Olenko kohtuuton "ystävälleni"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liian vaativa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liian vaativa?

Vieras
Olemme tunteneet noin 10 v. Välillä oltu enemmän tekemisissä välillä vähemmän. Nyt oli tilanne, että hän oli erään toisen ystävänsä kanssa riidoissa ja viimeiset 3 viikkoa seurani on kelvannut joka päivä ja on viestitelty turhistakin asioista päivittäin. Nyt he sopivat torstaina -> tyypistä ole kuulunut mitään paitsi viime yönä viideltä kysyi nukunko. Kun tänään viesteiltiin kerroin että hänen käytöksensä on mielestäni epäreilua että käyttää kun on toisen kanssa riidoissa ja sovinnon jälkeen kuulu taas mitään. Alkoi syyllistää että jos ei ole mitään asiaa niin miksi pitäisi viesteillä ym. Kas kummaa kun on niin monta viikkoa kuitenkin tehnyt. Tavallaan hän ei ole tehnyt mitään "väärää" mutta miksi tunnen itseni hyväksikäytetyksi riidan ajan?
 
Niinpä.. Tunnen sen kyllä sisimmässäni mutta en vain haluaisi uskoa tai hyväksyä sitä. Enkä tiedä mitä asian kanssa tekisin. Olen yrittänyt puhua mutta mielipidettäni ei oteta kuuleviin korviin. Olen kuulemma mustasukkainen hänestä ja liian vaativa ja itsekäs. Ainut vaihtoehto taitaa olla pistää välit poikki koska tuntuu ettei tässä "ystävyydessä" minun tunteillani ole mitään väliä.
 
Niinpä.. Tunnen sen kyllä sisimmässäni mutta en vain haluaisi uskoa tai hyväksyä sitä. Enkä tiedä mitä asian kanssa tekisin. Olen yrittänyt puhua mutta mielipidettäni ei oteta kuuleviin korviin. Olen kuulemma mustasukkainen hänestä ja liian vaativa ja itsekäs. Ainut vaihtoehto taitaa olla pistää välit poikki koska tuntuu ettei tässä "ystävyydessä" minun tunteillani ole mitään väliä.

Silloin tuo henkilö ei ole ystävyytesi arvoinen. Eikä asemasi hänen ystäväjonossaan parane keskustelemalla. Tunteita ei voi pakottaa.
 
En sano, että olet, mutta VOIT olla vainoharhainen. Tuollainen viestittelyhän on vähän semmoista jaksottaista, eikä tarkota ettet olis tärkeä kaveri jos muutamaan päivään ei tuu turhia viestejä. Tai vaikkei kuukausiin tulisi.
 
En sano, että olet, mutta VOIT olla vainoharhainen. Tuollainen viestittelyhän on vähän semmoista jaksottaista, eikä tarkota ettet olis tärkeä kaveri jos muutamaan päivään ei tuu turhia viestejä. Tai vaikkei kuukausiin tulisi.

Niin olen miettinyt myös tätä. Mutta tyypin käytös on niin läpinäkyvää. Seura kelpaa aina vkl yöllä kun hän tarvitsee kyydin kotiin tai jos hänellä tosiaan on riitaa tämän toisen kaverinsa kanssa.
Ja en edes muista koska olisin viettänyt vkl aikaa hänen kanssaan muulloin kun sunnuntaina kun kaikki makaavat krapuloissaan kotona. Niin ja hän ei voi vastata viesteihin kun on tämän toisen kaverinsa kanssa joten välillä hän vastaa vasta parin päivän päästä tms
 
Niin olen miettinyt myös tätä. Mutta tyypin käytös on niin läpinäkyvää. Seura kelpaa aina vkl yöllä kun hän tarvitsee kyydin kotiin tai jos hänellä tosiaan on riitaa tämän toisen kaverinsa kanssa.
Ja en edes muista koska olisin viettänyt vkl aikaa hänen kanssaan muulloin kun sunnuntaina kun kaikki makaavat krapuloissaan kotona. Niin ja hän ei voi vastata viesteihin kun on tämän toisen kaverinsa kanssa joten välillä hän vastaa vasta parin päivän päästä tms
No anna hiipua moisen kaveruuden. Älä ole aina saatavilla kun tarttee apua.
 
Aivan. Olet oikeassa.
Tunnen vain itseni niin syylliseksi tähän kun jos en vastaa tai olen nihkeä -> minun syy. Jos laitan välit poikki olen liian vaativa -> minun syy

Huomaathan, että pääasia on nyt sinun tunteesi ja haluatko pitää ystävän jolle olet kakkonen tai vaikka vitonen. Mitäään väliä ei oikeasti ole sillä, mitä tuo henkilö sinusta ajattelee jälkeenpäin. Tuskin mitään koska et merkitse hänelle paljoakaan.
 
Huomaathan, että pääasia on nyt sinun tunteesi ja haluatko pitää ystävän jolle olet kakkonen tai vaikka vitonen. Mitäään väliä ei oikeasti ole sillä, mitä tuo henkilö sinusta ajattelee jälkeenpäin. Tuskin mitään koska et merkitse hänelle paljoakaan.
Niin, ehkä on aika vihdoin ajatella itseäni. En vain haluaisi menettää tätä ihmistä elämästäni. En tosin haluaisi jatkaa näinkään... :(
 
Minä olen aina ollut vähän se nro kakkonen, ja tietty aina myös kyllästynyt asiaan ja jättänyt sit välit poikki..
Mutta kyllä tää elämä aika yksinäiseks näin käy....

Muutama lapsuuden tuttu tietty on, jonka luona mennä vuosienkin jälkeen käymään jos olen kotipaikkakunnalla...

Mut ehkä siis... Ehkä parempi olla kaveria edes välillä kuin olla kokonaan ilman kaveria.
Ei kuitenkaan olla enää teinejä niin että pitäis ihan joka asia jakaa jonkun kanssa.. Se on toisaalta sitä itsenäistymistä ja aikuistumista, että kykenee myös itsekseen kantaa omat murheensa...
Kaikista ei ole sinulle olkapääksi.. Mutta kavereita he voivat olla.
 
Tässä yksi hyvä syy siihen, miksi en ole hankkinut naispuolisia ystäviä. (oletan, että ap ja ystävänsä ovat naisia)
Miehet on paljon mutkattomampia ja reilumpia. Ei mitään ihme venkoilua.
 
Ihan pakko taas kysyä, minkä ikäisiä oikein olette? Teinejäkö?

Eikö teillä ole perhettä, puolisoa ja työtä vai miksi ihmeessä pitää jopa aamulla klo 5 kysellä onko joku hereillä?

Kuullostaa karmealla läheisriippuivuudelle. Olla nyt mustasukkainen ystävälle ja miettiä olenko 1. vai 2. vai kentie 3. sijalla ... :D
 

Yhteistyössä