V
vieras
Vieras
Olen pienen vauvan äiti ja kaikki alkoi jo raskausaikana. Mieheni jäi kiinni, että haki seuraa suomi24 treffeistä. Laskettuun aikaan taisi silloin olla 5 viikkoa. Tunsin itseni rumaksi ja lihavaksi ja loukatuksi. Olihan miehelläni kotona viimeisillään oleva vaimo ja pieni lapsi. Kiinni jäätyään koitti alkuun kieltää, mutta nauroi vain päin naamaa minulle että kävi katsomassa mitä maailmalla on tarjota..?! Vauva syntyi ja tuntui että meni vaihtelevasti ihan hyvinkin. Silti tuo asia on pyörinyt mielessä melkein päivittäin. Ehkä siksi että itse en olisi tehnyt noin. Olen aikoinaan päättänyt, että suhteessa yksi kerrallaan ja piste. Uutta jos vanha lähtee.
Yhtenä päivänä sitten imetin vauvaa ja hän tuli viereen katsomaan. Tokaisi ihan yhtäkkiä: Noi sun nännit on nykyään ihan legopalikan kokoiset! Olenkin ihmetellyt että miten tuo vauva ei tukehdu siihen??
Menin hämilleni ja loukkaannuin. Nännit eivät ole ensinnäkään legopalikan kokoiset, mutta toki erilaiset kuin jollain synnyttämättömällä naisella.
Sanoin takaisin että etsiköön uudet nännit elämäänsä jos ei kelpaa!
Olin niin iloinen kun imetys tälläkertaa onnistui, kun edellisellä kerralla ei onnistunut, mutta eipä tee mieli olla alasti saatikka syöttää lasta hänen edessään. On jotenkin niin rupsahtanut olo. En pidä edes itse ylävartalostani ja tiedän kyllä varsin hyvin miten raskaudet ja syötöt ovat muuttaneet rintani.
Pitipä sitten tuossa joulun aikaan koittaa harrastaa seksiä ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes mies laukaisee: Saas nähdä miten sun paikat on rempallaan?? Ei mulla edes seiso..
Siihen loppui se homma ja mulla tuli jo itku,
Seuraavaksi hän siis miettii ääneen miten levähtänyt hänen vaimonsa mahtaa olla??
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa enää. Pitäisi varmaan antaa mennä ja hakea se seuransa jostain muualta?
Olen aina pitänyt huolta ulkonäöstäni ja saanut kuulla häneltä kuinka muut miehet tuijottavat minua. On ilmeisesti mustasukkainen? En silti saisi kelvata muillekaan kun en kelpaa hänelle?
Kuulostaa varmasti säälittävältä ruikutukselta, mutta jotenkin vaan loukkaa niin paljon
En pystyisi häntä arvostelemaan ulkonäöstä, vaikka ei olekaan kuin ihan tavallisen näköinen.
Yhtenä päivänä sitten imetin vauvaa ja hän tuli viereen katsomaan. Tokaisi ihan yhtäkkiä: Noi sun nännit on nykyään ihan legopalikan kokoiset! Olenkin ihmetellyt että miten tuo vauva ei tukehdu siihen??
Menin hämilleni ja loukkaannuin. Nännit eivät ole ensinnäkään legopalikan kokoiset, mutta toki erilaiset kuin jollain synnyttämättömällä naisella.
Sanoin takaisin että etsiköön uudet nännit elämäänsä jos ei kelpaa!
Olin niin iloinen kun imetys tälläkertaa onnistui, kun edellisellä kerralla ei onnistunut, mutta eipä tee mieli olla alasti saatikka syöttää lasta hänen edessään. On jotenkin niin rupsahtanut olo. En pidä edes itse ylävartalostani ja tiedän kyllä varsin hyvin miten raskaudet ja syötöt ovat muuttaneet rintani.
Pitipä sitten tuossa joulun aikaan koittaa harrastaa seksiä ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes mies laukaisee: Saas nähdä miten sun paikat on rempallaan?? Ei mulla edes seiso..
Siihen loppui se homma ja mulla tuli jo itku,
Seuraavaksi hän siis miettii ääneen miten levähtänyt hänen vaimonsa mahtaa olla??
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa enää. Pitäisi varmaan antaa mennä ja hakea se seuransa jostain muualta?
Olen aina pitänyt huolta ulkonäöstäni ja saanut kuulla häneltä kuinka muut miehet tuijottavat minua. On ilmeisesti mustasukkainen? En silti saisi kelvata muillekaan kun en kelpaa hänelle?
Kuulostaa varmasti säälittävältä ruikutukselta, mutta jotenkin vaan loukkaa niin paljon
En pystyisi häntä arvostelemaan ulkonäöstä, vaikka ei olekaan kuin ihan tavallisen näköinen.