M
minä vaan...
Vieras
Odotan ensimmäistä lastani, olen ollut vain vähän aikaa poikaystäväni kanssa yhdessä ja muutamme pian ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme. Olemme kutienkin tunteneet useamman vuoden, josta suurimma osan olleet todella hyviä ystäviä. Edellisestä poikaystävästäni erosin reilu vuosi sitten, hän oli nykyisen poikaystäväni hyvä ystävä. Tutustuimme siis häen kauttaan. Meillä ei todellakaan ollut mitään muuta kun ystävyyttä ennen eroa, eikä pitkään sen jälkeenkään. Kuitenkin kävi sitten niin että rakastuin tähän entisen poikaystävni kaveriin joka oli melkein ainoa ihminen joka minua tuki erossa ja oli ystäväni senkin jälkeen.
Ymmärrän että tämä on ollut vaikea asia sulattaa entiselle poikaystävälleni. Varsinkin nyt kun vauva on tulossa (emme suunnitelleet vaan kävi vahinko). Olen yrittänyt pysyä hyvissä väleissä entiseni kanssa, ihan jo senkin takia että meillä on yhteistä ystäväpiiriä. Muutenkin toivoin että voisimme olla kavereita, koska vaikka meidän juttumme ei toiminut, hän kutienkin on mukava ihminen ja vietin hänen kanssaan monta vuotta. Emmekä eronneet mitenkään riidoissa vaan yhteisellä päätöksellä pitkän yrittämisen ja pähkäilyn jälkeen. Eron jälkeen hän teki minulle moneen kertaan selväksi että meillä ei ollut enää missään tapauksessa yhteistä tulevaisuutta paitsi kavereina. Tapaili toisia tyttöjä yms. Päätin siis itsekkin mennä eteenpäin.
Olen viime aikoina muutaman kerran tavannut entistä poikaystvääni, olemme käyneet kahvilla tai syömässä. Vaikka on kulunut jo yli vuosi erostamme ja olen ollut useamman kuukauden yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa hän ei tunnu pääsevän siitä yli. Hänelle on suuri henkilökohtainen loukkaus että olemme yhdessä. Ymmärrän että tilanne outo ja herättää paljon kysymyksiä joihin olen kaikkiin rehellisesti vastannut. Silti hänelle kaikki on henkilökohtaista loukkausta josta hän pitää sinnikkäästi kiinni. Kuulemma olen mennyt liian nopeasti eteenpäin ja ylittänyt sellaisen rajan mitä ei kuulu ylittää (mennyt yhteen entisen poikaystävän kaverin kanssa). Aina hänet nähtyäni minulla on todella kurja olo. Entiseni tekee monin sanoin selväksi kuinka olen häntä loukannut ja tehnyt erittäin väärin. Myös sanonut paljon muutakin todella loukkaavaa. Minä en kuitenkaan saa olla koskaan loukkaantunut koska hänellä vain on siihen oikeus koska minä olen ollut paha ihminen. Olen kyllästynyt pyytelemään anteeksi sitä että olen onnellinen nyt ja elämäni on mukavaa. Ymmärrän että entiselläni on vaikeaa varmasti monesta muustakin syystä kuin vain tämän takia, olen kuitenkin kyllästynyt siihen että tunnun olevan syypää kaikkeen. Myös siihen että aikanaan erosimme.
Tiedän että helpointa olisi vain olla pitämättä häneen yhteyttä ja välittämättä siitä mitä hän ajattelee. Se on kutienkin vaikeaa koska meillä on yhteisiä kavereita. Joudun häntä kuitenkin välillä näkemään ja olisi kiva olla ihan suht hyvissä väleissä. EN kutenkaan taida voida tilanteelle mitään...
Ymmärrän että tämä on ollut vaikea asia sulattaa entiselle poikaystävälleni. Varsinkin nyt kun vauva on tulossa (emme suunnitelleet vaan kävi vahinko). Olen yrittänyt pysyä hyvissä väleissä entiseni kanssa, ihan jo senkin takia että meillä on yhteistä ystäväpiiriä. Muutenkin toivoin että voisimme olla kavereita, koska vaikka meidän juttumme ei toiminut, hän kutienkin on mukava ihminen ja vietin hänen kanssaan monta vuotta. Emmekä eronneet mitenkään riidoissa vaan yhteisellä päätöksellä pitkän yrittämisen ja pähkäilyn jälkeen. Eron jälkeen hän teki minulle moneen kertaan selväksi että meillä ei ollut enää missään tapauksessa yhteistä tulevaisuutta paitsi kavereina. Tapaili toisia tyttöjä yms. Päätin siis itsekkin mennä eteenpäin.
Olen viime aikoina muutaman kerran tavannut entistä poikaystvääni, olemme käyneet kahvilla tai syömässä. Vaikka on kulunut jo yli vuosi erostamme ja olen ollut useamman kuukauden yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa hän ei tunnu pääsevän siitä yli. Hänelle on suuri henkilökohtainen loukkaus että olemme yhdessä. Ymmärrän että tilanne outo ja herättää paljon kysymyksiä joihin olen kaikkiin rehellisesti vastannut. Silti hänelle kaikki on henkilökohtaista loukkausta josta hän pitää sinnikkäästi kiinni. Kuulemma olen mennyt liian nopeasti eteenpäin ja ylittänyt sellaisen rajan mitä ei kuulu ylittää (mennyt yhteen entisen poikaystävän kaverin kanssa). Aina hänet nähtyäni minulla on todella kurja olo. Entiseni tekee monin sanoin selväksi kuinka olen häntä loukannut ja tehnyt erittäin väärin. Myös sanonut paljon muutakin todella loukkaavaa. Minä en kuitenkaan saa olla koskaan loukkaantunut koska hänellä vain on siihen oikeus koska minä olen ollut paha ihminen. Olen kyllästynyt pyytelemään anteeksi sitä että olen onnellinen nyt ja elämäni on mukavaa. Ymmärrän että entiselläni on vaikeaa varmasti monesta muustakin syystä kuin vain tämän takia, olen kuitenkin kyllästynyt siihen että tunnun olevan syypää kaikkeen. Myös siihen että aikanaan erosimme.
Tiedän että helpointa olisi vain olla pitämättä häneen yhteyttä ja välittämättä siitä mitä hän ajattelee. Se on kutienkin vaikeaa koska meillä on yhteisiä kavereita. Joudun häntä kuitenkin välillä näkemään ja olisi kiva olla ihan suht hyvissä väleissä. EN kutenkaan taida voida tilanteelle mitään...
