Mitä mieltä olette, olenko hirveä äitipuoli kun en välillä voi edes sietää mieheni lapsia edellisestä liitosta?
Onhan niillä lapsilla hetkensä, mutta varsinkin se 13-poika on ihan käsittämättömän rasittava... Oltiin juuri Lapissa pitkä viikonloppu. (siis todella piiitkä). Miehenikin sanoo että hänen poikansa on varmasti epäurheilullisin ihminen mitä on ikinä tavannut. Esim. ei muka jaksa nostaa kurkkupurkkia jääkaapista kun on niin painava... 13-vuotias poika! Sitten en tiedä mikä syndrooma pojalla oikeen on kun ei tunnu olevan kipukynnystä laisinkaan. Esimerkiksi lapissa hän liukastui kun käveltiin ja varmaan takapuoli vähän tärähti. Mutta tämä makasi maassa ja karjui että "isä tule auttamaan, en pysty nousemaan" ja itki vielä puoli tuntia autossa hysteerisenä kun sattui muka niin helvetisti(ei tullut edes mustelmaa...) Lauantaina hiihdettiin murtsikkaa - oli ihan mielettömästi lunta ja ihana keli. Noin 500m päästiin kun alkoi nassutus (jalat puutuu, mono hiertää, jano, väsyttää...)Lapset sitten saivat kympin rahaa ja menivät mihin menivät, me jatkettiin hiihtoa. Sunnuntaina oltiin mäessä ja kakaroille vuokrattiin sukset. Poika sitten tietenkin kaatui heti kärkeen oikeen näyttävästi kun lihasvoima ja tasapaino on nolla(ja itki/kiljui hysteerisenä ettei osaa laskea ja huusi ja kirosi isänsä ja siskonsa). Ihan helvetin noloa. Näitä hysteerisiä itku/raivokohtauksia tuntuu tulevan tämän tästä. Ei yhtään harrastusta tai ystävää, eikä kestä pienintäkään vastoinkäymistä (esim hävitä korttipelissä =raivokohtaus). Poika vaan haluaisi pelata pleikkaa tai katsella TV:tä yksin kaiket päivät ja syödä sipsejä.
Mitään kiitosta siitä että vietiin Lappiin ei tullut - itse asiassa ei sanonut edes hei minulle tai isällensä kun vietiin ne maanantaina kotiin. Nassutti vaan kuinka ei päässyt kylpylään ja jouti turhaan raahaamaan uikkarit mukaan- kun meidän mielestä ei ollut mitään järkeä ajaa 700 km ja mennä uimaan (kotipaikkakunnalakin on kaksi kylpylää ja neljä uimahallia).
11-v tyttö on kyllä useimmiten ihan kiva ja itseasiassa oikeen hyvä tyyppi, mutta saa hänkin hauskoja raivareita melkein joka viikonloppu. . Tulee ihan sellainen fiilis että en ikinä halua omia lapsia, jos on pienikin mahdollisuus että niistä tulee tällaisia.
Sanokaa suoraan arvostelenko epäreilusti, en itse asiassa tiedä onko tämä ihan normaalia esiteinin arkea? Jos näin on, lupaan katsoa itseäni syvälle sisimpään ja muokata omia asenteitani. Teen kuitenkin aina kaikkeni että lapset viihtyisivät meillä ja saisivat kokea isänsä kanssa mukavia hetkiä. Nyt ne vain tuntuvat olevan yhtä huutoa...
Onhan niillä lapsilla hetkensä, mutta varsinkin se 13-poika on ihan käsittämättömän rasittava... Oltiin juuri Lapissa pitkä viikonloppu. (siis todella piiitkä). Miehenikin sanoo että hänen poikansa on varmasti epäurheilullisin ihminen mitä on ikinä tavannut. Esim. ei muka jaksa nostaa kurkkupurkkia jääkaapista kun on niin painava... 13-vuotias poika! Sitten en tiedä mikä syndrooma pojalla oikeen on kun ei tunnu olevan kipukynnystä laisinkaan. Esimerkiksi lapissa hän liukastui kun käveltiin ja varmaan takapuoli vähän tärähti. Mutta tämä makasi maassa ja karjui että "isä tule auttamaan, en pysty nousemaan" ja itki vielä puoli tuntia autossa hysteerisenä kun sattui muka niin helvetisti(ei tullut edes mustelmaa...) Lauantaina hiihdettiin murtsikkaa - oli ihan mielettömästi lunta ja ihana keli. Noin 500m päästiin kun alkoi nassutus (jalat puutuu, mono hiertää, jano, väsyttää...)Lapset sitten saivat kympin rahaa ja menivät mihin menivät, me jatkettiin hiihtoa. Sunnuntaina oltiin mäessä ja kakaroille vuokrattiin sukset. Poika sitten tietenkin kaatui heti kärkeen oikeen näyttävästi kun lihasvoima ja tasapaino on nolla(ja itki/kiljui hysteerisenä ettei osaa laskea ja huusi ja kirosi isänsä ja siskonsa). Ihan helvetin noloa. Näitä hysteerisiä itku/raivokohtauksia tuntuu tulevan tämän tästä. Ei yhtään harrastusta tai ystävää, eikä kestä pienintäkään vastoinkäymistä (esim hävitä korttipelissä =raivokohtaus). Poika vaan haluaisi pelata pleikkaa tai katsella TV:tä yksin kaiket päivät ja syödä sipsejä.
Mitään kiitosta siitä että vietiin Lappiin ei tullut - itse asiassa ei sanonut edes hei minulle tai isällensä kun vietiin ne maanantaina kotiin. Nassutti vaan kuinka ei päässyt kylpylään ja jouti turhaan raahaamaan uikkarit mukaan- kun meidän mielestä ei ollut mitään järkeä ajaa 700 km ja mennä uimaan (kotipaikkakunnalakin on kaksi kylpylää ja neljä uimahallia).
11-v tyttö on kyllä useimmiten ihan kiva ja itseasiassa oikeen hyvä tyyppi, mutta saa hänkin hauskoja raivareita melkein joka viikonloppu. . Tulee ihan sellainen fiilis että en ikinä halua omia lapsia, jos on pienikin mahdollisuus että niistä tulee tällaisia.
Sanokaa suoraan arvostelenko epäreilusti, en itse asiassa tiedä onko tämä ihan normaalia esiteinin arkea? Jos näin on, lupaan katsoa itseäni syvälle sisimpään ja muokata omia asenteitani. Teen kuitenkin aina kaikkeni että lapset viihtyisivät meillä ja saisivat kokea isänsä kanssa mukavia hetkiä. Nyt ne vain tuntuvat olevan yhtä huutoa...
