotat varmasti sitä,että ei siitä vaivaa ole silloin tällöin kuskailla millon minnekkin,mutta jos aina oletetaan että olet valmis hyppäämään rattiin ku tarve vaatii ni siinä se ongelma..kyllä luulisi itse myös miehen lapsiaan kuskaavan,tai heidän oman äidin?ja vielä enemmän luulisi,että jollain keinolla osottaisi,että on kiitollinen avusta.ei sillä että jalkoihin tarvisi kapsahtaa ja kiitellä :D mutta osoittaisi että arvostaa myös sun panostasi lapsiinsa..
Taivas varjele ja kiitos että joku tajusi!
 
vierailija
Olenko ainoa, joka ymmärtää aptä? Lasten isän ja äidin tehtävä on pääasiassa hoitaa omat lapsensa ja kuskaamiset ja kustannukset. Yövalvomiset ja välipalat.

Joskus voi tarvita apua. Silloin sitä voi pyytää vaikka mahdolliselta kumppanilta / puolisolta. Jolla on oikeus myös kieltäytyä.

Toki voi välillä auttaa. Mutta ei voi edellyttää, että uusi kumppani hoitaa aina toisten lapsia kuin omiaan. Se on isän ja äidin tehtävä priorisoida asiat niin, että saa lasten jutut hoidettua. Ei muiden.

Ap, ehkä sulle nyt on alkanut valjeta, miksi se mies on lastensa äidin ex. Mieti sitä käytöstä tässä asiassa. Onko ihannekumppanisi toimintaa tuollainen?
 
  • Tykkää
Reactions: -tibis
Olenko ainoa, joka ymmärtää aptä? Lasten isän ja äidin tehtävä on pääasiassa hoitaa omat lapsensa ja kuskaamiset ja kustannukset. Yövalvomiset ja välipalat.

Joskus voi tarvita apua. Silloin sitä voi pyytää vaikka mahdolliselta kumppanilta / puolisolta. Jolla on oikeus myös kieltäytyä.

Toki voi välillä auttaa. Mutta ei voi edellyttää, että uusi kumppani hoitaa aina toisten lapsia kuin omiaan. Se on isän ja äidin tehtävä priorisoida asiat niin, että saa lasten jutut hoidettua. Ei muiden.

Ap, ehkä sulle nyt on alkanut valjeta, miksi se mies on lastensa äidin ex. Mieti sitä käytöstä tässä asiassa. Onko ihannekumppanisi toimintaa tuollainen?
Tämä maa on vielä suossa näiden "uusperhe"-ihmisten takia. Nimenomaan niitä uuden kumppanin lapsia pitää kohdella samalla tavalla kuin omia eli kaikki lapset ovat perheen lapsia - ei isän tai äidin. Annatte lapsillenne todella huonon kuvan perhe-elämästä - tai oikeastaan ette anna sitä ollenkaan vaan näytätte millaista on kun kaksi vallasta taistelevaa yh:ta yrittää olla yhdessä.

Äiti- ja isäpuolia ihan kansansatujen luonnekuvausten mukaisina näyttää olevan vielä olemassa.

 
vierailija
Voihan siitä kieltäytyäkkin. Mutta minä lähtisin siitä että kun on uusioperhe kyseessä niin siihen kuuluu myös uusioperheen asiat. Ei se helppoa ole. Ja jos ei ole omia lapsia niin tuntuu että se ei omakaan (tai omatkaan) vie ne vähäisetkin hetket. Ja tämän oman mieheni ex olisi varmasti erittäin kiinnostunut jos kuulisi että on ongelmia lapsen kuljetusten kanssa kun he laittoivat lapset jakoon erotessaan. Ja ihan lasta ajatellen olen kuljettanut harrastuksissa ym. Mutta koulumatkan kävelee. Muistaakseni 5 kilometriä oli meillä rajana että ei kuulu koulukyydin piiriin. Ja asutaan 3 km päässä koulusta. Ja kyseessä kun on hiljainen tie niin tuota pitkin kävelee kavereidensa kanssa aamua iltaa jos ei ole pakkasilla sovittu toisten vanhempien kanssa että kimppakyydillä vuorollaan joku käy heittämässä, miten nyt vuorotkin sopii itse kullekkin. Kesällä kulkevat pyörällä. Ja parhaillaan vielä menevät pelaamaan jotakin koulullekkin illalla. Mutta ottaahan tuo lapseltakin aikaa kävellä tuo matka. Pyörällä on hetkessä perillä.
 
vierailija
Hauska toi ap:n sanamuoto: olen velvollinen... sen kun esittää noin, niin siinä on jo lähtökohtaisesti todella vahva arvolataus.

Et tietenkään ole velvollinen. Tässä maassa velvollisuuksia on vain verojenmaksu ja miehillä intti. Eikä se inttikään ole enää oikeastaan velvollisuus.

Olisit kysynyt vaikka, että onko sinulla meidän mielestä moraalinen velvollisuus.
 
