Olenko mä yleisuojeleva??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Milka"

Vieras
Toisella palstalla joku näin vihjasi.

Lasten takia meillä:

-käyttämättömät sähköpistorasiat on tukittu, ja ylimääräiset johdot kerätty kiepiksi, ettei niihin voi kuristua
-kylpyhuoneiden ovet pidetään aina kiinni, ettei lapsi pääse ammeeseen ja vesihanojen ääreen -pesuaineet, lääkkeet, työkalut, patterit yms. on lukkojen takana
-veitset yms. on niin ylhäällä kaapissa ettei lapsi sinne yllä
-pojan (1,5v) huoneen ovessa on kulkunen joten kuulen aina kun hän aamulla lähtee huoneestaan vaeltelemaan

Mutta meillä ei koskaan ole käytetty konttauskypärää, en ole estänyt lasta kiipeilemästä tuoleille, sohville jne, ja kävelemään optellessaankin olen antanut pojan muksahdella kunnolla, lohduttanut vain jos on sattunut. Mutta onko toi silti jotenkin liikaa suojelua/ennakointia/hysteerisyyttä?
 
No en mä nyt hysteeriseksi kai sanoisi.:)
Jonkun mielestä me ollaan varmaan liian rentoja, vaikka kyllä mäkin olen sentään veitset nostanut sellaiseen laatikkoon mihin tuo tyttö ei pääse.
 
No ehkä vähän. Meillä noista ainoastaan terävät veitset lasten ulottumattomissa (tai oikeastaan alle 2v. lasten, isommat jo yltää) mutta ei mua yhtään hirvitä että jotain sattuis. Sähköjohtoihin on aika vaikee kuristua, ja eihän ne nyt pitkin lattioita ole, vaan jossain nurkassa/tv-tason alla. Ei meillä kylppärin ovi ole kiinni, mutta ei siellä ole ammeessakaan vettä, lavuaarin hanan ääressä saa kyllä leikkiä vedellä. No joo, lääkkeet on hyvä pitää poissa. Pesuaineet ja muut on ihan alakaapeissa, ei lapset ole koskaan niistä kiinnostuneet.
 
Niin ja muovipussit meillä on sellaisessa paikassa johon poika ei yllä. Olen myös harkinnut olohuoneen vitriinikaapin alalaseihin sellaista tarrakalvoa, joka estäisi lasin sirpaloitumisen ja lapsen loukkaantumisen, jos jostain syystä kaatuisi sitä päin tai löisi sen rikki - onko tämä liikaa?
 
Kuulostaa ihan hyvältä ja normaalilta.
Itse voisin vielä lisätä tuohon listaan, ettei meillä ole telkkkari "taustana" päällä ja muutenkin ollaan hyvin tarkkoja mitä sielät saavat katsoa.
Fyysisen suojelun lisäksi psyykkinen suojelu.
 
En mä ainakaan osaa ketään sanoa ylisuojelevaksi tai olla mitään mieltä siitä, miten joku elää omassa kodissaan. Varsinkaan tuntematta sen tarkemmin lasta ja perheen tapoja.

Vaikka meillä noista ainoa (lähes) toteutuva asia on se, että lääkkeet on lääkekaapissa, joka on lasten ulottumattomissa. Paitsi että renniet ja mun e-pillerit taitaa nytkin lojua keittiön "saarekkeella", johon 3/4 lapsista ylettyy vallan hyvin...
 
Et. :)

Meillä myös yläkerran rappusissa turvaportti jonka vain isoin lapsista saa yksin auki. Pienemmillä kulku makuuhuoneestaan rappuun tosin vain meidän aikuisten mh kautta.. Lääkkeet korkealla (lähipiirissä yksi paha myrkytystapaus) ja veitset yhden vaaratilanteen jälkeen vielä korkeammalla. Pienet ei ole ikinä koiran kanssa keskenään vaan joko aikuinen paikalla tai koira/lapset aikuisen mukana. Autossa istuimet kunnossa, turvavyöt aina kiinni, parkkipaikoilla kuljetaan käsi kädessä jne.. Ulkona alle 4v aina silmissä, tuota isommat saa ulkoilla omalla aidatulla pihalla suht vapaasti mutta ei täysin ilman valvontaa kuitenkaan.

Mun mielestäni noiden yleisimpien vaaranpaikkojen huomiointi ja vaarojen mahd.hyvä eliminoiminen ei ole hysteriaa. Jos vaikka veden kanssa olisivat kaikki todella tarkkoja, pieniä hukkuisi paljon vähemmän. Jos kaikki pitäisivät lääkkeet lukitussa kaapissa, ystävän lapsi olisi säästynyt myrkytykseltä ja tuskalliselta tutkimusrumbalta mihin sen takia joutui. Ja niin edelleen.
 
Meillä on isukki ylisuojeleva. Saan kuulla aina säännöllisesti marmatusta milloin mistäkin vaarallisesta esineestä, jonka oon jättäny reilu kaksvuotiaan ulottumisetäisyydelle. Sanotaan nyt yhtenä esimerkkinä verhonipsu. Täydellinen hiljaisuus astuu taloon kun ipanaa mennään nukuttamaan ja lähestulkoon valotkin on jokapuolelta sammutettava. Eläinten äänet menevät tietysti mun syyks ja ois hyvä jos missään päin ei avattais/suljettais ovia. Myöskään muksun mieltä ei saa pahottaa, ku tulee sen pahottamaan vanhempana ihan riittävän monta kertaa. Yeah right.

Ap:n tilanne on kadehdittava. Ei kovin neuroottista siis.
 

Yhteistyössä