Olenko laiska, masentunut vai uupunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nelikymppinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nelikymppinen

Vieras
Töissä jaksoi paiskia ensimmäiset kaksi vuotta ihan sikana töitä. Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa ottaa työkavereista mallia. Vietin aikaani yhä enemmän kahvitauoilla ja sähköpostin parissa, ruokatunnit venyivät, surffailin netissä ja lyhentelin työaikojani. Seitsemän vuoden jälkeen olin todella leipiintynyt ja ilolla jäin äitiysvapaalle.

Vauvan tarpeisiin jaksoin vastata hyvin. Täysimetin 6 kk ja jatkoin osittaisimetystä 13 kk ikäiseksi. Töissä kävin vajaan vuoden ennen toisen lapsen syntymää. Raskausaikana olin niin huonovointinen, ettei työnteostani tullut yhtään mitään, vaan lusmuilin suurimman osan ajasta. 1,5 vuotta jaksoin taas kunnialla vauva-arkea kahden pienen lapsen kanssa. Kun kuopuskin oli vähän kasvanut, olin riemuissani, kun minulla oli taas omaa aikaa, jonka käytin lähinnä televisiota tuijottamalla. Viimeiset puoli vuotta hoitovapaasta en siis ollut mikään hyvä äiti, joka laittaa lastensa tarpeet kaiken muun edelle, vaan laiskottelin kotona ja tein vain kaiken pakollisen.

Töihin paluu sujui takkuisesti. Olen ollut töissä taas puoli vuotta, mutta en ole hirveästi saanut mitään aikaiseksi. Välttelen vastuuta ja isoja hommia. Tällä menolla olen ensimmäisten joukossa irtisanottavien joukossa sitten, kun ne alkavat. Luultavasti joskus vuoden päästä.

Olen ajatellut aina, että haluaisin olla tässä työpaikassa eläkeikään asti, koska en jaksa enää aloittaa mitään uuden opettelua. Ja uudessa paikassa pitäisi taas skarpata tosissaan. Olen jo nelikymppinen.

Nykyään elämä on sitä, että töiden jälkeen haen lapset hoidosta ja annan heille jotain valmisruokaa. Seuraavat pari tuntia katselen televisiota ja lapset myös tai sitten leikkivät keskenään. Sitten onkin iltapalan ja iltatoimien aika ja lapset nukkumaan. Itse jatkan vielä vähän aikaa töllön ääressä löhöilyä. Viikolla en jaksa tehdä mitään muuta. Korkeintaan saan pyykkikoneen tai astianpesukoneen päälle.

Viikonloppuisin käyn lasten kanssa ulkona (jos jaksan) kerran päivässä, saatan siivota ja tehdä ruokaa. Yleensä kuitenkin mies tekee ruoat. Joskus pelaan isomman lapsen kanssa, mutta muuten en jaksa enää touhuta heidän kanssaan. Hermoni eivät myöskään kestä yhtään huutamista ja turhasta kiukuttelua, vaan alan itsekin räyhätä lapsille.

Ensimmäiset pari vuotta koin olevani hyvä äiti lapsilleni, mutta en enää. Muuten elämäni on ihan ok. Miehen kanssa välit ovat kunnossa, vaikkakin läheisyyttä meillä ei ole. Rakastan kotiamme. Minulla on muutamia hyviä ystäviä ja sukulaisia. Kaikki unelmani olen jo saavuttanut. Vain se häiritsee, etten jaksa olla aktiivinen ja leikkiä lasteni kanssa, vaan tuhlaan aikani TV:n ja nettisurffailun parissa. Unta olen aina tarvinnut paljon, noin 9 h yössä on hyvä. Ajoittainen unenpuute saa minun aina täysin toimintakyvyttömäksi.

Onko tämä normaalia vai pitäisikö tosissaan huolestua tilanteesta? Millaista teidän muiden työssäkäyvien perheenäitien elämä on? Jaksatteko touhuta lastenne kanssa paljon myös arki-iltoina? Lääkärille en tällaisen asian takia mene. Nauraisivat varmasti pihalle. Ehkä olen vain itsekäs ja laiska ämmä.
 
Meijän äiti on ollu pitkään samanlainen eli ei jaksa tehdä töiden jälkeen mitään. Meni lopulta lääkäriin ja todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Ehkä sinullakin voi olla jotain tälläistä..
 
minusta kuulostat siltä ettet löydä mielekkyyttä millekkään tekemiselle (työt, perhe jne). Iloitsetko mistä asioista elämässäsi?

Tämä on muunmuassa yksi masennuksen merkki, mutta enpä asioista tiedä tarkemmin niin neuvoisin sinua kääntymään ammattilaisten puoleen!
 
Sellaisesta tarkennuksesta olisin kiinnostunut, että mitäs se sun mies tekee? Käy töissä? Millaisia päiviä? Viettääkö aikaa lasten kanssa? HOitaako osuutensa kotitöistä? Harrastaako?
 
Päinvastoin, minä menisin lääkärille. Tai ehkä luontaishoitajalle. Kuulostaa siltä, että sinulla on energia säästöliekillä. Lisää ravinteita, vitamiineja ja reippailua. Hyvää ruokaa. Sitten kun on enemmän energiaa niin jaksaakin paremmin ja jättää telkkarin tuijottelut kun mielummin vaikka ulkoilee mukuloiden kanssa.

