Olenko turhaan katkera?

Ja jos ei voi olla varma tasapuolsiuudesta, niin en minä ainakaan lapsiani vie mummolaan jouluksi. Enkä ala itse osatmaan samaa tavaravuorta lapsilleni sen takia, että mummo ehkä lahjoo vain joitakin.
Meillä esim. niin että mummolaan on ostettu jostain halpiskorista joku -70% lahja. Ja se on kauan pyörinyt mummolassa. Lapsia on 3 ja lapsenlapsia siis joka perheessä. Ja tietysti meidän lapselle annetaan tuo valmiiksi ostettu krääsä joka ei muualle kelpaa. Ja vieläpä niin, että ensin lapseltamme kysytään, pitäisikö hän tästä lelusta ja kun h än vastaa että ei pidä eikä halua, niin silti se hänelle tuodaan syntymäpäiävänä.

Muille ei kehdata, kun näillä jo valmiiksi palvova suku ja palvovat isovanhemmat, kun toinen vanhempi on ainoa lapsenlapsi. ja on kilpailua. Joten heille annetaan ja arvostetaan eri tavalla.

siis kun toisen perheessä toinen vanhempi on ainoa lapsi.

 

Tiedän että omat vanhempani ostavat siskoni tytölle lahjaksi miniläppärin ja meidän lapset saavat kirjat ja My little Ponyt (jota ovat siis toivoneetkin) Enkä ole katkera. Siskoni perheellä on vähemmän rahaa kuin meillä ja toisaalta siskoni lapsi on jo 14v ja omani 2v ja 4v, joten hieman suhteellisuuttakin pitää olla

 

Ja jos epäreiluudesta mainitset, niin alkavat marttyyreiksi tai haukkuvat ahneeksi toisille lapsilleen tai katkaaisevat välit ja kohtelevat lapsia entistä huonommin.

Itse olen ainakin tästä oppinut sen, että kerron lapsilleni, että AINA saa kertoa, jos tuntuu, että saa huonompaa kohtelua tai vähemmän. En suutu tästä, en ala syyllistää, en katkaise välejä, en jätä entistä vähemmälle, jne. Saa kertoa. Sitten itse yritän kertoa mistä johtuu käytös ja jos edelleen lapsella paha mieli niin kysyn mitä hänen mielstä hänen pitäisi saada.

Lasten välit parantuneet tosi paljon näin. Esim. kun esikoinen kysyi, miksi kuoups saa aina mitä haluaa. Niin kerroin, että mielestäni hänen pyynnöt ovat olleet järkeviä ja tarpeellisia. On pyytänyt kirjaa tai elokuvaa tai kerää sitä maailman aarteet -sarjaa. Joskus on muös saanut lelun.

Ja olen kysynyt esikoiselta, haluaako hänkin nämä samat jutut. esikoinen on vastannut, että ei tee kivillä mitään eikä halua niitä. Ja sitten olen kertonut että se, mitä esikoinen toivoo, on niin kallis että en pysty sitä toteuttaa. Ei ole rahaa. (oma kallis lemmikki ja sen ylläpito maksaa).

Ja esikoiselle on tullut parempi mieli, ja olen eddelleen kertonut, että ei kuopus saa kaikkea ja rakastan molempia yhtä paljon, ja mielestäni kun esikoisella on kalliimmat harrastukset, nniin se, että kuopus esim. kerää noita kiviä, on ikään kuin sama asia. Ja kaikilla on hyvä mieli.

Eli saan olla kiitollinen tuosta epäreiluudesta. koska itse olen siitä jotain oppinut.