Olenko "kohtuuton", jos en päästä miestä risteilylle?

No sinulla ja miehelläsi EI OLE KOSKAAN OLLUT TARVETTA/HALUA LÄHTEÄ LAIVALLE, joten asia lienee teidän osalta ok.

ALOITTAJAN MIES TAAS HALUAISI LAIVALLE LÄHTEÄ, joten asia on vähän eri.
Tässä nainen on kieltämässä mieheltään asiaa, joka nyt kuitenkin on aika tavallinen.

Meillä näitä pieniä viikonloppureissuja teen useammin minä (milloin olen käynyt viikonloppureissulla Milanossa, Roomassa, Wienissä jne, milloin vaan ihan teatteripaketilla Turussa, Tampereella jne.)

En minä näitä reissuja tee kuin muutaman vuodessa, mutta minä saan niistä hirveästi voimaa ja jaksan taas paremmin tätä arkea kiireisenä uraäitinä. Ja kyllä todellakin pitäisin miestäni kohtuuttomana jos hän alkaisi minua KIELTÄÄ lähtemästä sen takia, että ei yhtä viikonloppua pärjää omien lastensa kanssa.

En myöskään kiellä miestäni lähtemästä, mutta hänellä näitä omia menoja on vähemmän, kun ei niitä samalla tavalla kaipaa kuin minä

ja sun miehes on usein raskaana??

 

[QUOTE="Vieraskin";25911794]se "Irmeli" kirjottelee nyt itselleen kannustavia viestejä eri nimimerkeillä, kun muut sanokin toista?[/QUOTE]

"Muut"? En kuulu tuohon ryhmään, ja olen todella iloinen siitä. Miksi kuvittelet, että kaikki 2+ äidit automaattisesti ovat samanlaisia kuin sinä? Älä nyt herranjestas tukehdu omaan erinomaisuutesi, jooko?

 

[QUOTE="Vieras";25912129]vieras - en vieraskin. Sori, jos rikoin maailmasi. Mutta edelleen :wave:[/QUOTE]

Ai rikoit maailmani Kyllä on vieraskin, sulla jutut. Tiedätkö mitä megalomania on? Voi sinua, ei voi kun hihitellä täällä Etköhän itse menis muualle kasvattamaan mikroskooppista egoasi, juukos?

 

Niin ja voimia ap:lle. Ei varmaan kannattanut kysellä moista täältä, mutta minusta et ole kohtuuton. Mammat riepoo tässä ketjussa, kuin korpit haaskaa... huh!

 

Ai rikoit maailmani Kyllä on vieraskin, sulla jutut. Tiedätkö mitä megalomania on? Voi sinua, ei voi kun hihitellä täällä Etköhän itse menis muualle kasvattamaan mikroskooppista egoasi, juukos?

Porvooseen :wave:

 

Vastaus kysymykseesi: olet kohtuuton.

 

Et ole kohtuuton. Miksi miesten tarvii aina päästä joka paikkaan? Kai hekin jossain määrin kantavat vastuun perheestään. Tällä palstalla on vaan melko huono otos normaaleista naisista, joten jättäisin nämä kommentit omaan arvoonsa. Tsemppiä ap!

 

[QUOTE="vieras";25912324]Et ole kohtuuton. Miksi miesten tarvii aina päästä joka paikkaan? Kai hekin jossain määrin kantavat vastuun perheestään. Tällä palstalla on vaan melko huono otos normaaleista naisista, joten jättäisin nämä kommentit omaan arvoonsa. Tsemppiä ap![/QUOTE]

Näin juuri! Miten voikin harmittaa jonkun vieraan puolesta näin paljon?? Kylläpä on mukavaa: nainen raskaana, mahdollisesti masentunutkin ja mies on mitä sattuu. Varmaan mukava lueskella tällasta scheissea ja kuvitella, että kaikki "normaalit" ihmiset ajattelevat näin. Toivon todella että ap lukee myös nämä toisenlaiset kommentit!!!!

Stana menkää itseenne.