Kokeile! :) Itse kärsin pitkään kaikenlaisista puutteista, luulin olevani laiska ja saamaton kun mikään ei luonnistunut ja väsytti koko ajan. Tosiasiassa seerumin rautapitoisuudet olivat ihan männikössä ja D-vitamiinia sain aivan liian vähän. Myös ruokailu oli pielessä, liikaa kaikenlaista "helppoa ja nopeeta" valmisruokaa. Jos et halua mennä lääkäriin niin toinen vaihtoehto (ja minun mielestä parempikin ) on luontaishoitaja/homeopaatti.

Lisäksi laihduin uudella ruokavaliolla ja rupesin urheilemaan kun energiaa oli enemmän kuin tarpeeksi :) Pidä tätä vaikka elämäsi käännekohtana, kaikki terveysjutut kovaan syyniin, mene vaikka kampaajalle hakemaan uusi look jne.

Voimaa ja jaksamista!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielipide:
Iloitsetko mistä asioista elämässäsi?

Omasta mielestäni olen kyllä ihan tyytyväinen ja onnellinen elämääni. En haluaisi muuttaa juuri mitään, vain jotain pikkujuttuja. Siksipä en ymmärräkään, miksen jaksa olla tämän aktiivisempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sellaisesta tarkennuksesta olisin kiinnostunut, että mitäs se sun mies tekee? Käy töissä? Millaisia päiviä? Viettääkö aikaa lasten kanssa? HOitaako osuutensa kotitöistä? Harrastaako?

Mies käy töissä. Hänen päivänsä ovat vain vähän pidempiä kuin minun johtuen pidemmästä työmatkasta, mutta työ on raskaampaa kuin minulla. Tällä hetkellä molemmat ollaan normaali päivätöissä, tulevaisuudessa miehellä voi vaihtua 2- ja 3-vuorotyöhön.

Mies tekee omakotitalossamme ns. miesten työt ja huolehtii autoista. Ruoat hän tekee pääosin, käy kaupassa, pesee omat pyykkinsä ja imuroi joskus. Lasten kanssa hän ei juurikaan vietä aikaansa. Usein kyllä hoitaa lasten iltatoimet, mutta muuten ei touhua heidän kanssaan, eikä käy ulkona. Sen sijaan omissa harrastuksissaan mies ramppaa useamman kerran viikossa ja tekee harrastuksiinsa liittyviä matkoja useita kertoja vuodessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marsipaanileipuri:
Kokeile tätä, ja mieti sen jälkeen uudelleen, menetkö lääkäriin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ama00005&p_teos=ama&p_selaus=4363

Onkohan nää kuinka luotettavia? Mulla tuli vastaukseksi keskivaikea masennus, tarkoittaako tää nyt sitä et kannattaisi mennä lääkäriin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mielipide:
Iloitsetko mistä asioista elämässäsi?

Omasta mielestäni olen kyllä ihan tyytyväinen ja onnellinen elämääni. En haluaisi muuttaa juuri mitään, vain jotain pikkujuttuja. Siksipä en ymmärräkään, miksen jaksa olla tämän aktiivisempi.

Olisko paikallaan käydä lääkärissä juttelemassa? Väsymykseen ja uupumiseen löytyy monia ihan fysiologisiakin syitä. -Tämä nyt sen takia, että aloituksestasi/kirjoituksestasi käy kuitenkin ilmi, että asia vaivaa sinua.
 
Testin mukaan olin lievästi masentunut. Eipä tuo kai vielä ole vaarallista.

Pitääkin kokeilla tuota luontaistuotevinkkiä. Ruokavalioni on nykyään pahasti vääristynyt, sillä korvaan aterioita makeilla herkuilla. Olen siis pahasti sokeririippuvainen. Vitamiini- ja hivenainepuutoksista voin siis hyvinkin kärsiä. Ehkäpä se onkin selitys nykyiseen väsymykseeni ja vetämättömään oloon. Vielä kun saisi itsestään sen verran irti, että alkaisi noudattamaan kunnollista ruokavaliota.

Se sentään lohduttaa, että lapsille en herkkuja syötä ja itsekin olen normaalipainoinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Marsipaanileipuri:
Kokeile tätä, ja mieti sen jälkeen uudelleen, menetkö lääkäriin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ama00005&p_teos=ama&p_selaus=4363

Onkohan nää kuinka luotettavia? Mulla tuli vastaukseksi keskivaikea masennus, tarkoittaako tää nyt sitä et kannattaisi mennä lääkäriin?

Kannattaa käydä lekurilla näyttäytymässä. Lääkäri haastattelee vielä tarkemmin ja arvioi tilanteen ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin. Lähinnä tarkemmassa haastattelussa otetaan selvää siitä, aiheuttaako jokin tietty asia/ tapahtuma nuo oireet ja tuntemukset, vai onko kyse yleisemmästä olotilasta, joka ei varsinaisesti ole tietystä asiasta riippuvainen. Voit itsekin tätä miettiä, esim liittyykö tuntemuksesi johonkin menetykseen, suruun jne.
 

Yhteistyössä