C
C harmaissa
Vieras
Olin eilen yksin ostoksilla ja lähtiessäni olin vannottanut miehelleni rautalangasta vääntäen miten 1v 1kk tytöstämme tulee huolehtia: portaiden portit pidettävä kiinni, ulkona vahdittava koko ajan ettei juokse parkkikselle, ei saa jättää pihan 6- vuotiaiden kanssa keskenään leikkimään jne. Miehelläni kun tuntuu olevan itseäni huomattavasti "rennompi" suhtautuminen tyttömme kaitsemiseen ja käsitykseen siitä, mitä tuonikäiselle voi sattua, kun aikuisen silmä välttää.
No palatessani kuulin sitten, että mies oli saanut myynnissä olleen automme kaupaksi ja että naapurin pojat (4- ja 6v.) olivat leikkineet tytön kanssa olkkarissamme "5 minuuttia", kun paperityöt oli ulkona tehty. Palkaksi pojille mies osti jäätelöt - ja siis kävi hakemassa ne lähikaupasta (autolla) sillä välin, kun pojat "vahtivat" tyttöämme!
Sain aivan kauheat kilarit ja huutoraivarit, että miten helvetissä 35-vuotias mies voi ajatella tuon ikäisten poikien olevan kykeneväisiä "vahtimaan" 1- vuotiasta! Mitä olisivat tehneet, jos tyttö olisi kaatunut ja satuttanut itsensä? Entä jos olisi laittanut jotain pientä suuhunsa ja tukehtunut: se 4-vuotiasko olisi sitten pelastanut tytön tukehtumiselta??
Olen aivan raivoissani edelleen, mutta mies vain väittää minun ylireagoivan, koska tapanani on ajatella aina pahinta. No eikös siihen juuri pidäkin 1-vuotiaan kanssa varautua?? Olenko siis "HULLU JA NEUROOTTINEN AKKA" vai SUHTAUDUNKO KUTEN HUOLEHTIVAN ÄIDIN PITÄÄKIN?
Omasta mielestäni mies saisi painua hevon helvettiin enkä koskaan enää aio jättää lasta kaksi hänen kanssaan. Syksyllä vaan on syntymässä toinen ja isääkin siis hoitoapuna tarvittaisiin...
No palatessani kuulin sitten, että mies oli saanut myynnissä olleen automme kaupaksi ja että naapurin pojat (4- ja 6v.) olivat leikkineet tytön kanssa olkkarissamme "5 minuuttia", kun paperityöt oli ulkona tehty. Palkaksi pojille mies osti jäätelöt - ja siis kävi hakemassa ne lähikaupasta (autolla) sillä välin, kun pojat "vahtivat" tyttöämme!
Sain aivan kauheat kilarit ja huutoraivarit, että miten helvetissä 35-vuotias mies voi ajatella tuon ikäisten poikien olevan kykeneväisiä "vahtimaan" 1- vuotiasta! Mitä olisivat tehneet, jos tyttö olisi kaatunut ja satuttanut itsensä? Entä jos olisi laittanut jotain pientä suuhunsa ja tukehtunut: se 4-vuotiasko olisi sitten pelastanut tytön tukehtumiselta??
Olen aivan raivoissani edelleen, mutta mies vain väittää minun ylireagoivan, koska tapanani on ajatella aina pahinta. No eikös siihen juuri pidäkin 1-vuotiaan kanssa varautua?? Olenko siis "HULLU JA NEUROOTTINEN AKKA" vai SUHTAUDUNKO KUTEN HUOLEHTIVAN ÄIDIN PITÄÄKIN?
Omasta mielestäni mies saisi painua hevon helvettiin enkä koskaan enää aio jättää lasta kaksi hänen kanssaan. Syksyllä vaan on syntymässä toinen ja isääkin siis hoitoapuna tarvittaisiin...