 

Näin juuri! Miten voikin harmittaa jonkun vieraan puolesta näin paljon?? Kylläpä on mukavaa: nainen raskaana, mahdollisesti masentunutkin ja mies on mitä sattuu.

AIVAN! Lisää lapsia vaan! Sillähän se paranee!

 

En osaa sanoa oletko kohtuuton. Ehkä ainakin jos olet sitä miehesi mielestä. muiden mielipiteillä ei sen suhteen ole edes minusta juuri merkitystä. Kohtuutonta lasten kannalta mielestäni on se jos ja kun molemmat (tai toisen estyessä kumpikaan) ei pysty heistä vastuuta ottamaan. Miehen puolelta vastuunottamista voisi tuossa tilanteeessa olla esim. se että hän järjestää sinulle tukea/apua matkan ajaksi.

 

No jos mies oliskin siinä lähikuppilassa, niin luuletko että humalaisesta olisi hirveesti apua jos jotain sattuiski?
Jos sairaalaan tulis lähtö, mies ei voisi autoa ajaa. Synnärille ei taideta päästää humalaisia. Ja jättäisikö esikoisen humalaisen hoitoon kun itse lähdet synnyttämään?

Niin mikä se pointti oli?

Erittäin hyvin kommentoitu!

 

jos nyt olet noin väsynyt niin miten jaksat sitten kahden lapsen kanssa ....

 

Ap, oletko lukenut Kolmas Pyörä- blogia? Salarakas cabdy lähdössä tässä kuussa viikonloppureissulle perheellisen miehen kanssa..

 

[QUOTE="vieras";25906710]Nythän tilanne ei kuitenkaan ole se että sun pitäisi mihinkään lähteä, vaan kyse on siitä että JOS jotain tapahtuisi. Ja se on erittäin epätodennäköistä.

Eihän sulla aina ole varahenkilöä silloinkaan kun mies on jossain työreissussa.[/QUOTE]

Tosiaankin tavattoman mielenkiintoista että miehen työmatkapoissaolot eivät tunnu olevan aloittajalle mikään ongelma tai kauhuskenaario.

 

[QUOTE="Irmeli";25906799]Työmatkoilla mies nukkuu hotellissa ja illat vapaat, olen ollut monesti mukanakin. Iltaisin katselee leffoja tai käy salilla ja syömässä.[/QUOTE]

Mies ei siis saa lähteä edes työmatkoille yksin?

 

[QUOTE="Irmeli";25909254]Juu, ei ole aikaa ihan koko päivää päivystää tässä koneella
Tosiaan autoa ei ole käytössä mulla arkisinkaan, paitsi iltaisin, eli ollaan aika loukussa täällä. Tätä ei oltu suunniteltu näin, vaan tuli odottamattomia ongelmia omaisuuden kanssa. Tästä johtuen myös raha non todella tiukassa.

En tiedä miksi täällä on ihmisillä niin kova tarve ymmärtää asiat niinkuin haluavat, ei niinkuin ne kerrotaan.
Tiivistettynä nyt vielä kertauksn vuoksi:
- mies auttaa kyllä viikonloppuisin kotitöissä ja iltaisinkin antaa ylensä lapselle iltapalan ja pesee hampaat. Kuitenkin simrkiksi ulkoilu lapsen kanssa tuntuu olvan miehelle vastenmieleinn homma, eikä auta siinä pyynnöistä huolimatta, vaikka se helpottaisi arkea paljon, kun oma vointi on huono ja huono omatunto siitä tten jaksa olla tarpeeksi aktiivinen äiti.

-Tässä mietiskellessäni, tulin siihen tulokseen että taidan olla masentunutkin, enkä ainoastaan väsynyt. Itkeskelen aika paljon melkein pävittäin ja poden huonoa omaatuntoa varsinkin siitä, etten jaksa olla niin iloinen ja reipas äiti kuin haluiasin. Lisäksi univelka on masssiivinen ja olen kyllä yksinäinenkin.

