Olenko mä mielisairas?!?

Toisina päivinä olen todella energinen. Siivoan, lenkkeilen, teen kaikenlaista hauskaa lasten kanssa, elämä tuntuu tosi mukavalle. Tätä kestää esim. 5 päivää.
Sitten tulee päivä, joka on vähän huonompi. En jaksa mitään, olen vaan.
Sitten menee huonommin: tiuskin ja huudan lapsille koko ajan, en jaksa tehdä heille ruokaa vaan syötän pelkkää jogurttia, banaania, leipää, muroja, nakkeja jne. En jaksa pukeutua vaan ollaan koko päivä yöpuvussa. Kuopus on samassa vaipassa aamusta iltaan. Illalla en jaksa harjata omia tai lasten hampaita, hermo on tosi kireällä, en jaksa en jaksa en jaksa.
Huonoa vaihetta kestää vaikkapa viikko, sitten tulee parempi päivä, ja seuraavat viitisen päivää menee taas tosi hienosti, kaikki tuntuu kivalta, jaksan vaikka mitä, jne.
Olenkohan mä oikeasti hullu, mielisairas, sekopää? Suvussani on kaksisuuntaista mielialahäiriötä (meniköhän oikein?) sairastava henkilö, ja äitini on sairastanut pahan masennuksen. Olenko mä nyt sekoamassa? En halua tulla samanlaiseksi: välillä mielisairaalassa, välillä kotona, pitkäaikaislääkitys ja terapiaa. Lapsillani on vain minut, isä ei ole halukas eikä kykeneväkään huolehtimaan heistä. Mitä heille tapahtuu, jos sekoan?
Eilen vielä oli ihana, pirteä päivä. Tänään on harmaampaa. Pelkään huomista. En halua olla karjuva ja lapsia läimäyttelevä zombie-hirviöäiti. Nyt on sellainen olo kun ympärillä olisi pelkkää harmaata vaan.

 

ööö...
Jos sä olet mielisairas, niin sitten kai aika moni ihminen on. Musta toi kuulosti ihan tavalliselta perhearjelta. =)

 

Minusta sinun kannattaisi käydä esimerkiksi mielenterveystoimistossa tai yksityisellä psykiatrilla arvioimassa asiaa taustojesi valossa. Saat ainakin mielenrauhan tai sitten tarvittavat ohjeet. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on lievempääkin "versiota" eikä välttämättä tarvitse pelätä pahinta . Voi olla ihan ns. normaaliakin vaihtelua, mutta silti kannattaisi ehkä käydä.

 

Kaverilla on tota maanisdepressiivisyyttä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ja kuulosti kyllä hyvinkin samalta :/ Kaikilla on heittelyjä mielialoissa, se on normaalia, mutta jos se menee ihan noin että välillä on ylitouhukas ja välillä ylivetämätön, niin se kyllä voi viitata tuollaiseen. Mutta kun ajoissa hakee apua, niin pääsee helpommalla. Ja saapahan ainakin varman diagnoosin/terveen paperit

Ja tämän kaverini äidillä on sama mielialahäiriö... Että en tiedä, mutta usein kuulee että tätä on suvussa useammallakin

 

toi on niin tuttu tunne. silloin kun menee hyvin, menee todella hyvin.
sit kun menee huonosti, ryven masennuksen suuressa suossa.
pahinta on aina se kun ei tiedä huomisen olo tilaa...voi tippua korkeelta ja kovaa...
voimia! kyllä myö pärjätään!

 

Meillä kaikilla on sekä hyviä että huonoja päiviä!

Mutta ei kai ny samassa vaipassa koko päivää??? pakko kysyä kun se pisti silmään tuolla kirjoituksessas.

 

Mua pelottaa se, että menen niin äärimmäisyyksiin. Hyvän kauden aikana olen supertehokas ja näytänkin hyvältä, kun meikkaan ja pukeudun nätisti, jne. Huonona aikana taas en käy suihkussa, en jaksa huolehtia lasteni siisteydestä (en pese heidän hampaita, en kylvetä heitä, he ovat päivästä toiseen samoissa vaatteissa jne ). Menen ylös alas, huono kausi seuraa parempaa kautta jne. En ole ennen ollut tällainen. Pelkään mennä mielenterveystoimistoon tms. Entä jos ne ottaakin minut hoitoon? Läheiseni, jokka on kaksisuuntainen mielialahäiriö, pitää itseään täysin normaalina eikä tajua miksi hänet on otettu sairaalaan vastoin tahtoaan. Ehkä minä olen samaa luokkaa enkä itse tajua sitä

 

Mua pelottaa se, että menen niin äärimmäisyyksiin. Hyvän kauden aikana olen supertehokas ja näytänkin hyvältä, kun meikkaan ja pukeudun nätisti, jne. Huonona aikana taas en käy suihkussa, en jaksa huolehtia lasteni siisteydestä (en pese heidän hampaita, en kylvetä heitä, he ovat päivästä toiseen samoissa vaatteissa jne ). Menen ylös alas, huono kausi seuraa parempaa kautta jne. En ole ennen ollut tällainen. Pelkään mennä mielenterveystoimistoon tms. Entä jos ne ottaakin minut hoitoon? Läheiseni, jokka on kaksisuuntainen mielialahäiriö, pitää itseään täysin normaalina eikä tajua miksi hänet on otettu sairaalaan vastoin tahtoaan. Ehkä minä olen samaa luokkaa enkä itse tajua sitä

mee rohkeesti vaan!
oon itekkin käyny ja mulla oli paha masennus.

 

Meillä kaikilla on sekä hyviä että huonoja päiviä!

Mutta ei kai ny samassa vaipassa koko päivää??? pakko kysyä kun se pisti silmään tuolla kirjoituksessas.

Joskus on ollut jopa yövaippa koko seuraavan päivänkin :ashamed:
Tajuan toki tällä hetkellä ettei niin voi olla, ja normaalisti vaihdan vaippaa aina sen likaannuttua, käytän lasta potalla jne. Mutta huonompana aikana en edes tajua että vaippa täytyisi vaihtaa. Vaikea selittää. En jätä laiskuuttani sitä vaihtamatta, en vaan saa sitä tehtyä, kun en edes tajua että se pitäisi tehdä. Joskus esikoinen tulee sanomaan että pienemmällä on kakka, ja silloin ikäänkuin herään että ai juu pitäisi vaippakin vaihtaa. Sitten taas kun minulla on parempi kausi, ihmettelen ja ruoskin itseäni siitä, että en pidä lapsistani huolta.
Joskus päivät menee kuin unessa. Joku kaveri on käynyt meillä enkä edes muista sitä.

 

Ihan voi suositella mielenterveystoimistoa. Uskon, että saat sieltä apuja. Kyllä kertomasi pohjalta siltä kuulostaa, että arviointi olisi järkevää. Rohkeasti aikaa varaamaan.

 

Meillä kaikilla on sekä hyviä että huonoja päiviä!

Mutta ei kai ny samassa vaipassa koko päivää??? pakko kysyä kun se pisti silmään tuolla kirjoituksessas.

Joskus on ollut jopa yövaippa koko seuraavan päivänkin :ashamed:
Tajuan toki tällä hetkellä ettei niin voi olla, ja normaalisti vaihdan vaippaa aina sen likaannuttua, käytän lasta potalla jne. Mutta huonompana aikana en edes tajua että vaippa täytyisi vaihtaa. Vaikea selittää. En jätä laiskuuttani sitä vaihtamatta, en vaan saa sitä tehtyä, kun en edes tajua että se pitäisi tehdä. Joskus esikoinen tulee sanomaan että pienemmällä on kakka, ja silloin ikäänkuin herään että ai juu pitäisi vaippakin vaihtaa. Sitten taas kun minulla on parempi kausi, ihmettelen ja ruoskin itseäni siitä, että en pidä lapsistani huolta.
Joskus päivät menee kuin unessa. Joku kaveri on käynyt meillä enkä edes muista sitä.

Ihan varmasti olet hyvä äippä lapsillesi, en epäile sitä yhtään. mutta kyllä sinä taidat hieman apua tarvita. Taidat olla aika väsynyt silloin kun sulla on nuo huonot päivät. saisitko silloin apua joltakin, kaverilta, äidiltä, neuvolasta. Ja montako lasta sulla olaan? onko sulla yhtään omaa aikaa- kirjoitit että miestä ei kiinnostavaan hoidat lapset yksin.
Jaksamista arkeesi!

 

Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tuo vähän kuulostaisi siltä. Kannattaa soittaa mielenterveystoimistoon ja pyytää sinne aikaa. Ne osaa siellä sitten kertoa paremmin.

