Olenko tosiaan ainoa, joka otti vanhemmiltaan opiskeluaikana vastaan vain välttämättömän avun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä vain

Vieras
Mielestäni oli oikeasti aivan ihanaa huomata, että pärjäsin itsenäisesti ja kykenin elättämään itseni :) Oli vastuullinen olo, kun sai laskeskella rahojen riittävyyttä ja tunsin ylpeyttä siitä, että olin kaikki rahat itse työlläni ansainnut =) Tuo taloudellinen itsenäisyys oli minulle yhtä tärkeä asia kuin se, että tein itse kaikki kotityöt. Näitä elämyksiä en olisi saanut, jos vanhempani olisivat liikaa auttaneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Mielestäni oli oikeasti aivan ihanaa huomata, että pärjäsin itsenäisesti ja kykenin elättämään itseni :) Oli vastuullinen olo, kun sai laskeskella rahojen riittävyyttä ja tunsin ylpeyttä siitä, että olin kaikki rahat itse työlläni ansainnut =) Tuo taloudellinen itsenäisyys oli minulle yhtä tärkeä asia kuin se, että tein itse kaikki kotityöt. Näitä elämyksiä en olisi saanut, jos vanhempani olisivat liikaa auttaneet.

Opiskellessani sairaanhoitajaksi olin jo asunut omillani ja vaikka oli tiukkaa opintotukien kanssa pärjätä, nii en vanhempieni pussilla käynyt.Töitä tein kaikki lomat ja viikonloput, mutta ei kaduta pätkääkään.Sain niin arvokasta työkokemusta jo ennen valmistumista, että työelämään hyppääminen oli helppoa.
En ymmärrä miksi minun vanhempani olisi pitänyt minun elämiseni kustantaa.Toki heiltä olisin rahaa saanut, jos olisin pyytänyt.
 
Jos luit toista ketjua, niin varmasti huomasit (ellet ole joku puusilmä ), että muitakin löytyy. Ja mitä hittoa se taloudellinen tuki oikein on?!! Ihmiset tuntuvat puhuvan ihan eri asioista. Joku esimerkiksi oli laskenut taloudelliseksi avuksi myös saamansa syntymäpäivälahjan, kieltäydyittekö te niistäkin? Ja jos porukat vieraillessaan toivat ruokakassin, niin ette ottaneet sitä vastaan?
 
en minäkään ole, kuin välttämättömän tuen ottanut vastaan, mutta kuka määrittelee paljon on välttämätön. Se kun vaihtelee tianteiden mukaan. Jyväskylän vuokrilla ja työtilanteella mun välttämätön saattoi olla vähän enempi, kuin jonkun muun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hohhoijaa:
Jos luit toista ketjua, niin varmasti huomasit (ellet ole joku puusilmä ), että muitakin löytyy. Ja mitä hittoa se taloudellinen tuki oikein on?!! Ihmiset tuntuvat puhuvan ihan eri asioista. Joku esimerkiksi oli laskenut taloudelliseksi avuksi myös saamansa syntymäpäivälahjan, kieltäydyittekö te niistäkin? Ja jos porukat vieraillessaan toivat ruokakassin, niin ette ottaneet sitä vastaan?

kiinnostaa sama asia, joten vastatkaapa te täysin omillanne toimeen tulleet....
 
Vanhempani ostavat minulle vieläkin synttäri- ja joululahjoja, lasketaanko nekin? En ole pyytänyt mitään eivätkä he minun elämistäni maksa, mutta antavat minulle välillä isompiakin lahjoja. Olenko heistä riippuvainen vai en?
 
Mä kävin töissä opiskeluaikana ja osittain sillä rahoitin opiskelujani. Pari kertaa pyysin vanhemmilta rahaa, kun tuli isot lisäverot maksettavaksi. Yleensä silloin sain sit myös esim. joululahjaks rahaa, jonka ilomielin otin vastaan.
Mulla oli yks opiskelukaveri, (jolle vanhemmat osti auton, maksoi opiskelukaupungin asunnon vuokran, kotikaupungissa vanhempien ostama kämppä, ym.) harmitteli usein,. että miten sä jaksat tehä viikonloput töitä...ja kun hänellä ei sit ollu kaveria baariin lähtemään kun mun piti olla töissä!!!
Kyllä sillon joskus otti pattiin, mut näin jälkeenpäin ei harmita...mulla on perhe, ihana mies, lapset ja velkainen omakotitalo, kaveri asuu edelleen siinä vanhempien ostamassa kämpässä yksin ja törsää isin rahoja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Tekeekö se saatu apu jotenkin huonomman ihmisestä?

Näyttää tekevän, mä otan kaikki rahat vastaan mitä mulle annetaan, en oo nirso, tyhmyyttä kieltäytyä rahasta.

Ja olen ihan töissä käyvä ihminen ;)
 
Ei meilläkään rahaa jaeltu, kun muutin pois kotoa, eikä kyllä kotonakaan. Mä sain mutsilt joka kuukaus 20e tilille tiettynä päivän, muulloin jos johonki tarttin ni aina piti perustella mihin tarvii jne. enkä kyllä pyytänytkään jos en oikasti tarttenut.
 
mä olin asunut mieheni kanssa yhdessä jo pari vuotta kun lähdin opiskelemaan, että mitä hittoa mun vanhemmat olis mua alkaneet siinä vaiheessa auttaa? :o olis kyllä tuntunut aika oudolta. ihan itte olen makaroonini ostanut ja bussilippuni maksanut.
 
Kyllä olisin mielihyvin ottanut vastaan kaiken taloudellisen tuen mitä olisin vain saanut. Mutta kun sitä ei ollut tarjolla niin pakkohan oli pärjätä ilman (sain kyllä vanhemmiltani joskus syntymäpäivä- ja joululahjoja ja heidän luona käydessäni ruuat ym, mutta en siis suoraan rahaa tai muutakaan säännöllistä tukea).
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh:
mä olin asunut mieheni kanssa yhdessä jo pari vuotta kun lähdin opiskelemaan, että mitä hittoa mun vanhemmat olis mua alkaneet siinä vaiheessa auttaa? :o olis kyllä tuntunut aika oudolta. ihan itte olen makaroonini ostanut ja bussilippuni maksanut.

Niin juu, ehkä vähän riippuu kanssa mihin ajankohtaan nuo opiskelut sijoittuvat. Siis lukiolaisena ja heti sen jälkeen olisin todella mielelläni ottanut vastaan taloudellista tukea vanhemmilta, ajoittain ihan kaipasin sitä.

Nyt reilu 30v perheenäitinä ja vuosia työelämässä olleena kun olen alkanut opintoja suunnittelemaan en todellakaan osaa kuvitella että vanhempani jotenkin tukisivat minua taloudellisesti.
 

Yhteistyössä