-Silti koen, että jään pulaan ja yksin, jos tulee yllättäviuä tilanteita. Esimerkiksi se ettei mies viitsinyt tulla kotiin vahtimaan esikoista, kun aloin yhtäkkiä vuotamaan verta.
Vauvalla on epäilty myös vakavaa poikkeamaa ja lapsiveden tihkumista, millekkään käynnille en saanut miestä mukaan tai vahtimaan lasta. Mies myös usein sanoo, että ei ota vakavasti vaivojani sillä onhan vauva vielä hengissä.
Koen tämän loukkaavaksi ja se masentaa minua.

Silti mieheni on ihana ja haluaisin, että hänellä on hyvä olla ja että hän nauttisi elämästään, en myöskään ole millään muotoa mustasukkainen, siitä ei ole kyse. Tosin en kyllä voi luottaa miehen lupauksiin esimerkiksi juomisen suhteen. Kännissä hän alkaa usein myös jankkaamaan ja perumaan sovittuja asioita.

Olen vain huolissani tilanteesta, jos jotain sattuisikin juuri sinä aikana ja lisäksi tärkeimpänä koen olevani, varsinkin henkisesti, nyt niin väsynyt, etten jaksa ilman viikonlopun tuomaa taukoa arkeen. Yksinkertaisesti arkeni tuntuu nyt niin rankalta, ettei ole risteilyn aika. Mielestäni en ole kohtuuton, mutta yli 90% teistä näyttää ajattelevan että olen.

En ymmärrä miksi suuhuni yritetään laittaa sanoja ja tarkoitusperiäni muutella, jotta sopisin ilkeän tyhmän akan rooliin. Miksi teistä osalla on niin valtava tarve olla ilkeitä ja päästä sohimaan kepillä?
Teinä menisin itseenne ja kovasti.

Siteen sanotaan, ettei minulle kelpaa ehdottamanne ratkaisut, jotka ovat olleet pääsääntöisesti sellaisia, jotka on mahdoton kohdallani toteuttaa, kuten
- isovanhemmille hoitoon vienti.
-kaverille tai sukulaiselle viikonlopuksi meno, ei ole niin ei ole.
-minulla ei ole myöskään taloudellisesti mahdollista lähteä lapsen kanssa kylpylään tai muuhun kivaan paikkaan, vaan todellisuus on sitä että kökötämme täällä kotona kaksin. Bussilla voimme käväistä keskustassa, vaikka kirjastossa tai kahvilla, mutta en jaksa kävellä pitkiä matkoja ilman että alkaa suistelemaan kovastikkin.

Näillä mennään vaikka miten rähisisitte. On tosi hienoa, että suurimmalla osalla teistä tuntuu olevan niin energiaa, kavereita, sukulaisia, rahaa kuin kulkupelejäkin. Eikä väsymys ainakaan tässä mittakaavassa vaivaa. Nauttikaa ja arvostakaa elämäänne

En jaksa enää taistella aiheesta, tuli selväksi että iso osa teistä on sitä mieltä että mun tulee jaksaa, hinnalla millä hyvänsä.


Niin ja kyse ei siis todellakaan ole vain yhdestä yöstä vuodessa kuten sanoin, mutta tätäkään ei uskota. huoh.[/QUOTE]

Miksi et kertonut näitä asioita suoraan aloitusviestissäsi?

 

Miksi et kertonut näitä asioita suoraan aloitusviestissäsi?

Ei hän varmaankaan osannut odottaa, että miestä pidetään ilman muuta enkelinä ja viattomana, kaikkensa kotona antaneena, ja joka laivalla laulaa hengellisiä lauluja, ikävöi vaimoaan ja juo limpsaa.

 

Mielestäni et, jos sinulla on pahaa oloa. En minäkään lähtisi mihinkään, jos toisella paha.
Mutta näihin kysymyksiin ei saa koskaan yhtä oikeaa vastausta, kukin päättää oman tilanteen, toisen tilanteen, yhteisen tilanteen jne. perusteella.
Kukin myös tuntee mitä tuntee, jos tuntee.