Tämä maa on vielä suossa näiden "uusperhe"-ihmisten takia. Nimenomaan niitä uuden kumppanin lapsia pitää kohdella samalla tavalla kuin omia eli kaikki lapset ovat perheen lapsia - ei isän tai äidin. Annatte lapsillenne todella huonon kuvan perhe-elämästä - tai oikeastaan ette anna sitä ollenkaan vaan näytätte millaista on kun kaksi vallasta taistelevaa yh:ta yrittää olla yhdessä.

Äiti- ja isäpuolia ihan kansansatujen luonnekuvausten mukaisina näyttää olevan vielä olemassa.

Jo toinen mies joka vastaa samaan tyyliin.

Mä en näe eroa siinä, onko kyse omista vai toisen lapsista. Vaan siinä, että jos toinen vanhemmista olettaa että toinen kuskaa (aina) ja ryhtyy osoittamaan mieltään varsin lapsellisella tavalla jos toista ei huvittaisi kuskata, on koko suhde persiillään.
 
Tulipa vielä mieleen.

Jos mä sanon omalle lapsoselleni että tänään saan kävellä ihan ite treeneihisi tai jättää menemättä, mä en viitsi kuskata. Tai jos mä sanon miehen lapselle saman. Niin miksi se on pahempi siinä miehen lapsen tapauksessa?
 
vierailija
Periaatteessa uusi kumppani ei ole velvollinen tekeen mitään toisen lapsien hyväksi koska ne ei ole omia. Saa tietysti ottaa osaa toisen lasten asioihin niin paljon kuin haluaa mutta mitään velvollisuutta siihen ei ole kun ei ole niiden lasten isä tai äiti.
Itse en ainakaan ajattele että toisella on velvollisuus ottaa osaa lasten asioihin ja huoltamiseen yms. Mun lapsiahan ne on eikä sen uuden kumppanin. Onnellinen tietysti olisin jos toinen välittäisi niin paljon lapsistani että sitä omaa halua noihin löytyisi. Eihän minullakaan olisi mitään velvollisuuksia toisen lapsiin mutta omaa halua kyllä olisi pitää lapsia tasavertaisina ja ottaa osaa siihen lapsiarkeen vaikka itsellä ei lapsiakaan olisi.
 
9mmmm
Periaatteessa uusi kumppani ei ole velvollinen tekeen mitään toisen lapsien hyväksi koska ne ei ole omia. Saa tietysti ottaa osaa toisen lasten asioihin niin paljon kuin haluaa mutta mitään velvollisuutta siihen ei ole kun ei ole niiden lasten isä tai äiti.
Itse en ainakaan ajattele että toisella on velvollisuus ottaa osaa lasten asioihin ja huoltamiseen yms. Mun lapsiahan ne on eikä sen uuden kumppanin. Onnellinen tietysti olisin jos toinen välittäisi niin paljon lapsistani että sitä omaa halua noihin löytyisi. Eihän minullakaan olisi mitään velvollisuuksia toisen lapsiin mutta omaa halua kyllä olisi pitää lapsia tasavertaisina ja ottaa osaa siihen lapsiarkeen vaikka itsellä ei lapsiakaan olisi.
ei varmaankaan velvollisuusksia mutta kyllähän tuo tarkoittaa sitten kaksoiselämää. parisuhde ja sitten lapset on niinku erillään sitä suhdetta. et jos se on niin vaikeeta niin miksi mennä yhteen. noh itte jos meen parisuhteeseen joskus ja kysyn mitä mieltä lapsesta ja se olis tollain niin kyl mä sanoisin heti että liian vaikeeks menee ehkä frendei sitten.
tai voishan tuo suhde olla sellanen että sillon nnähään ku ei oo lapsia. jotenkin omituista ja sekavaa sittenkin eli ollaan saman katon alla lapsi sanoo hei mulla on nälkä uusikummpani sori ei oo mun velvollisuus tehdä ruokaa . voisikko jeesaa tässä sori ei oo mun velvollisuus . ei ei kyl kuullostaa liian vaikeelle.
mut ymmärsin ton alottajan jutun että siitä on tullu jo piika ja se on eriasia
 
  • Tykkää
Reactions: -tibis
Ei mikään äitipuoli
Mitään ei ole vastaan miehen lapsia ja kulkevat ja olevat mukana elämässä sen mitä ovat ja autan monissa asioissa jne mutta se automaattinen oletus että kuskaisin jatkuvasti ottaa jo pattiin välillä.
 
vierailija
Tämä maa on vielä suossa näiden "uusperhe"-ihmisten takia. Nimenomaan niitä uuden kumppanin lapsia pitää kohdella samalla tavalla kuin omia eli kaikki lapset ovat perheen lapsia - ei isän tai äidin. Annatte lapsillenne todella huonon kuvan perhe-elämästä - tai oikeastaan ette anna sitä ollenkaan vaan näytätte millaista on kun kaksi vallasta taistelevaa yh:ta yrittää olla yhdessä.

