H
hui
Vieras
Mä en ole erityisen lapsirakas, he ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin. Itse en kärsinyt vauvakuumeesta, lapsi hankittiin lähinnä mielenkiinnosta. Poika on nyt 3kk vielä pitäisi kaksi kuukautta olla kotona ja olen tässä yrittänyt kehitellä tekemistä päivien piristykseksi ja löytänyt nyt perhekahvilat (vai onkohan se nyt oikea termi paikalle, jossa käyn).
On ollut todella jännä huomata miten eri tavalla muut naiset suhtautuvat asioihin. Siellä on muutaman todella mukava tyyppi, mut sitten taas kun ne ihmiset tuntuvat olevan niin eri maailmasta, vaikka ihania ovatkin.
Mä olen nyt ehkä vähän vahingossa ajautunut tällaiseen mammarinkiin, jossa vauvakuumeillaan (vaikka edellinenkin vauva) , leivotaan ja hoidetaan naapuruston vauvat ja lapset samalla kuin omat. Oli puhetta, että jokainen vuorollaan vahtisi jonakin päivänä viikossa muutamia tunteja muiden lapsia, jotta toiset pääsevät käymään asioilla. Siis mitä? Onko tämä ihan normaali tapa toimia?
En mä oikeastaan halua hoitaa muiden lapsia ja mä pääsen kyllä ihan hyvin liikkumaan, kun meillä on mies kotona suurimman osan viikosta... MIten tuosta oisi kieltäytyä kohteliaasti, kun haluaisin kuitenkin hengata heidän kanssaan, kun ovat tavallaan mukavia? Mun oma ystäväpiirini käy töissä/opiskelee, joten heitä pääsee näkemään vasta muutaman kuukauden päästä enemmän, joten olis ihan kiva, että on juttukavereita.
Mut siis haen enemmänkin juttukaveria ja seuraa, jonka kanssa voi viettää aikaa ja puhua muustakin kuin äitiydestä. Mitenkähän muhun suhtautdutaan, jos kieltäydyn vahtimasta muiden lapsia, enkä osallistu noihin "pahimpiin" mammailuihin, mut kuitenkin vietän aikaa heidän kanssaan aina joskus..?
On ollut todella jännä huomata miten eri tavalla muut naiset suhtautuvat asioihin. Siellä on muutaman todella mukava tyyppi, mut sitten taas kun ne ihmiset tuntuvat olevan niin eri maailmasta, vaikka ihania ovatkin.
Mä olen nyt ehkä vähän vahingossa ajautunut tällaiseen mammarinkiin, jossa vauvakuumeillaan (vaikka edellinenkin vauva) , leivotaan ja hoidetaan naapuruston vauvat ja lapset samalla kuin omat. Oli puhetta, että jokainen vuorollaan vahtisi jonakin päivänä viikossa muutamia tunteja muiden lapsia, jotta toiset pääsevät käymään asioilla. Siis mitä? Onko tämä ihan normaali tapa toimia?
En mä oikeastaan halua hoitaa muiden lapsia ja mä pääsen kyllä ihan hyvin liikkumaan, kun meillä on mies kotona suurimman osan viikosta... MIten tuosta oisi kieltäytyä kohteliaasti, kun haluaisin kuitenkin hengata heidän kanssaan, kun ovat tavallaan mukavia? Mun oma ystäväpiirini käy töissä/opiskelee, joten heitä pääsee näkemään vasta muutaman kuukauden päästä enemmän, joten olis ihan kiva, että on juttukavereita.
Mut siis haen enemmänkin juttukaveria ja seuraa, jonka kanssa voi viettää aikaa ja puhua muustakin kuin äitiydestä. Mitenkähän muhun suhtautdutaan, jos kieltäydyn vahtimasta muiden lapsia, enkä osallistu noihin "pahimpiin" mammailuihin, mut kuitenkin vietän aikaa heidän kanssaan aina joskus..?