Miehesi tuntee, että olet kohtuuton. Sinä taas et osaa päättää ja haet ulkopuolelta näkökulmaa.
Ehkä toisenlainen näkökulma tekisi hyvää kumppanillesikin.

Pahoittelut, etten lukenut koko ketjun.

 

[QUOTE="Irmeli";25906478]Useamman kerran vuodessa on duuniporukan kanssa syöminkejä (&juominkeja) ja jostain syystä aina siinä porukassa tuppaa menemään överiksi.

Rakastan ja arvostan miestäni, mutta olen niin loppu että tekisi mieli vaín itkeä. En minä ilkeyttäni pyydä häntä jäämään kotiin, vaan kun voimat on loppu. Eikä mies ota minua vakavasti.[/QUOTE]

Olen sitä mieltä, että olet enemmän kuin oikeassa - et näe miehen kaikkia vikoja ilmeisesti samalla kirkkaudella kuin ne lukijakunnalle paistavat. Mutta jostain syystä (provo? pidättyväisyys?) jaat oleellista tietoa tipoittain muutaman sadan viestin välein. Jos toimit samoin kotona, mies reagoi samoin kuin villiakkalauma täällä. Kun on vaatinut ymmärrystä kertomatta tilanteesta tarpeeksi, niin toisen on helppo provosoitua, ja lisäinformaatiota saadessa näkökulmanvaihto ja periksiantaminen vaatii jo reiluutta. Ja miehesihän ei näy reiluudessa kunnostautuneen.

Samoin tällaisessa ketjussa näkyy, että räyhäkkääksi toisensa riehaannuttavat lukijat eivät osaa lukea. Vaikka se ruma vika peruskoulun käyneessä ihmisessä onkin, niin valitettavasti sama yleisinhimillinen aistien katoaminen tapahtuu riitatilanteessa jokaiselle, joka kokee olevansa heikoilla ja ahdistettu. Miehesi ilmeisesti kokee näin, ja siksipä sinun viestisi eivät taida mennä hänelle perille sen paremmin kuin täälläkään.

Jos olo on että tekisi mieli vain itkeä, niin tee se. Mies ei voi puolustuskannaltaan ymmärtää mitä koet, ennen kuin näkee. On tärkeää ymmärtää oikeutensa, mutta toinen ei voi omiaan vahtiessaan niitä ymmärtää ennen kuin käsittää mikä on tilanne.

 

Niinpä. Ja se, että KIELTÄÄ menemästä risteilylle tuskin muuttaa tästä miehestä sen parempaa. Siihen tarvitaan jotain muuta, kun kieltoja, kiukuttelua ja rajoituksia.

Niin usein tässä keskustelussa sun kommenteista tulee kummallinen tunne, että olet tavallaan aivan oikeassa mutta silti oudosti metsässä. Ja näinhän se on, että monesti niitä riitoja käydään kahden periaatteessa kelvollisen näkökulman välillä, mutta kun se empatia jää vajaaksi niin sitä mainitsemaasi "jotain muuta" ei löydy koskaan.

Ja empatia tässä keskustelussa vaatisi miettimään, mikä ap:n neuvotteluasemat todellisuudessa mahtaa olla. Ei siinä auta luennoida neuvottelutaktiikkaa niin kauan, kuin toisen omakin käsitys oikeuksistaan on hatara.

Tokihan ap on räyhäkkäästi puolustautunut tässä keskustelussa yllättävän sitkeästi ja välillä tulisestikin, mutta räyhäkkyys on yleisemmin epävarmuuden kuin määrätietoisuuden merkki. Ja sitä epävarmuutta ei paranneta sillä, että kiistetään toisen pointit minkä keretään yrittämättä tukea mitenkään. Jos nyt porukalla vielä järjestetään sakinhivutus siihen päälle, niin miten ajattelit sen parantavan ap:n tilannetta? Ethän edes viitsi tiivistää tähän viestiisi, mitä hänen sitten pitäisi soveltaa jos kiellot kiukuttelu ja rajoitukset on ehdottomasti väärin. Kun epäilemättä ap olisi jo toiminut toisin jos hän tietäisi miten se tehdään. Hänhän on epätoivoinen.