Äiti- ja isäpuolia ihan kansansatujen luonnekuvausten mukaisina näyttää olevan vielä olemassa.


Höpöhöpö. Ei se, että ei hoitaisi kumppanin lapsia koko ajan kuin omiaan tee kenestäkään huonoa ihmistä. Kaikkia perheessä olevia lapsia tulee tottakai kohdella tasa-arvoisesti, arvostavasti ja kunnioittavasti.

Mutta kyllä se vastuu ja velvollisuus omista lapsista on pääasiassa sillä lapsen omalla vanhemmalla. Se vastuun kantaminen ja lapsista huolehtiminen luo vanhempi-lapsisuhdetta. Jos isi käy kotona vaan nukkumassa ja se täti, joka nukkuu isin vuoteessa, hoitaa isin lapset, niin muodostuuko siinä läheinen suhde isiin?

Ja eikö juuri ole tarkoitus, että erolapsikin saa hoivaa juuri omalta vanhemnaltaan. Miten se toteutuu, jos hoitovastuu lapsesta on isin luona sillä tädillä?

Kun ikävä totuus on, että jos ja kun isin ja sen tädin suhde päättyy, niin lapsi ei todenäköisesti näe sitä tätiä enää ikinä. Vanhemmuus on ja pysyy. Joku äiti/isä"puolius" ei ole mikään virallinen suhde.
 
vierailija
Mitään ei ole vastaan miehen lapsia ja kulkevat ja olevat mukana elämässä sen mitä ovat ja autan monissa asioissa jne mutta se automaattinen oletus että kuskaisin jatkuvasti ottaa jo pattiin välillä.

Ja sitten sinä aikuisena ihmisenä sanot, että tämä ei käy. Että voit viedä lapsia joskus, mutta et joka kerta tai edes joka toinen. Isän ja äidin tehtävä on hoitaa nuo asiat yhdessä. Taksitkin kulkee.

Jos mies ottaa siitä palkokasvin sieraimeen niin mieti, haluatko olla oikeasti ihmisen kanssa, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan eikä kunnioita sinun mielipidettäsi asiassa? Luuletko, että suhteen jatkuessa tämä olisi ainoa ongelma? Saat varmasti huomata, että jos et tanssi miehen pillin mukaan, niin kiukuttelu on taattua.

Ensi kerralla soita lasten äidille, jos isä ei hoida tehtäviään ja pyydä äitiä hoitamaan ne.
 
Mitään ei ole vastaan miehen lapsia ja kulkevat ja olevat mukana elämässä sen mitä ovat ja autan monissa asioissa jne mutta se automaattinen oletus että kuskaisin jatkuvasti ottaa jo pattiin välillä.
En ymmärrä miten tällä palstalla saadaan kaikesta aikaiseksi tappelu. Minusta ap:lla on järki päässä, eikä hän ole mikään taksikuski, jonka voi tilata halutessaan.

Asuttehan erilläänkin. Ei tainnut tulla puheeksi kuinka pitkä suhteenne on ollut. Jopa tapauksessa jos suhde on sellaisessa vaiheessa, että et ole vielä edes samassa taloudessa ns. "äitipuoli", vaan pikemminkin miehen seurustelukumppani, niin et ole mielestäni velvollinen toimimaan taksikuskina. Ensisijaisesti se on biologisten vanhempien duunia, johon sinun voidaan jossakin määrin olettaa osallistuvan kauniilla pyynnöllä ja kiitoksella - ajoittain. Ei siis koko ajan ja kaiken aikaa.

Ehkä myöhemmässä vaiheessa jos tulee muutto yhteen ja suhde tiivistyy, voi tämä "äitipuolen" rooli saada isomman osan, jolloin sinun ehkä kuuluukin MELKEIN samalla tavalla osallistua lasten asioihin kuin biologisten vanhempien.
 
Tämä maa on vielä suossa näiden "uusperhe"-ihmisten takia. Nimenomaan niitä uuden kumppanin lapsia pitää kohdella samalla tavalla kuin omia eli kaikki lapset ovat perheen lapsia - ei isän tai äidin. Annatte lapsillenne todella huonon kuvan perhe-elämästä - tai oikeastaan ette anna sitä ollenkaan vaan näytätte millaista on kun kaksi vallasta taistelevaa yh:ta yrittää olla yhdessä.

Äiti- ja isäpuolia ihan kansansatujen luonnekuvausten mukaisina näyttää olevan vielä olemassa.

No ei sekään kovin hyvää kuvaa perhe-elämästä anna, että toinen vanhemmista olettaa sen toisen aikuiseen hoitavan yksin lapsiin liittyvät velvollisuudet ja pitää tätä muuten itsestäänselvyytenä... ihan vaikka olisi perinteinen ydinperhekin.
 

Yhteistyössä