 

Mitä ne siellä mielenterveystoimistossa tekee?
Haluaisin uskoa siihen, että pärjään itse, ilman lääkitystä. Olen ollut kotiäitinä 3 vuotta, ja sinä aikana saanut kaksi lasta (esikoinen on juuri 3 v täyttänyt ja nuorempi on 1½ v). Erosin lasteni isästä pitkän ja kivuliaan prosessin jälkeen. Lapsille on nyt päivähoitopaikat lokakuun alusta, ja alan hakea töitä. Olen ajatellut, että en jää kotiin enää hetkeksikään, vaan menen vaikka harjoitteluun jotta pääsen pois kodin seinien sisältä. Täällä sekoaa. Haluaisin siis uskoa että pystyn itse parantamaan itseni. Pelkään lääkitystä ja sitä, että saan diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tms ja leimaannun loppuiäkseni.

 

Meillä kaikilla on sekä hyviä että huonoja päiviä!

Mutta ei kai ny samassa vaipassa koko päivää??? pakko kysyä kun se pisti silmään tuolla kirjoituksessas.

Joskus on ollut jopa yövaippa koko seuraavan päivänkin :ashamed:
Tajuan toki tällä hetkellä ettei niin voi olla, ja normaalisti vaihdan vaippaa aina sen likaannuttua, käytän lasta potalla jne. Mutta huonompana aikana en edes tajua että vaippa täytyisi vaihtaa. Vaikea selittää. En jätä laiskuuttani sitä vaihtamatta, en vaan saa sitä tehtyä, kun en edes tajua että se pitäisi tehdä. Joskus esikoinen tulee sanomaan että pienemmällä on kakka, ja silloin ikäänkuin herään että ai juu pitäisi vaippakin vaihtaa. Sitten taas kun minulla on parempi kausi, ihmettelen ja ruoskin itseäni siitä, että en pidä lapsistani huolta.
Joskus päivät menee kuin unessa. Joku kaveri on käynyt meillä enkä edes muista sitä.

Hae apua!Äläkä ajattele sitä ette mitä jos lapset otetaan. Ajattele mieluummin nyt kun vielä voit että mitä heille voi tapahtua jos ET hae apua. Lapset kärsii paljon jos et heistä itse pysty kunnolla huolehtimaan. Vaikka heidät hetkeksi joutuisit antamaan pois, se antaa vaan sulle aikaa parantua ja sitten kun taas jaksat paremmin saat heidät kotiin. Nyt kun tilanne ei vielä katastrofaalinen, toimi! Voimia!

 

Meillä kaikilla on sekä hyviä että huonoja päiviä!

Mutta ei kai ny samassa vaipassa koko päivää??? pakko kysyä kun se pisti silmään tuolla kirjoituksessas.

Joskus on ollut jopa yövaippa koko seuraavan päivänkin :ashamed:
Tajuan toki tällä hetkellä ettei niin voi olla, ja normaalisti vaihdan vaippaa aina sen likaannuttua, käytän lasta potalla jne. Mutta huonompana aikana en edes tajua että vaippa täytyisi vaihtaa. Vaikea selittää. En jätä laiskuuttani sitä vaihtamatta, en vaan saa sitä tehtyä, kun en edes tajua että se pitäisi tehdä. Joskus esikoinen tulee sanomaan että pienemmällä on kakka, ja silloin ikäänkuin herään että ai juu pitäisi vaippakin vaihtaa. Sitten taas kun minulla on parempi kausi, ihmettelen ja ruoskin itseäni siitä, että en pidä lapsistani huolta.
Joskus päivät menee kuin unessa. Joku kaveri on käynyt meillä enkä edes muista sitä.

Ihan varmasti olet hyvä äippä lapsillesi, en epäile sitä yhtään. mutta kyllä sinä taidat hieman apua tarvita. Taidat olla aika väsynyt silloin kun sulla on nuo huonot päivät. saisitko silloin apua joltakin, kaverilta, äidiltä, neuvolasta. Ja montako lasta sulla olaan? onko sulla yhtään omaa aikaa- kirjoitit että miestä ei kiinnostavaan hoidat lapset yksin.
Jaksamista arkeesi!

Kaksi lasta on, 3 v ja 1½v. Olen yh ja lasten isä ei asu Suomessa (kuten ei lasten toiset isovanhemmatkaan). Ei mulla ole omaa aikaa koskaan, kun ei ole ketään jolle lapset antaisi hoitoon, eikä rahat riitä MLL:n hoitajaan tmv. Mutta pian tulee omaa aikaa kun lapset menevät päivähoitoon.

 

Jaksamisia ap:lle!

Mä lähden nyt nukkumaan, aamulla aikainen herätys.

 

Mulla on pari muutakin asiaa, joista olen huolissani. Esimerkiksi se, että kun menen nukkumaan, käyn varmaan 15 kertaa tarkistamassa että lapset nukkuu sängyissään, vaikka mihin ne näin järjellä ajateltuna muka olisi sieltä mun huomaamatta lähteneet. Ennen ulosmenoa tarkistan monta kertaa ettei kuopus ole kääntänyt hellaa päälle. Muitakin tuon kaltaisia typeriä tapoja mulla on. Jessus mä taidan oikeasti olla hullu.