Eli haluat olla oikeassa etkä avuksi. Vieläkö väität ettet ole millään muotoa aggressiivinen ollut?

Jos tätä ketjua luetaan yhtään ajatuksella, niin tämähän on oikea aggressioiden ilotulitus. Jos joku sinne solkkaa sekaan mukamas vienosti asialinjalla mutta samassa kuorossa rääkyjien kanssa, niin sen pitäisi jo kyseenalaistaa omat motiivit. Jos oikeasti haluaa sanoa jotain järkevää, niin pitäisi myös todeta että mikä sen oman järjen ja muiden samansuuntaisen järjettömyyden välinen ero sitten on.

Tuo ei oikein eroksi riitä, että juuttuu inttämään miten aikuista ei voi kieltää. Se on semantiikkaa lopultakin, kun kukaan ei taida kuvitella että sällin voisi ovelta nostaa jäähylle. Ja siitä merkityserosta palstalla on moneen otteeseen taidettu keskustella niin pitkästi että keskustelun kaappaaminen tuon kieltämissanan ympärille pyörimään aivan taatusti jättää ap:n yksin ja lyödyksi.

Mikä oli tietysti tarkoituskin, koska hänhän on väärässä ja siksi selkäsaunaa vailla?

 

Mitä hemmetin vässyköitä teidän puolisot on? Mun ukko on mies, eikä se lupia kysy jos haluu reissuun.

 

Näin juuri! Miten voikin harmittaa jonkun vieraan puolesta näin paljon?? Kylläpä on mukavaa: nainen raskaana, mahdollisesti masentunutkin ja mies on mitä sattuu. Varmaan mukava lueskella tällasta scheissea ja kuvitella, että kaikki "normaalit" ihmiset ajattelevat näin. Toivon todella että ap lukee myös nämä toisenlaiset kommentit!!!!

Stana menkää itseenne.

Ja siitähän se irmeli löytää motivaatiota etsiä itselleen tekemistä ja ystäviä kun mies ei lähde laivalle, vittuuntuu hänkin kotona niin kaikkien on hyvä olla. Työreissut on melkein niinkuin pakollisia, ei työnantaja hyvällä katto kun ukko kotiin jää paapomaan tylsistynyttä akkaansa.

 

Et ole kohtuuton. Jokainen pari tekee omat säännöt ja rajanvedot. Meillä ei esimerkiksi risteilylle lähdettäisi ilman puolisoa tai perhettä. Jokainen tavallaan.

 

Minusta miehen reissun kieltäminen sen takia, että vedet voi mennä tai jotain voi tapahtua ON KOHTUUTONTA.

Sen sijaan se, että tunnet olevasi kertakaikkiaan väsynyt ja tarvitset miehesi tueksi tavalla jota hän ei ole ollut tähän asti ON TÄYSIN YMMÄRRETTÄVÄÄ. Olet jäänyt liaan yksin pelottavien asioiden keskelle (verenvuodot jne). Nyt olisi todella vakavan keskustelun paikka - laita miehesi ymmärtämään miten voipunut olet.

Ja hae apua. Olet oikeasti luultavasti vähän masentunut. Ja tilanne luultavasti vain pahenee jos et saa apua. Ja jos masennus vauvan syntymän jälkeen pahenee, etkä vieläkään saa tukea mieheltäsi... No se voi olla resepti johonkin todella pahaan.

SIIS KESKUSTELE MIEHESI KANSSA JA KESKUSTELE NEUVOLASSA. HAE APUA ARJESTA SELVITYTYMISEEN
ÄLÄ JÄÄ YKSIN SELVIYTYMÄÄN TUOSTA!!!!!!!

 

opcorn:täällä sitä vain jaksetaanopcorn: