Olenko mä ihan hullu?

Nuorimmainen on vasta 4kk vauva, raskaudet on päättyneet ennenaikaiseen synnytykseen, olen joutunut maata viikkotolkulla sairaaloissa jne..

SILTI mulla alkaa olla vauvakuume!!! Miten tämä on mahdollista? Onko mulla joku hormonimyrsky edelleen menossa?

Toi pikkuneiti on vaan niin-äärimmäisen-ihana, ja isompi lapsi myös niin-äärimmäisen-rakas.. Mulla on joku hullu hellyys+rakkausaalto noita lapsia kohtaan :heart:

 

Sas kuule se. Näille kun saisi jonkun järkiperäisen selityksen, jäis monet lapset saamatta

 

Sas kuule se. Näille kun saisi jonkun järkiperäisen selityksen, jäis monet lapset saamatta

 

Anna sen nuorimmaisen vielä olla perheen vauva Vauvakuume on katala tauti, mutta tottakai voi aina kuumeilla.

Jos seuraavakin syntyisi ennenaikaisesti, niin helpompaa olisi käydä sairaalassa hoitamassa isomman lapsen kanssa tai laittaa isompaa lasta hoitoon, kun itse käy. Ja helpompaa olisi myös järjestää isomalle lapselle hoitopaikkaa siksi aikaa jos joutuu itse osastohoitoon loppuajaksi?

 

Et ole.Itelläkin rupee taas jo nousemaan vauvakuume vaikka vähään aikaan meille ei vauvaa haluta kun on kuiteski jo lapsia 5 kpl,ehkä joskus sitte viel yksi.Mutta minkä sitä kuumeilulleen voi

 

vieras:

Noin minäkin asiaa olen järkeillyt

 

taaperot:

tää on oikeesti katala tauti!!

 

Mä luulen että elät tällä hetkellä vielä tunteiden vallassa. Odota että järki palailee

 

Mä luulen että elät tällä hetkellä vielä tunteiden vallassa. Odota että järki palailee

mä luulen että tää olis järkevää.. Varsinkin kun hampaiden tekeminen, tahtokaudet, kuivaksi opettelu jne ovat kaikki vielä edessä nyt vaan on vielä niin kovin helppoa, kun esikoinen on jo "iso" ja saa melko täysillä keskittyä tohon ihanaan nyyttiin :heart:

 

sulla on jo vauva kotona. nauti siitä nyt ensiksi täysillä.

 

Sitä vauvan kaipuun hiipumista saa kyllä joskus odottaa tosi kauan... Mulla taisi kuopus olla jo 11-vuotias, kun lopulta alkoi tuntua siltä, ettei sitä vauvaa nyt ehkä kotiin tartte, vaikka ne kavereilla kivoja ovatkin.

 

Kai mä jollain tapaa kaipaan/haluaisin kokea ns normaalin raskauden, synnyttää "oikeaan" aikaan ja saada elää normaalia vauva-arkea alusta saakka.

Nyt ainoa kokemus on se, että pienet on viety salista suoraan teholle ilman että heitä on syliin/rinnalle saanut, ja ensimmäiset viikot on kuluneet keskoskaapin ulkopuolella istuen, nenämahaletkulla syöttäen, ja illalla kotona ikävää itkien.

Mutta eipä mulle kukaan voi luvata että seuraavan kanssa homma menis yhtään eri tavalla.. :snotty: