S
sofia1
Vieras
Tilanne on tämä: ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, välillä ollaan erottu, mutta palattiin yhteen. Oltiin päälle 20 kun alettiin seurustella. Ei oikein aluksi osattu olla yhdessä, kummatkaan kunnolla ennen seurustelleet. Olemme nyt olleet 2 vuotta yhdessä sen jälkeen kun erosimme välillä. Asumme yhdessä. Meillä on molemmilla hyvät ammatit ja asiat tasapainossa. Silloin kun olimme välillä erossa, mies meni täysin pois tolaltaan, huomasi kuinka olen hänen elämänsä nainen ja itki katkerasti miksi ei koskaan kihlannut minua. Hän oli äärettömän mustasukkainen minusta ja halusi minut takaisin. Nyt kun olemme olleet 2 vuotta yhdessä tämän "välieron" jälkeen, hän ei ole vieläkään kihlannut minua. Minusta tuntuu kuin hän huomaisi arvoni vasta sitten kun olen poissa. Kun olen esim. vanhempieni luona käymämässä, hän ei saa edes nukuttua ilman minua. Mutta kun olen paikalla, hän saattaa käyttäytyä välinpitämättömästi minua kohtaan, mutta välillä kaipaa hellyyttä. Kyllä hän minua rakastaa, kyllä minä sen tiedän, mutta "perus jästipää" luonteen omaavana hän oppii kaiken kantapään kautta. Kysymys siis kuuluu, jos minä olen hänelle itsestäänselvyys, mitä tehdä?
