Olenko liian reviiritietoinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jff"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jff"

Vieras
Tuttavani saattaa joskus silloin tällöin tulla lastensa kanssa iltapäivällä pihallemme leikkimään. Asumme siis omakotitalossa. Tuttavalla on kolme lasta ja minulla kaksi. Mielestäni on ihan ok, jos tulevat leikkimään ja tuttavani hakemaan juttuseuraa silloin, kun olen itse ulkona lasteni kanssa.

Mutta joskus tuttava saattaa tulla silloin, kun olen sisällä laittamassa ruokaa ja lapseni leikkivät "hyvää" leikkiä keskenään sisällä eivätkä tahdo ulos leikkimään juuri sillä hetkellä. Tuolloin tuttava saattaa kysyä:" Voidaanko jäädä tähän teidän pihalle kuitenkin leikkimään?" oletuksena tietenkin että sopii hyvin. Olen tietenkin kohteliaana ja nyssykkänä sanonut aina hymyssä suin että tietenkin sopii, mutta jollain tavalla se kuitenkin vaivaa minua.

Minua vaivaa, että hänen lapsensa hyppivät trampoliinissamme, leikkivät hiekkiksellämme ja keinuvat keinuissamme ilman, että itse olemme pihalla. Ja tuttava saattaa kuitenkin tulla sisällekin takaovesta mm. käyttämään lapsia vessassa tai pyytämään vettä. Ja kun he ovat lähtenet, on leikkikalut siellä sun täällä ympäri pihaa, vaikka tuttava tietenkin on yrittänyt päällisin puolin niitä paikoilleen laitella. En voi sille mitään, mutta se vaan vaivaa minua.
 
Ainoa ratkaisu tuohon on, että sanot suoraan asian sinua vaivaavan. Teidän piha se on, ja sinulla on oikeus päättää keitä pihallanne leikkii ja leikkiikö ylipäätänsä silloin ketään kun ette itse ole paikalla.
Toinen vaihtoehto on vain jatkaa samalla mallilla.
 
No herranen aika! Ei ihme että vaivaa sinua tuo asia. Ihan naurettavaa, että tuttu tulee leikkimään teille lapsineen kun ette edes pyydä heitä, ja että vaan tulee sisälle takaovesta pissattamaan lapsia! Ei jessus, miten ne kehtaa!? Miten et ole sanonut mitään?????
Nyt sanot sille tutulle suorat sanat kuka teillä asuu ja kuka teillä käy ja koska!
Mulla lähtis järki!
 
Niin, ärsyttää vaan kun olen tällainen nössö, joka aina alkuun vaan hiljaa myötäilee ja sitten, kun asia kuitenkin vaivaa ja harmittaa, on vielä vaikeampi enää sanoa mitään. Nyt olen vaan alkanut ottaa etäisyyttä tähän tuttavaan, koska en jaksaisi häntä.
 

Yhteistyössä