esikoiselle kummi
Meillä on yksi hyvä kummiehdokas, siis olemme pyytäneet itseasiassa häntä jo lapsemme kummiksi ja hän on suostunut. Ev.lut. kirkkoon kastamme lapsemme. Lähipiirissämme kuitenkin todella vähän kuuluu ev.lut-kirkkoon tuttavia, joten kummiehdokkaita oli muutenkin todella vähän. Nykyisten sääntöjen mukaan tarvitsee kastamiseen olla vain yksi kummi, poikkeustapauksena.
Mieheni haluaisi toiseksi kummiksi veljensä. Veli ei kuitenkaan ole läheisissä tekemisissä perheemme kanssa, eivät soittele keskenään eikä veli koskaan kysele kuulumisiamme eikä ole esim. lapsemme syntymän jälkeen ottanut mitään yhteyttä onnitellakseen vaikka hänelle lapsemme syntymästä ilmoitimme, ei muutenkaan ole kiinnostunut perheestämme. Veli on mielestäni "hulttio", joka ei ole omastakaan elämästään saanut kiinni, ongelmaa alkoholin ym. kanssa mitä mieheni ei kuitenkaan halua myöntää. Mieheni on loukkaantunut, kun haluan vain yhden kummin, enkä hänen veljeään toiseksi kummiksi. En halua loukata miestäni, mutta en halua että tämä miehen veli olisi lapsellemme kummi, kun en luota tähän veljeen ollenkaan. Olen kyllä sanonut miehelleni, että haluan sellaisen kummin (olkoonkin vain yhden) johon voin luottaa ja jonka hoitoon esim. lapsemmekin uskaltaisin joskus jättää, jos tarve tulisi.
Mitä tekisitte tilanteessa?
Mieheni haluaisi toiseksi kummiksi veljensä. Veli ei kuitenkaan ole läheisissä tekemisissä perheemme kanssa, eivät soittele keskenään eikä veli koskaan kysele kuulumisiamme eikä ole esim. lapsemme syntymän jälkeen ottanut mitään yhteyttä onnitellakseen vaikka hänelle lapsemme syntymästä ilmoitimme, ei muutenkaan ole kiinnostunut perheestämme. Veli on mielestäni "hulttio", joka ei ole omastakaan elämästään saanut kiinni, ongelmaa alkoholin ym. kanssa mitä mieheni ei kuitenkaan halua myöntää. Mieheni on loukkaantunut, kun haluan vain yhden kummin, enkä hänen veljeään toiseksi kummiksi. En halua loukata miestäni, mutta en halua että tämä miehen veli olisi lapsellemme kummi, kun en luota tähän veljeen ollenkaan. Olen kyllä sanonut miehelleni, että haluan sellaisen kummin (olkoonkin vain yhden) johon voin luottaa ja jonka hoitoon esim. lapsemmekin uskaltaisin joskus jättää, jos tarve tulisi.
Mitä tekisitte tilanteessa?