 

Nyt sitä apua hakemaan. Uskopois että kaikki muuttuu vielä hyväksi :hug:

 

Semmoista vaan mietin, että tietääkö hullu olevansa hullu? Siis tiedostaako mielisairas (vaikka maanis-depressiivinen ihminen) olevansa sairas?

 

Neuvolan kautta saat apua lasten hoitoon ja arjen pyörittämiseen. Kannattaa kyllä käydä rohkeasti mielenterveystoimistossakin. Sinä olet huolissasi ja se on hyvä. Se kertoo, että todella rakastat lapsiasi ja haluat heille parempaa. Nyt vain toteutat sen ja haet apua. Kerro rehellisesti tilanteestanne. Voimia ja rohkeutta avun hakemiseen! Tee se itsesi ja erityisesti lapsiesi tähden! :hug:

 

Semmoista vaan mietin, että tietääkö hullu olevansa hullu? Siis tiedostaako mielisairas (vaikka maanis-depressiivinen ihminen) olevansa sairas?

Mä en kyllä ikinä ole ajatellut olevani hullu.Jotenkin tuo särähtää tosi pahasti korvaan.
Ja mä tiedän että mulla on sairaus johon tarvitsen lääkettä. Väilillä olen sairaampi ja välillä taas en. Että juu, kai sen sitten tiedostaa, jo ennen diagnoosia tiesin että jotain on pielessä.

 

Kun oireet ovat vielä lievempiä, ihminen tajuaa itsekin jotakin olevan pielessä. Jos tilanteen annetaan mennä pahemmaksi, ihminen ei enää itse ymmärrä kuinka sairas on.

 

ööö...
Jos sä olet mielisairas, niin sitten kai aika moni ihminen on. Musta toi kuulosti ihan tavalliselta perhearjelta. =)

Tavallista perhearkea? Ai, että pieni lapsi on koko päivän yöllisellä vaipalla? Lasten hampaita ei pestä, eikä heitä pestä muutenkaan. Lasten ruokkimisesta ei huolehdita....

Jos arki on tuota, vaikka vain viikonkin kerrallaan, kannattaa hakea apua!

 

ööö...
Jos sä olet mielisairas, niin sitten kai aika moni ihminen on. Musta toi kuulosti ihan tavalliselta perhearjelta. =)

Tavallista perhearkea? Ai, että pieni lapsi on koko päivän yöllisellä vaipalla? Lasten hampaita ei pestä, eikä heitä pestä muutenkaan. Lasten ruokkimisesta ei huolehdita....

Jos arki on tuota, vaikka vain viikonkin kerrallaan, kannattaa hakea apua!

Peesi tähän. Tuo ei todellakaan saa olla kenenkään arkea!
Hanki ihmeessä apua nyt kun olet vielä edes jotenkin "järjissäs".
On varmasti nopeampaa ja helpompaa saada sut kuntoon tuosta tilanteesta kuin pahemmasta, ja pahemmaksi se muuttuu jos et apua hae!

Kyllä siitä lapselle voi tulla kauheet kivut jos sama vaippa vuorokauden!
Ja lapsella pitää olla aina puhtaat vaatteet ja ruokaa on tultava säännöllisesti joka päivä.

 

Mä sanon, että rohkeesti vaan varaamaan aikaa ja apua hakemaan. Sain itse viime viikolla (vihdoin) itseäni niskasta kiinni ja soitin neuvolaan ja kerroin väsymyksestäni. Menin käymään ja itkin vastaanotolla koko tunnin! Mutta se helpotti. Tänään soitin ja varasin ajan terveydenhoitajalle, joka on erikoistunut mielenterv. häiriöihin ja on itsekin pienten lasten äiti. Mulla putosi suuri taakka sisältä, kun tajusin etten olekaan hullu. Mä olen aina pelännyt leimautumista ja sitä, että jos myöntää olevansa väsynyt ja kykenemätön, niin lastensuojelu tulee ja vie lapset. Mutta ei se mennytkään niin. Ei ollenkaan! Saan vaan entistä enemmän tukea omaan jaksamiseen ja purku kanavan. Ei tarvitse kotona lapselle huutaa. Mä olen jopa tuottanut kipua itselleni. Siitä tajusin, että apua on haettava. lapsen nähden aina tsemppaan ja pyrin olemaan maailman paras äiti omalle lapselleni.